Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ja niin sitä ollaankin vaikeassa tilanteessa...
04.08.2011 |
Tutustuin todella mukavaan mieheen pari kuukautta sitten. Kaikki tuntui heti niin helpolta ja ihanalta alusta lähtien ja sitä alkoi nopeasti miettimään, että tästä voisi oikeasti tulla jotain. Vaikka yleensä olen todella varovainen enkä syöksy suhteisiin pää edellä.
Olemme nähneet ja soitelleet. Hän on käynyt minun luonani, olemme mökkeilleet, olen käynyt hänen luonaan. Ajattelin, että tilanne ei ole parhain mahdollinen, mutta etten voi ohittaa tunteitani. Hänellä on pieni poika ja hän kertoi olevansa asumuserossa, erohakemus vetämässä.
En tiedä, ehkä olen vain typerä kun en osannut odottaa tietoa jonka eilen sain. Hän ei sitten olekaan asumuserossa. Hänellä on vaimo, joka ei tiedä tästä meidän jutustamme yhtään mitään. Olo on halpa. Käytetty. Turhautunut siihen, että koin ensimmäistä kertaa olevani hyvässä suhteessa. Nyt kaikki onkin sitten ihan sekaisin.
Kommentit (9)
selvää alusta asti, kun kerran ero ei ole ollut selvä.
mistä tuli tuo tieto, että ei olekaan asumuserossa? Jos olet käynyt hänen kotonaan, niin onko se ollut muka asunto, jossa vaimo myös asuu vai missä olet vieraillut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulemma halua valehdella minulle ja on pahoillaan, että niin on tehnyt. Mutta mitä tässä vaiheessa voi tuollaiseen edes sanoa. En ole koskaan halunnut olla toinen nainen ja nyt olen sitä tahtomattani. Enkä halua olla syynä kenenkään eroon.
Juuri olin siellä usean päivän, vaimo ilmeisesti lapsen kanssa vanhemmillaan käymässä.
Ja kyllä, hän valehteli. Järkeä kun kuuntelee niin ratkaisu on helppo. Mutta silti se tulee sattumaan aivan mielettömästi.
Ei kuulemma halua valehdella minulle ja on pahoillaan, että niin on tehnyt. Mutta mitä tässä vaiheessa voi tuollaiseen edes sanoa. En ole koskaan halunnut olla toinen nainen ja nyt olen sitä tahtomattani. Enkä halua olla syynä kenenkään eroon.
.. olet hieno nainen ja väistät takavasemmalle. Jos mies sattuisi oikeasti eroamaan niin jos vain uskallat, voi asiaan palata. Vaikka miten sitten sen luottamuksen kanssa?
Jos jatkat, annat viestin siitä, että voit olla kakkonen ja pelkkä rakastajatar. Nyt kysyt mieheltä, haluaako ylipäätään erota vai ei ja sanot, että jos ei halua, suhteenne on ohi. Jos aikoo erota, vaadi faktoja ja tekoja, muutoin suhde ei jatku. Älä missään nimessä ryhdy siihen, mihin tuhannet sua ennen; odottamaan ja odottamaan, kuuntelemaan lupauksia ja selityksiä...PAITSI: jos sulle on ok, että mies naimisissa ja rooli riittää sulle.
Et ole syyllinen kenenkään eroon; jos miehellä riittävästi tunteita sua kohtaan niin sille et voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaika silloin kun mies ei ole kotona...ja olisit hämmästynyt ja asia selviäisi vaimollekin
kerran noin ja mun reaktio oli raivo. Mä en siedä huijareita ja valehtelijoita. Se suhde loppui siihen. Itkin kyllä silmät päästäni sen rentun takia. Mutta nykyisin mulla on rehellinen mies.
Mun neuvo: ajattele sitä pientä poikaa ja omaa moraalikäsitystäsi äläkä sotkeudu siihen hommaan enää, lopeta se juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio mikään rakastaja olla. Ja koen kyllä, että vaimon pitäisi tietää tämä kaikki, mutta ei se ole ehkä minun paikkani sitä kertoa.
Meillä oli kaikki hyvin, kunnes nämä totuudet tulivat esille. Ainakin hän kertoi itse. Huomasin kyllä ettei ollut helppoa. Mutta vaikka hän jättäisi vaimonsa oikeasti niin miten voisin koskaan luottaa häneen? Jos hän voi tehdä noin lapsensa äidille, vaimolleen, niin vaikea uskoa että minun kanssani tuollainen ei tulisi sitten mieleenkään...
Alue: Aihe vapaa
Mies on osoittautunut epärehelliseksi rontiksi johon ei voi luottaa.
Eli potku p-lle ja eteenpäin.