Mikä olisi "fiksuin" tapa lopettaa työsuhde-ettei jäisi ihan puille paljaille?
Asuntolainaa on, lapsia on, joten jotenkin ois pärjättävä! Mutta vain se, että en jaksa enää työssä, jossa joudun vastaamaan muidenkin ihmisten mokista=olen syypää ja roskis kaikkeen p**aan. En halua ajaa itseäni burn outiin, ja koska sen partaalla jo olen, niin nyt on jotain tehtävä!! MITÄ mun kannattaisi tehdä?!?? Neuvokaa mua nyt tässä, olkaa niin ihania...
Kommentit (17)
Minä ajattelin edetä siten, että haen uuden työpaikan ja aloitan siellä alkuvuodesta. Irtisanouden siten ,että olen saldovapailla pari viikkoa ennen joulua ja saan sitten lomat palkallisena. Saldovapaan aikana teen jotain hanttihommia eli saan käytännössä kaksinkertaisen palkan.
kinuamaan burnislomaa. Jos ei onnaa, niin sitten esimiehen juttusille, sanot suoraan, mikä duunissa mättää. Jos ei ota kuuleviin korviinsa, otat uuden asenteen työhön. Teet vain pakolliset ja pidät sitten vaikka omaa lomaa. Onko teillä muuten mahdollista ottaa ensin vaikka pari viikkoa palkatonta (esim. "remonttiin")
Sitten jos hommat ei muutu, pyydät potkut, jolloin ei tule karenssia. Parasta tietysti olisi, jos sulla olisi toinen homma odottamassa. Mutta vaikka ei olisikaan, suosittelen lopettamaan nykyisen työn. Se helpottaa ja avaa energiaa miettiä, mitä oikeasti haluaa.
Ja tästä huolimatta, mä olen oikeasti ihan supertunnollinen ollut töissä (tehnyt omat ja muidenkin hommat). Saikkupäiviä on ollut keskimäärin 3/vuosi. Yhden burniksen vedin ja siitä olen oppinut. Työ on sitten kuitenkin vain työtä.
vaikka osa-aikaisen. Kaupassa, siivousfirmassa, pikaruokaketjussa... mitä vain sellaista, mikä ei vaadi hirveää panostusta. Kun saat sen työn, irtisanoudut heti. Sitten sinulla on aikaa nollata ajatuksia ja pohtia, mihin ryhdyt tai hakeudut.
vaan lopettaa työt kun ei kiinnosta ja työt on keljuja.
Munkin mielestä kaikki työpaikat on tosi ikäviä paikkoja. Siellä vaan kiukutaan ja mesotaan.
Suosittelen jotain työtapaturmaa ja sit siitä saa isot korvausrahat. Niillä voi vaikka lähtä Thaimaaseen.
helpompi saada nyt kuin selitellä työtä hakiessa miksi irtisanouduit edellisestä ilman syytä.
Jos lapset ovat pieniä, voit jäädä hoitovapaalle ja irtisanoutua sen aikana.
Hanki täydennyskoulutusta tms. ja ole vähän aikaa opiskelijana.
Jos olet sairas, niin hae sairauslomaa ja lääkärintodistus että irtisanouduit terveyssyistä.
älä myöskään hae mitään mäkkäriduunia. Hae ihan oikeaa, koulutustasi vastaavaa duunia ja niin, että vähän etenisikin urallasi.
Sitten kun saat duunin, tee uusi sopimus alkamaan niin monen päivän päästä kuin sulla nykyisessä duunissa on irtisanomisaika.
Toistan, älä tee mitään äärimmäisyysliikkeitä, niitä tulet katumaan ja pahasti.
Ja harmittaa tietysti menettää se, mutta en halua terveyden kustannuksella leikkiä, en myöskään henkisen hyvinvointini. Siksi ajattelin, että oikohan jotain porsaanreikää, jotta voisi käyttää vielä "hyödyksi" tuon hyvän palkan? Kannattaisiko mennä opiskelemaan esim. Karenssi on kuitenkin 4 kk... Sairas en ole, vielä, joten se ei ole vaihtoehto. Mutta on juuri niin, että Haluaisin sanoa itseni irti heti huomenna!
Mene vain duuniin, ajattele että se on vaan duunia, älä ota asioita henkilökohtaiselle vastuullesi.
Ja ala hakea uutta duunia.
Porsaanreiäksi, siis ainoaksi järkeväksi, löydän ainoastaan uuden raskauden ja vauvan hoitovapaineen.
tulot kuitenkin tippuu jos työttömäksi meinaat jäädä, joten siitä on hyvä alkaa totuttelemaan.
Oikeasti isompi ongelma on se, kun alat hakea sitä parempaa työpaikkaa, kysytään miksi olet työtön (ja varsinkin jos olet pitkään) ja miksi irtisanouduit.
Karenssi alkaa heti työsuhteen päättymisestä, ei työttömäksi ilmoittautumisesta. Eli jos keksit siksi ajaksi jotain mistä saa rahaa, kuten päätoiminen opiskelu opintorahalla tai kotihoidontuki, niin et joudu olemaan täysin ilman rahaa.
Vuorotteluvapaata ei myönnetä. Ja kyllä, asennetta voisi höllentää, mutta kun on tottunut tekemään aina työnsä hyvin niin se on vaikeaa. Teen sen hyvin nytkin, mutta sitten tahdotaan aina vaan lisää, ja tuntuu, ettei ole enää mistä antaa enempää. Turhauttavaa! Niin, ja jos tullaan arvostelemaan kuitenkin minun ominaisuuksiani, ja pyytämään tyyliin muutosta persoonaan, niin eihän se onnistu. Ja ON aika henkilökohtaista!
helpoiten löydät sen nyt, kun olet vielä vanhassa, ja jos et mitenkään vanhassa kestä, niin siinä on sellainen n. puolen vuoden aika, jona se uuusi pitäisi löytää. Mitä lyhyempi työttömyysjakso, niin sitä helpompi se on selittää esim. pitkänä matkana jonnekin kauas, opiskeluna, kurssina, vapaaehtoistyönä tmv.
joka paikassa on omat ongelmansa, niiden kanssa on vain tultava toimeen. Koita kehittää itseäsi ja älä ota moitteita henkilökohtaisesti.
Aina niitä moitteita tulee joka paikassa, niistä täytyy vain yrittää ottaa opiksi ja unohtaa. Turhat kommentit anna mennä toisesta korvasta ulos, jollakin voi sattua olemaan huonopäivä ja purkaa turhautumisensa sinuun.
Tsemppiä töihin!! Paljon on itsestäkin kiinni miten töissä viihtyy!
hyvällä paikalla työpaikka ja kaikki muuten ns kunnossa niin en vaihtaisi työpaikkaa.
Kaikissa työpaikoissa on omat ongelmansa, jos vaihdat työpaikkaa niin siellä tulee vastaan taas aivan varmasti jonkinlaisia ongelmia, samoja tai uusia. Aina ei kaikkien henkilökemiat kohtaa jne.
Koitappa nyt vaan selvittää ongelmasi ja luovia eteenpäin!
Oletko ollut pitkään jo työpaikassa vai onko ongelmat vain alun hankaluuksia? Anna itsellesi ja muille sopeutumisaikaa.
haluat lopettaa työsi, mutta silti saada hyvän palkkasi?? Toi on yhtälö kuule, joka ei vaan onnistu!
Koita vaan selvitä töistäsi!
Nykyajan nuoret on niiin laiskoja tekemään töitä!! Kaiken pitäisi vain olla niin ihqua ja hauskaa ja mukavaa..ja työnteko ei kiinnosta!
ensin tehdään kiltisti ylitöitä ja kaikki viimeisen päälle ja paremminkin, jätetään sairauslomat hakematta ja ollaan työssä vaikka pää kainalossa kun ollaan korvaamattomia.
Sitten tulee se päivä, jolloin ei enää jaksa ja irtisanoudutaan. Työkkärin selvityspyyntöön ei vastata eikä varsinkaan haeta lääkärintodistusta selitykseksi, vaan itketään kun ilkeä virkailija noudatti lakia ja antoi karenssin omapyyntöisestä erosta, eikä elämä työttömänä ollutkaan onnellista.
Hienoa siis, että ap miettii ennen kuin tekee mitään isoja päätöksiä, järkevämpiä ratkaisuja varmasti löytyy!