Lue keskustelun säännöt.
Välit kahteen aikuiseen tyttäreen alkavat rakoilla
22.07.2025 |
Minulla on kaksi aikuista tytärtä, joita olen pitänyt läheisinä. Olemme tehneet yhdessä monia asioita, matkustelleet, käyneet näyttelyissä, shoppailleet kirppiksillä yms.
Nyt olen huomannut viime aikoina, että tyttäret - etenkin toinen- on alkanut huomautella minulle kaikesta. Hän ns "nakkelee niskojaan" kun kysyn jotain. Tai huomauttelee siitä miten kävelen ruokakaupassa tai siitä miten ajan autoa.
Olen aika monia näitä tölväisyjä "niellyt", mutta nyt alkaa raja tulla vastaan. Huomaan etten enää oikein osaa täysin rentoutua tyttärien seurassa vaan jo tavallaan odotan, että milloin tulee seuraava "huomautus".
En oikein tiedä mistä tällainen käytös tulee. Olen asiasta äärettömän surullinen ja pettynyt.
Onko kenelläkään muulla ollut tällaista?
Ilkeät kommentit toivon nyt jätettävän väliin
Kommentit (15)
Kuulostaa ikävältä. Onko tuon tyttären elämässä sattunut jotain tai jokin asia muuttunut? Ehkä häneen olisi hyvä ottaa vähän etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa yhdessä. Ei ole aikuisten käytöstä. Pitäkää pidempiä välejä ettette näe, niin alatte nähdä toisenne taas aikuisina, ette äitinä ja lapsena. Molempien pitää kunnioittaa toisiaan ja kohdella kuin aikuista.
Tehkää jotain muuta välillä. Älkää käykö yhdessä päivittäistavarakaupoissa vaan tehkää jotain aikuisempaa. Lapsiperheet käy kaupassa ja kinastelee siellä. Aikuiset panostaa tapaamisiin eri tavalla. Näkee harvemmin ja panostaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä. Onko tuon tyttären elämässä sattunut jotain tai jokin asia muuttunut? Ehkä häneen olisi hyvä ottaa vähän etäisyyttä.
Ei minun mielestäni ole sattunut mitään. Olen joskus sanonut hänelle, että ei tunnu kivalta kun vastaat minulle töykeästi. Siihen hän on vastannut, että nukkuu nykyään huonosti.
Mutta ei tämä oikeuta huonoon käytökseen.
Meillä sama juttu. Tyttäreni nimenomaan tekee tätä, poikani ei koskaan. Myöskin edesmennyt äitini oli tämmöinen huomauttelija. Olenkohan itsekin ollut huomaamattani tämmöinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu. Tyttäreni nimenomaan tekee tätä, poikani ei koskaan. Myöskin edesmennyt äitini oli tämmöinen huomauttelija. Olenkohan itsekin ollut huomaamattani tämmöinen.
Miten itse suhtaudut tähän? Annatko mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos? Vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä heillä on haasteita elämässään juuri nyt, eivät halua äidilleen avautua. Ehkä aika parantaa? Omalla pojallani oli ihmissuhteessaan ja työasioissakin hankalaa ja antoi tulla tuutin täydeltä, äidilleen. En unohda sitä tilannetta koskaam, vaikka aikaa kulunut jo vuosia. Olen ajatellut, että hän luotti ja luottaa, rakkauteeni🥰
Kannattaisiko jotenkin puolustautua, sanoa että tuollainen huomauttelu ei tunnu kivalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten usein näette? Auttaisiko pieni etäisyys asiaa?
Oma äitini on aina ollut tuollainen, että huomauttelee ikävästi koko ajan. Ulkonäöstä, painosta, vääristä harrastuksista jne. vaikka asiasta on puhuttu lukuisia kertoja. Ei olla läheisiä oltu ikinä, mutta vuosia sitten otin ihan tietoisesti etäisyyttä ja se auttoi ainakin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Miten usein näette? Auttaisiko pieni etäisyys asiaa?
Oma äitini on aina ollut tuollainen, että huomauttelee ikävästi koko ajan. Ulkonäöstä, painosta, vääristä harrastuksista jne. vaikka asiasta on puhuttu lukuisia kertoja. Ei olla läheisiä oltu ikinä, mutta vuosia sitten otin ihan tietoisesti etäisyyttä ja se auttoi ainakin vähän.
Välillä näemme joka viikko, joskus muutamankin kerran viikossa. Meillä on yhteinen harrastus.
Mutta ehkä pieni etäisyys saattaisi tehdä hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hän nukkuu huonosti? Pystyttekö keskustelemaan syvemmin, vai elättekö muuten vain rinnakkain? Voi olla kitisevä sävy, jos ei koe tulevansa nähdyksi ja rakastetuksi. On vaikea rakastaa lämpimästi, jos ei pystytä puolustautumaan ja huomauttamaan, milloin käytös loukkaa.
Ehkä ne haluaa etäisyyttä mutta eivät halua suoraan sanoa ja loukata, joten se tulee eri tavalla ilmi. On ihan normaalia, että parikymppisellä nuorella on mielessä kaverit ja muut ihmissuhteet ja asiat, vaikka olisikin vanhempiin ihan hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kasvaneet erillenne. Tuota tapahtuu kaikissa ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu. Tyttäreni nimenomaan tekee tätä, poikani ei koskaan. Myöskin edesmennyt äitini oli tämmöinen huomauttelija. Olenkohan itsekin ollut huomaamattani tämmöinen.
Todennäköisesti. Minä kävin nuorena aikuisena mukavan äitini kanssa etelässäkin. Vaan kun vanhemmiten koko ajan neuvoi, niin hermostuin. Vastasi, että äidillä on oikeus neuvoa lapsiaan. Sanoin, ettei minua, aikuista ihmistä kannata kohdella kuin pikkulasta, vaikka hänen lapsensa olenkin. Äitini otti opikseen ja nykyisin välit on hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten usein näette? Auttaisiko pieni etäisyys asiaa?
Oma äitini on aina ollut tuollainen, että huomauttelee ikävästi koko ajan. Ulkonäöstä, painosta, vääristä harrastuksista jne. vaikka asiasta on puhuttu lukuisia kertoja. Ei olla läheisiä oltu ikinä, mutta vuosia sitten otin ihan tietoisesti etäisyyttä ja se auttoi ainakin vähän.
Välillä näemme joka viikko, joskus muutamankin kerran viikossa. Meillä on yhteinen harrastus.
Mutta ehkä pieni etäisyys saattaisi tehdä hyvää.
Tuo on tosi usein. Vaikka tietysti normaalia on nähdä useinkin, jos asutaan lähekkäin. Toisaalta toisille on normaalia nähdä vanhempiaan 3kk välein tai vielä harvemminkin.
up