Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään oikeasti hyviä muistoja koululiikunnasta yläasteella?
22.07.2025 |
Meillä oli naisopettaja,jota koko kaupunki vihasi. Pilkkasi tunneilla eikä saatu esim pelata joukkuepelejä vaan aina jtn aerobicia tai kuntopiiriä. Kateellisena katsottiin porukalla, kun pojat sai pelata.
Vasta päälle lähempänä 30v olen oppinut liikunnan iloa.
Kommentit (38)
Itse asiassa on. Hän oli ysiluokan opettaja Marketta nimeltään, kehui minua. On jäänyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli, tykkäsin melkein kaikesta liikunnasta. Meillä oli monipuolisesti kaikkea ja joskus saatiin jopa valita pelataanko koripalloa vai lentopalloa tai pesäpalloa vai jalkapalloa.
Mulla on. Tykkäsin yleisurheilusta, taitoluistelusta, telinevoimistelusta, lentiksestä. Oli ehkä helpompi tykätä kun olin hyvä urheilija. Oon vm1964 eli vielä keskikoulu&lukio-systeemissä.
Joskus 1988 lensi yläasteen liikuntatunnilla pesäpallo rannekellooni ja sen lasi halkesi. Koulu ei ole vieläkään korvannut vahinkoa.
Meilläkin oli karsea naisope liikunnassa, mutta ei sellaset itsenäisemmät lajit kuten hiihto ja suunnistaminen mitenkään kamalia olleet. Just noi kaikki telinevoimistelut, uinti ja kuntotestit taas plaah. Vasta amiksessa rento koriksen tms pelaaminen jätkien kanssa palautti minunkin liikunnan ilon. N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, tykkäsin melkein kaikesta liikunnasta. Meillä oli monipuolisesti kaikkea ja joskus saatiin jopa valita pelataanko koripalloa vai lentopalloa tai pesäpalloa vai jalkapalloa.
Ei nuo lajit kerro mitään liikunnan monipuolisuudesta vaan siitä mihin on halvat välineet.
Ei todellakaan. Viimeisenä vuonna yläluokalla olin niin ärsyyntynyt että jätin sukset koulun varastoon ikuisiksi ajoiksi. En ole sen jälkeen hiihtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt niin erityisen hyviä, muttei kauheitakaan. Ihan OK se oli. Se kyllä huvitti, kun liikuntanumeroni nousi sen jälkeen, kun olin onnettomuudessa, enkä pystynyt osallistumaan liikuntatunneille.
Ei ole. Vihasin liikuntatunteja. Liikunnan ilo löytyi myöhemmin, vasta 27 -vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, tykkäsin melkein kaikesta liikunnasta. Meillä oli monipuolisesti kaikkea ja joskus saatiin jopa valita pelataanko koripalloa vai lentopalloa tai pesäpalloa vai jalkapalloa.
Ei nuo lajit kerro mitään liikunnan monipuolisuudesta vaan siitä mihin on halvat välineet.
Kun sanoin että oli monipuolisesti kaikkea niin kävimme keilaamassa, uimassa, kiipeilemässä, hiihtämässä , luistelemassa, oli telinevoimistelua, rytmistä liikuntaa, tanssia, joogaa, yleisurheilua, jne, jne. Emme pelanneet pelkästään pallopelejä.
Oli aika epätasaista ja jostain syystä sisäliikunta telinevoimistelua. Pallopelit ja hiihto oli ihan ok, ei jäänyt pahoja muistoja, olin hyvä niissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli, tykkäsin melkein kaikesta liikunnasta. Meillä oli monipuolisesti kaikkea ja joskus saatiin jopa valita pelataanko koripalloa vai lentopalloa tai pesäpalloa vai jalkapalloa.
Ei nuo lajit kerro mitään liikunnan monipuolisuudesta vaan siitä mihin on halvat välineet.
Ruti ruti.
Ei ole monipuolisuus aina rahasta kiinni. Siellä tunnin sisällä voi tapahtua vaikka mitä monipuolista, kun on hyvä opettaja ja hyvät oppilaat.
Kuulostat oikealta kultakimpaleelta, joka on päättänyt pilata omat liikuntatuntinsa joka tapauksessa- ihan sama mitä tarjotaan.
Joo, pojat AINA pelasivat jossain farkuissa, meillä piti olla asianmukaiset vermeet ja oli juuri jotain aerobikkia, kuntopiiriä (se oli tosin kivaa) tms. Oli meillä kyllä koristakin, mutta en pitänyt luokkamme tytöistä, joten ei ollut kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä tykkäsin liikunnasta koko yläkoulun kuin hullu puurosta. Meille tuli viidennellä luokalla oikea liikunnanopettaja opettajaksi. Oli tosi kivaa. En olisi jäänyt liikuntatunneilta kyllä millään pois.
Ihan paras opettaja.
Liikuntatunnit muuttuivat täysin, kun tuli oikea aineenopettaja. Sitä ennen oli liikuntaa opettanut luokanopettaja.
Oli tosiaan kuin yö ja päivä.
Iästä se ei ollut kiinni. Ope oli jo iäkäs.
Motivoiva ja taitava. Monipuolista.
Lämmöllä muistelen.
Liikunnaniloa!
On. Rakastin liikuntaa jo silloin.
Suosikkilajejani olivat hiihto, juoksu, sulkapallo, metsäretket ja kuntopiiri.
"...eikä saatu esim pelata joukkuepelejä vaan aina jtn aerobicia tai kuntopiiriä."
Itse olisin tykännyt juuri tuollaisista liikuntatunneista. Ne joukkuepelit olivat nimenomaan se, minkä vuoksi inhosin liikuntaa. Enkä ole koululiikunnan jälkeen osallistunut mihinkään ryhmäliikuntaan.
Minulla on. Opin eri lajeja ja sain toteuttaa itseäni liikunnan avulla.
Oli koko yläasteen kivaa liikunnassa.
Sen että hiihtäessä pääsi suosimaan kotio millon halusi.Ei katsonut ope perään.
Veikkaan, ei.