Mikä niissä uusperheen bonuslapsissa sitten niin kovasti ärsyttää?

Up

Kun ei ole mitään tunnesidettä ihmiseen, joka tulee asumaan/yökyläilemään asuntoosi ja joka kohtelee sinua kylmästi ja epäkunnioittavasti ja sinun täytyy silti sitä palvella ja ruokkia ja sietää ikuisesti.

Sivusta seuranneena: se että se hengittää. 

Aisurimiesten unelmaa päästä elättään toisen miehen jälkeläisiä.

"Bonus"-lapsena kasvaneena, ihan kaikki. 

Aiheesta on jo ollut lukuisia aloituksia, lue niistä.

Vierailija kirjoitti:

Aisurimiesten unelmaa päästä elättään toisen miehen jälkeläisiä.

Aisurilla voi olla omiakin lapsia joista nyxä kärsii.

Lapset ja niiden hyysääminen ON rasittavaa. Sieämei voi kieltää. Omiin lapsiin on yleensä voimakas tunnesuhde, joten heitä sietää ja tottuu hoivaamaan ja huolehtimaan.

Vieraat lapset ovat eri asia. He eivät tunne sinua vauvasta asti, etkä sinä tunne heitä.  Kyräily ja epäily voi olla molemminpuolista. Nykylapset eivät välttämättävosoita kohteliaita käytöstapoja, vaan voivat jopa sabotoida muuten hyvää parisuhdetta.

Ainakaan minulla ei ollut rahkeita revetä enää avopuolison lasten huoltajaksi. Osin tästä syystä erosimme. Toivuin bonuslapsiburnoutista hyvän tovin (vuosi menoåi?) ja sen koommin en ole halunnut suhdetta kenenkään lapsekkaan kanssa.v

Se, että mitään ei vaadita. Istutaan tietokoneella kellon ympäri ja yöt vietetään puhelimella,eletään siis vain virtuaalimaailmassa, kavereita ei ole. Sotkuja ei siivota, vaan jätetään ne muiden huoleksi,edes likaisia astioita ei laiteta koneeseen vaikka siellä on likaisia, monta kertaa vessan lattiallakin ollut pissit yms. Näin esimerkkinä, ja kyseessä 17 vuotta täyttävä teini.

Ja kun asiasta mainitset, olet se huono ja paha ihminen. Ja kerran kuulin että miksi (nimeni) ei siivoa. Aika äkäisesti tuli siinä vaiheessa sanottua että jokainen hoitaa omat sotkut. 

Ärsyttää samat asiat kuin muissakin lapsissa, oman suvun puoleisessa lapsissa esimerkiksi.

Kiittämättömyys: ei mitään kiitosta lahjoista tai tuliaisista, ei edes viestiä. 

Välistä huonot tavat: olet joinain päivinä lapsille kuin ilmaa ja piika. Välillä kun kysyt jotain ystävällistä, tervehdit, eivät vastaa, katsovat ohi vain, kulkevat zombina. Isänsä onneksi huomauttaa tästä.

sotkeminen: ei osallistuta kotitöihin (edes teini-iässä) eikä auteta, valitetaan jos pitää tehdä jotain, tässäkin kyllä mennään eteenpäin. 

 

ja se tärkein. Ärsytyksestä huolimatta ovat rakkaita. Puolisokin ärsyttää joskus, kuuluu elämään eikä siihen jäädä kiinni.

Varmaan perimmiltään se, kun lapsi ei ole oma vaan toisen miehen/naisen lapsi. Omat lapsetkin osaa olla ärsyttäviä, mutta niihin on varmastikin erilainen tunneside ja heissä näkee itsensä? Lisäksi bonuslapset voivat tuoda esiin muita jännitteitä nimenomaan aikuisten välillä, vaikka itse lapsi olisi miten hyväkäytöksinen ja kiitollinen tahansa. Heihin siis on helppo projisoida kaikkea omaa muuta mielipahaa tai epävarmuutta, kun esim. kasvatuskysymykset eivät välttämättä ole yhtä selkeitä kun bonusvanhemmalla ei ole samalla tapaa varaa sanoa mielipiteitään sivusta. Lisäksi on vielä ne ihmiset, jotka tajuavat itsestään liian myöhään että eivät ylipäätään jaksaisi asua lasten kanssa, olivat ne omia tai eivät. Täytyy kuitenkin muistaa, että tänne palstalle kirjoittelee todennäköisemmin ne ihmiset joilla on jotain hankausta uusperheessä. Ne joita ei ärsytä, ei ole syytä avautua siitä täällä.

Jos ei kiinnosta perhe-elämä, niin valitkaa kumppani jolla ei ole lapsia. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole mitään tunnesidettä ihmiseen, joka tulee asumaan/yökyläilemään asuntoosi ja joka kohtelee sinua kylmästi ja epäkunnioittavasti ja sinun täytyy silti sitä palvella ja ruokkia ja sietää ikuisesti.

Outo, ettei tunneside millään muodostu vuosienkaan kuluessa.

up