Syitä, miksi soitat äidillesi?

Useimmiten liittyy lapsenlapseeni. Hoidetaan hänet yhdessä. Joskus ihan niitä näitä.

Kysyn mikä on päivän vointi.

Soitellaan äitin kanssa joka päivä, joskus parikin kertaa. Äiti on 80v, isä 85. Heidän elämässään ei oikein tapahdu mitään ja asuvat toisella puolen Suomea, niin soittelevat sitten tiheään lapsille ja lastenlapsille ja ikäänkuin elävät meidän jälkeläisten kautta iloiten, jännittäen ja lohduttaen elämänvaiheitamme.

Jos tarvin jotain tai tiedän hänen tarvivan. Omalle lapselleni soittelen huvin vuoksi kuten hänkin minulle. 

Yleensä kyselen kuulumisia, mutta näin kesäaikaan kaipaan myös usein ohjeita kasvimaan tai kukkapenkin suhteen. 

Kysyisin, että tarvitseeko olla syytä? Pitäisikö molempien murottaa yksin kotona puhumatta?

Silloin tällöin velvollisuuden tunteesta. En halua enää jakaa asioitani hälle. Hän saa sitten kertoa omista asioistaan, mitä haluu. 

Jos olen tarvinnut rahaa lainaan. Enää en ole soittanut sitäkään. Ei kiinnosta olla tekemisissä. 

Jos haluan, että väheksyy kaikkea mitä teen työssäni, vapaa-ajallani.

Jos haluan, että raportoi kaikki kuulumiseni omalla värityksellään muille sukulaisille.

Joko arvaat. En soita.

- mitä kaupasta tarvitaan?

- onko kodinhoito jättänyt listaa loppuvista lääkkeistä?

- tiedotan koska olen tulossa

- mikä kunto?

100 vuotta lähentelevän lapsi

Minulla ei ole mitään syytä. Se kyllä soittelee silloin tällöin ja kyselee kuulumisia ja muuta turhanpäiväistä. Olen kyllä lopettanut vastailemasta. Se ei ymmärrä, että emme ole kavereita. 

Rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus.

Ei sitä tarvita soittamiseen.

Jos haluan pahan mielen ja oksettavan olon, kannattaa soittaa äidille, riidan myös jos haluaa, kannattaa soittaa, jos haluaa kuulla outoja mielipiteitä tai jos oma tunne-elämä tuntuu liian tasapainoiselta kannattaa soittaa