Minusta tukia pitää leikata rajusti.

itse on vinkumassa tukien pienuutta jos/kun itse tipahtaa niille.

Ja tähän tullaan aivan varmasti!

Nyt jo velkaannutaan Suomessakin sitä vauhtia että seinä nousee varmasti pystyyn meilläkin!

Ja kukas meitä sit auttaa kun kaikki on jo uponnut velkoihinsa?



Mutta tämä on vain terveellistä! toivottavasti vaan aloitetaan ajoissa tervehdyttämistoimet ja laiskat potkitaan koloistaan tienaamaan

itse on vinkumassa tukien pienuutta jos/kun itse tipahtaa niille.

saisin ansiosidonnaista. sekä on säästöjä, joita tulee väkisinkin kun käy töissä. joten niin makaa kuin petaa.

jos aloitettaisiin noista Kalasatamsata häädetyistä mustalaisista?

"Varsinkin niiden jotka olivat työkykyisiä että työikäisiä, mutta työmotivaatio nollassa. Miksi yhteiskunnan pitäisi heitä elättää?"



Kuinka monta tällaista tapausta tunnet? Minä tunnen monia tukien varassa eläviä, mutta oikeastaan kukaan heistä ei ole sekä työkykyinen että työikäinen. Äkkiseltään saattaa näyttää että on, mutta kun tarkemmin tilanteeseen perehtyy löytyy taustalta useita somaattisia sairauksia tai huonosti hoidettu mt-ongelma (sairaalajakso ja huonosti suunniteltu lääkehoito).



Terveydenhoitoon pitäisi budjetoida enemmän rahaa, jotta ihmiset todella olisivat työkykyisiä. Ikävä kyllä huonosti hoidettu sairaus johtaa monesti pidemmällä aikavälillä useamman huonosti hoidetun sairauden kasaumaan, ja sieltä on enää vaikea päästä työelämään. Työnantajat ovat kauniista puheistaan huolimatta todella vastahakoisia vajaakuntoisten työllistämiseen.

itse on vinkumassa tukien pienuutta jos/kun itse tipahtaa niille.

saisin ansiosidonnaista. sekä on säästöjä, joita tulee väkisinkin kun käy töissä. joten niin makaa kuin petaa.

jossakin vaiheessa. Työttömyys voi kestää pitkäänkin tai voit tulet vaikkapa työkyvyttömäksi. Eivät ne asiat välttämättä mene kuten "suunnittelee".

Viitaten aiempaan kommentoijaan, minäkään en tunne ainuttakaan ns. lusmua. On vain niitä, jotka ovat syystä tai toisesta työkyvyttömiä (kuten äitini, joka sai juuri syntmäpäivälahjaksi eläkepaperit monen vuoden ja kituuttelun jälkeen) tai sitten sellaisia, jotka ovat yksinhuoltajia ja ovat kotona kunnes lapsi on vähän isompi ennen kuin vanhempi palaa takaisin töihin.

Olen myöskin ollut näitä sossun tuilla eläjiä, nykyisin onneksi taas töissä. Mieluummin laitan verorahani noihin tukiin, sillä Suomessa on turhempiakin rahareikiä enemmän tai vähemmän. Tuilla (oli saajana sitten lusmu tai ei), taataan edes kohtuullinen elämän laatu, vaikka sitten tämän "lusmuilijan" lapsille.

Kiitos myös näiden tukien, ei Suomessa tarvitse linnottautua panssaroidun auton sisälle kauppareissulla. Rikollisuus siis pysyy kurissa, kun ei tarvitsee varastaa elääkseen.

Pääset meidän elämästämme nauttivien vapaamatkustajien joukkoon helposti. Kolmen kuukauden karenssin jälkeen alkaa ansiosidonnainen juosta pariksi vuodeksi.



Sitten tiput työmarkkinatuelle ja voit palata harjoittelijaksi työmarkkinatuella + 9e päivä entiselle työpaikallesi.

Kunhan sitten myös takaisit että kaikille työtä haluaville, työhaluisille olisi työtä!

Mä olen ollut jo 4 v täysin ilman töitä. Ikää 47 v. Kukaan ei katsos huoli, kun ikää on liikaa.

että jollain menee niin huonosti, että on kateellinen sosiaalitukien varassa elävälle.



Niillä rahoilla ei kuule herroiksi eletä.



Minusta tärkeintä olisi ennaltaehkäistä tukikierteeseen joutumista (suurin osa työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mt-ongelmista) ja köyhyyden periytymistä.

turhia.

"Jopa kaksi kolmasosaa yritystuista on turhia, ilmenee perjantaina Jyväskylän yliopistossa tarkastetusta kansantaloustieteen väitöstutkimuksesta.



Tutkijan mukaan valtaosa tutkituista 5 700 hankkeesta olisi toteutunut ilman julkista tukea, eli rahoitus olisi ollut muutoin korvattavissa.



Turhan tuen riski on suurempi pitkään toimineilla ja isoilla yrityksillä"



Miksi ette inise noista rahoista?

Haluan elää turvallisessa yhteiskunnassa vailla mellakoita yms. Lisäksi en halua että ihmisiä riistetään esimerkiksi niin, että köyhät siivoavat ja keittävät lähes ilmaiseksi rikkaille.



Ja itse pärjäisin luultavasti varsin kohtuullisesti kovemmassakin yhteiskunnassa ja näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että putoaisin millekään tuille tai ainakaan olisin niistä riippuvainen vaikka jostain syystä jäisinkin työttömäksi tai sairastuisin vakavasti tms. mutta silti en halua hyvinvointivaltion alasajoa (on tosin tainnut jo tapahtua) vaan tasaisempaa tulonjakoa ja hyviä palveluita kaikille.



Mitäs sitten kun kaikista työkykyisistä ja työikäisistä tulisi supermotivoituneita eikä töitä vain ole? Motivaation lisääminen ei muutenkaan ole aivan yksinkertaista. Nimenomaan lapsiin ja nuoriin pitäisi satsata. Olen työskennellyt vailla motivaatiota olevien nuorten kanssa. En oikeastaan ihmettele heidän tilannettaan niin ongelmoituneista tilanteista he tulevat. Ei heidän kohdallaan välttämättä siperia opettaisi. Enemmän auttaisi kun esimerkiksi päihde- ja väkivaltakierteisiin pystyttäisiin puuttumaan.

Samalla pienenisivät tuet ja palkalla tulisi paremmin toimeen ja työmotivaatio kasvaisi. Samalla pienenisivät tuet ja palkalla tulisi paremmin toimeen ja työmotivaatio kasvaisi.

päinvastoin - tukia pitäisi nostaa. Lisäksi pieniä palkkoja pitäisi nostaa. Minua vatuttaa käydä töissä ja saada niin pientä palkkaa, että joudun hakemaan toimeentulotukea - joka on jo nyt niin pieni, että joudun joka kuukausi luopumaan joistain oikeasti välttämättömistä ostoksista. En esimerkiksi voi ostaa särkylääkettä, vaikka minulla on välillä (lievä) migreeni. Melkein joka kuukausi joudun loppukuusta tinkimään ruuan laadusta. Jos saman kuukauden aikana pitäisi ostaa useita hygieniatuotteita, joudun jättämään jotain ostamatta. Aina, kun on tulossa talvi, tulee hirveä ongelma lapsen talvihaalarin, villapuvun, hanskojen, hatun ja Kuomien ostamisessa - yhteensä ne maksavat enemmän, mihin meillä on varaa, vaikka yritänkin löytää mahdollisimman paljon käytettynä. Meillä on melkein joka ikinen lakana, pussilakana ja tyynyliina repeillyt, mutta varaa uusiin ei ole.



Juu, ei todellakaan tunnu, että minun kannattaa tehdä töitä. Tässä työssä ei etenemisen mahdollisuuksia ole. Tulevaisuus näyttää tosi synkältä. Kyllä se työmotivaatio on aika nollassa, kun työstä ei ole MITÄÄN hyötyä tekijälleen.

päinvastoin - tukia pitäisi nostaa. Lisäksi pieniä palkkoja pitäisi nostaa. Minua vatuttaa käydä töissä ja saada niin pientä palkkaa, että joudun hakemaan toimeentulotukea - joka on jo nyt niin pieni, että joudun joka kuukausi luopumaan joistain oikeasti välttämättömistä ostoksista. En esimerkiksi voi ostaa särkylääkettä, vaikka minulla on välillä (lievä) migreeni. Melkein joka kuukausi joudun loppukuusta tinkimään ruuan laadusta. Jos saman kuukauden aikana pitäisi ostaa useita hygieniatuotteita, joudun jättämään jotain ostamatta. Aina, kun on tulossa talvi, tulee hirveä ongelma lapsen talvihaalarin, villapuvun, hanskojen, hatun ja Kuomien ostamisessa - yhteensä ne maksavat enemmän, mihin meillä on varaa, vaikka yritänkin löytää mahdollisimman paljon käytettynä. Meillä on melkein joka ikinen lakana, pussilakana ja tyynyliina repeillyt, mutta varaa uusiin ei ole.

Juu, ei todellakaan tunnu, että minun kannattaa tehdä töitä. Tässä työssä ei etenemisen mahdollisuuksia ole. Tulevaisuus näyttää tosi synkältä. Kyllä se työmotivaatio on aika nollassa, kun työstä ei ole MITÄÄN hyötyä tekijälleen.

maksaisin sinulle tunnissa x euros kun joku muu tekee saman työn hintaan x-2 euroa?

Ja ei. En aio maksaa mitään tukiakaan.

Se on "my way or hihgway...."