Mistä sen tietää haluaako lapsia hankkia?
Olemme miehen kanssa molemmat 31 vuotiaita ja mitään vauvakuumetta ei ole.
Hetkellisesti saattaa olla mutta suurimman osan ajasta tuntuu etten halua menettää vapautta ja rauhaa. Myös se itse raskausaika ei houkuta tai ylipäätään ajatus lapsen kasvattamisesta.
Sanoin miehelle että ollaan sen ikäisiä että sama olisi alkaa yrittää jos lapsi halutaan. Mies vain totesi ettei vielä halua ja ei haittaa vaikka jäätäisi ilman lasta. Olen samaa mieltä mutta silti ahdistaa ja itkettää koko asia.
Pelottaa että lapsi kaduttaisi mutta myös se että alkaako jossain vaiheessa kaduttaa ettei yrittänyt.
Tuntuu välillä että oikeasti asia on niin etten vain halua lapsia ollenkaan mutta en vain pysty hyväksymään asiaa.
Kommentit (5)
Kyllä sen tietää kun on rehellinen itselleen ja tekee itsenäisiä ratkaisuja ilman muiden mielipiteitä / sosiaalista painetta kuten lapset kuuluu tehdä siinä ja siinä iässä
tsemppiä 🍀
terv 5 kymppinen lapseton pariskunta
Kun mulla oli samoja pohdintoja, niin mietin silleen että olenhan mä tiennyt haluanko esim koiran, ajokortin, ammatin tms, niin pitäisi lapsenkin kohdalla jotain tuntemuksia asian herättää. Eli päädyin sitten että en ilmeisesti lasta halua, enkä kyllä ole nyt 10 vuotta myöhemmin mieltäni muuttanut, oikeastaan silloinen ajatukseni on vaan vahvistunut.
Vierailija kirjoitti:
No jos et halua olla raskaana,menettää vapautta etkä halua kasvattaa eikä halua mieskään, niin selvät sävelet. Että mikä ahdistaa ja itkettää? Haluatko vai et? Herääkö sulla jotain ajatuksia päässä jos näet jollain vauvan? Oletko et onneks ei oo. Vai oletko, oi ku ihana mäkin haluan.
No olen onnellinen jos joku on saanut vauvan. Ja onhan ne suloisia. En osaa selittää tätä asiaa, olen aina ajatellut että yhden lapsen haluan ainakin mutta ei minulla ole koskaan aidosti ollut oloa nyt haluaisin tai että se olisi unelma.
Mutta lähipiiri toisaalta sanoo ettei siihen ikinä ole valmis tai ei voi ikinä tietää varmaksi.
Niin mistä tiedän? Ei iän puolesta ole aikaa miettiä kovin montaa vuotta enää.
Ap
Itse joskus mietin vähän samaa, mutta sitten mietin millaista se elämä lapsen kanssa olisi. Ei siis vain raskaus tai joku vauvan hoivailu. Totesin että haluan mieluummin olla miehen kanssa kahdestaan. Nyt lähestyn viittäkymppiä ja jotain esivaihdevuosioireita, eli nyt ei tarvitse enää miettiä, eikä kyllä kaduta. Elämä on hyvää näin.
No jos et halua olla raskaana,menettää vapautta etkä halua kasvattaa eikä halua mieskään, niin selvät sävelet. Että mikä ahdistaa ja itkettää? Haluatko vai et? Herääkö sulla jotain ajatuksia päässä jos näet jollain vauvan? Oletko et onneks ei oo. Vai oletko, oi ku ihana mäkin haluan.