Työ päiväkodissa!
Omien lasten myötä on herännyt ajatus alan vaihtamisesta taloushallinnosta varhaiskasvatukseen, opiskelemalla esim. lastenohjaajaksi oppisopimuksella. Kertokaahan, kannattaako? Onko päiväkodissa oikeasti niin kaoottista, kun annetaan ymmärtää, vai onko niitä hyviäkin paikkoja? Olisiko pieni päiväkoti parempi kuin iso? Vai olisiko joku ryhmis vielä mukavampi työpaikkana? Entäpä yksityinen vai kunnallinen? Paljonkos se palkka onkaan?
Kommentit (32)
Sitä mietinkin, että miten sitä jaksaa huolehtia omista pienistä lapsista iltaisin ja viikonloppuisin, jos päivät olisi muiden lasten parissa päiväkodissa töissä...
Ap
Ei kannata. Ihan hullua touhua tätä nykyä.
Mutta töitä kyllä tulet saamaan, jos tuonne lähdet. Voithan kysyä vaikka sitä tutustumishommaa , missä tutustut koulutukseen, ennen kuin päätät lähdetkö siihen.
Täälläkin on parikin ketjua, jonka kokemuksiin samaistun täysillä 15 vuotta alalla toimineena. voin katsoa löydänkö ne sulle
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4335966/varhaiskasvatuksen-kertomuksia-…
Huh huh...
Vai pitäisikö tässä ryhtyä perhepäivähoitajaksi, niin saisi pidettyä omat lapsetkin kotona. Tosin se palkka ei ole juuri mitään. Meidän kunnassamme ei käsittääkseni ole mitään ehdottomia koulutusvaatimuksia perhepäivähoitajille.
Kamalaa on enimmäkseen. Lapset ovat huonokäytöksisisiä ja työtä on aivan liikaa. Silmät pyöreinä joka päivä ihmettelen lasten huonoa käytöstä.
T:sosionomi
Mikä tuossa työssä vaatii mitään, se kun vahtii kakaroita?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa työssä vaatii mitään, se kun vahtii kakaroita?
Tule koittamaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa on enimmäkseen. Lapset ovat huonokäytöksisisiä ja työtä on aivan liikaa. Silmät pyöreinä joka päivä ihmettelen lasten huonoa käytöstä.
T:sosionomi
Uskallatko sanoa vanhemmille asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa on enimmäkseen. Lapset ovat huonokäytöksisisiä ja työtä on aivan liikaa. Silmät pyöreinä joka päivä ihmettelen lasten huonoa käytöstä.
T:sosionomi
Uskallatko sanoa vanhemmille asiasta?
Totta kai vanhemmille sanotaan asioista. Se vaan harvemmin auttaa yhtään mitään.
Lopeta ap haaveilu päiväkotityöstä!! Ei todellakaan kannata opiskella tälle alalle!! Raskasta hommaa, raskaat asiakkaat sekä lapset että vanhemmat! Onneksi pääsen alalta pois!
Tämäkin ala voisi olla ihan kivaa työtä, jos vaan resurssit olisi kohdillaan... :(
En ymmärrä miksi pk tädit valittaa että lapset ei osaa käyttäytyä?ei kai kun heitä ei saa enää kasvattaa, vanhemmat ei saa huutaa,ei kieltää ei sanoa napakasti ja aivan kaikesta täytyy keskustella lapsen kanssa, uskon että monet vanhemmat ovat luovuttaneet ja päättäneet että antaa tarhan kasvattaa..oikeesti te ammattilaiset koko ajan vaaditte vanhemmilta jotain ja sit ootte huuli pyöreänä kun lapset vain kiljuu ja huutaa 🙄
Näinä aikoina en lähtisi päiväkotiin.
Jostain voi tietty löytyä vielä kiva pieni ja toimiva yksikkö mutta varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat jo harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vai pitäisikö tässä ryhtyä perhepäivähoitajaksi, niin saisi pidettyä omat lapsetkin kotona. Tosin se palkka ei ole juuri mitään. Meidän kunnassamme ei käsittääkseni ole mitään ehdottomia koulutusvaatimuksia perhepäivähoitajille.
"Kunnallinen ja yksityinen perhepäivähoito on ohjattua ja valvottua varhaiskasvatuspalvelua, joka tapahtuu perhepäivähoitajan kodissa, lapsen kotona, parityöskentelynä tai ryhmäperhepäivähoitona.
Varhaiskasvatuksen palvelupäälliköt vastaavat perhepäivähoidon ohjauksesta.
Perhepäivähoitajat ovat pääsääntoisesti koulutettuja ja hoitajat perehdytetään perhepäivähoitajan työhön, työn sisältöihin ja vaatimuksiin."
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun kaikki työntekijät ovat töissä, työ on mukavaa. Mutta, kun poissaoloja on paljon ja sijaiset vaihtuu niin kyllä kuormittaa! Vaativaa tunnetyötä. Kaiken puserrat itsestäsi töissä, ja kotona et enää jaksa niiden omien lasten kanssa tunnekasvattaa, etkä kauheesti muutakaan.
Ja poissaoloja on. Pöpöt tarttuu myös aikuisiin, ja fysiikka pettää kunnon vuosia kantanut ja kyykkinyt. Alkaa olemaan kremppaa siellä ja täällä. Lisäksi tietenkin ihmiset uupuu.Mutta, niinkun sanoin. Silloin kun kaikki toimii kuten suunniteltu työ on mukavaa ja palkitsevaa.
Tosin, nykyisin lapset on tosi haastavia, on monenlaisia haasteita tai sitten ihan vaan korvattomuutta, aivan sama mitä aikuinen sanoo, lapsi nauraa päin naamaa ja jatkaa hölmöilyä. Ei niille ole kukaan koskaan sanonut ei. Nykylapset on tosi paljon kuormittavampia kun esim 10v sitten.
Sehän siinä onkin, että kun päiväkodeista tuli varhaiskasvatuksia niin piti alkaa tunnekasvattaa, eikä enää saa sanoa ei, kurittamisesta puhumattakaan. Tämä tunnetyö on paljon raskaampaa kuin entinen päivähoitotyö, ja se on lisääntyneiden paperitöiden ohella tärkeimpiä syitä miksi ihmiset poistuvat alalta.
Muuten olisi ihan mukavaa, mutta lapsiryhmät on ehdottomasti liian isoja.
Kirjastossa on välillä opettajia 3-4 -vuotiaiden ihmisten kanssa ja kuulen, kuinka ihailtavan taitavasti (KERRANKIN!) he osaavat käsitellä kaitsettaviaan. Mutta hyvin pienestä ryhmästä yhdellä tai kahdella lapsista kuuluu olevan ongelmia kaikessa, mitä tekevät... (En tiedä, onko koko ryhmä erityistarpeinen; jaotellaanko ihmisiä jo noin nuorena?) Poika ei muista ohjeita, ei ymmärrä tai välitä niistä. Hän ei kykene ohjautumaan mielekkäästi ja ahdistuu saadessaan apua, vaikka apu tosiaan tarjotaan taitavasti (EI lässyttämistä/aggressiota/häpeää/kaoottisuutta). Poika ei siis tavallaan voi toimia itse ollenkaan. Hän tarvitsee jatkuvasti toimintansa korjausta (koska on julkisessa tilassa, jossa toimitaan yhdessä); jonkun täytyy "olla" hänen puolestaan, dramaattisesti katsoen elää hänen puolestaan?
Taitavinkaan opettaja ei voi pakottaa itseluottamusta, ellei ihmisellä sitä sisimmissään ole. Se olisi kai vähän sama, kuin yrittäisi saada dementikon ymmärtämään kontekstin, vaikka dementikon selkeä minuus on ikuiseksi mennyttä... TRAAGISTA. Opettajan - työskenteli hän tarhassa tai koulussa - täytyy hyväksyä tämä ihmisten epätäydellisyys ja sen yleisyys. Ongelmat ovat ydinluonteeltaan elinikäisiä; niitä voi lepyttää, ei muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vai pitäisikö tässä ryhtyä perhepäivähoitajaksi, niin saisi pidettyä omat lapsetkin kotona. Tosin se palkka ei ole juuri mitään. Meidän kunnassamme ei käsittääkseni ole mitään ehdottomia koulutusvaatimuksia perhepäivähoitajille.
Lapsillasi on sinuun etuoikeus. Ethän riskeeraa lastesi hyvinvointia altistamalla heidät asiakkaidesi lapsille, joiden kehitys on mahdollisesti häiriintynyt. Lastesi tehtäväksi ei saa muodostua vieraiden lasten viihdyttäminen.
Silloin kun kaikki työntekijät ovat töissä, työ on mukavaa. Mutta, kun poissaoloja on paljon ja sijaiset vaihtuu niin kyllä kuormittaa! Vaativaa tunnetyötä. Kaiken puserrat itsestäsi töissä, ja kotona et enää jaksa niiden omien lasten kanssa tunnekasvattaa, etkä kauheesti muutakaan.
Ja poissaoloja on. Pöpöt tarttuu myös aikuisiin, ja fysiikka pettää kunnon vuosia kantanut ja kyykkinyt. Alkaa olemaan kremppaa siellä ja täällä. Lisäksi tietenkin ihmiset uupuu.
Mutta, niinkun sanoin. Silloin kun kaikki toimii kuten suunniteltu työ on mukavaa ja palkitsevaa.
Tosin, nykyisin lapset on tosi haastavia, on monenlaisia haasteita tai sitten ihan vaan korvattomuutta, aivan sama mitä aikuinen sanoo, lapsi nauraa päin naamaa ja jatkaa hölmöilyä. Ei niille ole kukaan koskaan sanonut ei. Nykylapset on tosi paljon kuormittavampia kun esim 10v sitten.