52-vuotias Sanna nosti 5 000 euroa kulutusluottoa eläinlääkärikulujen takia

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bc4e13ee-8934-46bb-a924-90f2fccd2fa5

Ymmärrän hyvin sen, että rakas lemmikki ja perheenjäsen halutaan hoitaa, mutta vaikka hammassyöpymien hoitaminen on kallista, niin missään päin Suomea se ei viittä tonnia maksa. Itsellä viisi kissaa, hammassyöpymiä hoidettu ja ihan muutamalla satasella on aina selvitty. Eli lienee otettu extraa kuitenkin myös niihin shoppailuihin, lomamatkoihin yms.

Jutussa pisti silmään ristiriitaisuudet rahankäytössä. 

"Sanna korostaa, ettei hän ole mikään kolmekymppinen, joka haluaa vähän shoppailla. Hänellä on omistusasunto, asuntolaina sekä vakituinen työpaikka.

Mutta en ole mikään isotuloinen. Jos olisin, ei tällaisia luottoja tarvitsisi ottaa."

Luottoa on otettu mm. 2000 e joululahjoihin! Luotolla matkustettiin myös  lomalle Turkkiin. Visa on tapissa ja jopa ylitetty, koska sillä maksetaan luottoja pois.

Sinänsä jokainen saa käyttää tai olla käyttämättä rahojaan miten haluaa, mutta tämänkin naisen toteamus, ettei ole isotuloinen ja silti hassaa kalliisiin kulutusluottoihin rahojaan, pistää silmään. Sen sijaan, että lähtee velaksi Turkkiin tai ostaa kahdella tonnilla joululahjoja, olisi voinut pistää säästöön jonkin verran joka kuukausi kissan hoitokuluihin. Näin olen tehnyt itse ja nyt on ell-kuluihin mukava potti käytettävissä. Enkä ole isotuloinen minäkään, mutta ei ole tullut koskaan mielenkään matkustella velaksi, puhumattakaan tehdä joululahjahankintoja!

Velalla eläminen on psyykelle kuluttavaa eikä johda oikein mihinkään muuhun kuin lisävelkaantumiseen. Sitten valitetaan, kun rahat ei riitä mihinkään. Velkaantuneet ovat vähän kuin alkoholisteja, aina löytyy puolusteluja miksi tarvii.

Vanha toteamus pitää kuitenkin edelleen kutinsa: Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.