Naisviha johtuu miehen avuttomuudesta oman elukkamaisen seksuaalisuutensa edessä. Ei kestetä katsoa itseään peiliin.

Naisvihaa tunteva mies havahtuu naisiin seksuaalisesti reagoidessaan siihen, että ei pysty hallitsemaan itseään ja omia reaktioitaan ja pettyy pahoin itseensä. Kokee itsensä alhaiseksi ja saastaiseksi elukaksi, joka möyrii vastoin tahtoaan pohja mudissa eikä pysty nostamaan itseään ylemmälle tasolle vaikka haluaisi kuitenkin olla jotain parempaa, ylevämpää ja puhtaampaa kuin pelkkä vastoinvarainen elukka. Siis ihminen jolla on kontrolli itsestään ja omista reaktioistaan. Kenelle tulisi hyvä mieli siitä että on pohjimmiltaan vain elukka? Itseensä pahoin pettyminen on yksi pahimpia ja kivuliaimpia tunteita ihmiselle. Hekin haluaisivat jotain parempaa. Kun mies huomaa, että ei kuitenkaan kykene tahdonvoimastaan huolimatta nousemaan sieltä elukkamaisuuden pohja mudasta, muuttuu se oma kontrolloimaton ja miestä itseään vahvempi ruma ja henkisiä ominaisuuksia alentava hallitsematon seksuaalisuus vihaksi naisihmistä kohtaan: se oma turhautuneisuus ja inho itsensä alhaisuutta kohtaan syljetään naisten päälle; tuo hu**a on se joka on saastainen ja inhottava, ilman sitä en olisi tällainen elukka. Tietenkään oikeasti nainen ei ole se joka on se saastainen osapuoli, vaan se mies joka ei pysty parempaan. Loppujen lopuksi jos mies olisi henkisesti tarpeeksi vahva, pystyisi hän ymmärtämään että omat reaktiot naiseen on hänen omalla vastuulla, eikä naista voi syyllistää siitä että tulee seksuaalisia reaktioita. Vaikka nainen esittelisi itsensä aivan tarkoituksellisesti alastomana ja provosoivasti, on kuitenkin katsojan vastuulla miten siihen suhtautuu. Se on vain ihmiskeho loppujen lopuksi. Aivot on ihmisen suurin sukupuolielin, seksuaalisuuttakin pystyy muokkaamaan parempaan ja arvokkaampaan suuntaan jos on tarpeeksi tahdonvoimaa ja henkistä puhtautta - mutta se henkinen puhtaus puuttuu naisvihaajilta. Varsinkin jos nainen esittää itse itsensä seksuaalisesti provosoivasti se on kuin punainen vaate naisvihaajille: miten tuo kehtaa ihan tahallaan ärsyttää ja painaa minua pohjaan, lyödä minua osa-alueella jonka tietää olevan pahin ja heikoin kohtani. Tästä vasta viha ryöppyääkin. Pahimmillaan naisviha voi johtaa jopa fantasiointiin naisihmisen tuhoamisesta - sairas ja kieroutunut mies ajattelee että kun tuhoaa sen kohteen joka tekee itsestä alhaisen elukan, niin olo helpottuu. Siinä on oikeasti kyse siitä, että mies on niin täynnä raivoa, inhoa, vihaa ja syvää turhautumista omaa voimattomuuttaan kohtaan oman hallitsemattoman alhaisen ja elukkamaisen seksuaalisuutensa edessä, että ajattelee tuhoamisen hetkellä hävittävänsä sen pahan - mutta se paha on tietenkin vain ja ainoastaan se mies itse, vaikka ei kestä kohdata sitä. Se saasta ja pahuus asustaa miehessä itsessään, naisvihaaja ei kestä kohdata sitä totuutta itsestään ilman että alkaa täyttyä vihalla; on varmasti kamalan alentavaa huomata olevansa vain saastainen elukka. Ei kestetä kohdata omaa alhaisuutta ja yksinkertaisuutta. Minut itseni haukuttiin kirjaimellisesti nyrkkejä heristellen lutkaksi jo pikkulapsena kun sain varhain naiselliset muodot - oma henkisesti häiriintynyt isäni ei kestänyt nähdä naisellisia muotoja edes omalla lapsellaan vaan juoksi elin pystyssä nyrkkien puristelun ja nimittelyn jälkeen huoneeseensa masturboimaan, kuulin kun huohotti huoneessaan. Luojan kiitos hän ei kuitenkaan koskaan koskenut minuun fyysisesti, vaikka muutaman kerran näytti jo siltä että tulee oikeasti päälle. Hän tunsi vihaa minua kohtaan siitä että ei kyennyt hillitsemään ja estämään omia seksuaalisia reaktioitaan edes omaa lastansa kohtaan - hän tiesi se olevan erittäin sairasta ja se jos mikä sai hänet vihaiseksi: miten minä kehtasin omalla olemassa olollani saattaa hänet niin pahaan, epäpuhtaaseen ja alhaiseen tilaan. Kyllä se pahuus ja saastaisuus löytyy miehistä itsestään vaan.