Miksi mikään ei tunnu enää miltään?

Aikuisiän kyynisyyttä, se on kaikille tuttua. Nuori elää hetkessä ja on liikkeessä, aikuinen päinvastoin. Sen neuvon mä voin antaa vaikka se kuinka kliseinen neuvo onki että vähentäkää oikeasti nettiaikaa, syökää terveellisesti ja koittakaa liikkua. Mikään muu ei vie mieltä alas nii paljoo ku se et kattelee ruudusta henkisesti kehittymättömempien juttuja kaiket päivät ja sitähän se juurikin on netissä.

Kiitos asiallisesta vastauksesta edelliselle ja tottahan se on.

-N47-

Ihan normaalia ikään liittyvää tunteiden latistumista. 

Itselläni selitys on amitriptyliinin käyttäminen. Tuo lääke vaikka käyttäisi sitä hermokipuun tekee myös todella tunteettomaksi. Ja se syy miksi käytän sitä vetää myös alakuloiseksi.

Sama! 

ikää 49

Muistan, että vielä iät 40-45 olivat sellaista nuorekasta, innokasta ja toiveikasta aikaa ja tunsi itsensä jopa onnelliseksi, sekä jaksoi yrittää kaikenlaista ja olla motivoituneempi kaiken suhteen. Ja näyttikin paremmalta, ulkoisesti. Mutta, tuli kyllä tuossa pari vuotta sitten kaikkea kaskaa elämään, jotka on vieneet mehuja. Iäkkään äidin muistisairaus, mutkikas suhde narsistiseen mieheen, muidenkin läheisten äkillisiä sairastumisia, vaativa ja stressaava työ ym. Että en tiedä olisiko tilanne paljonkin parempi ilman noita kuluttavia asioita, mutta ehkä se on ne asiat ja tämä ikä yhteensä, kun on latistanut kaiken.

-N47-

Ehkä myös lisänä nämä kaikki maailman tapahtumat ei ainakaan luo positiivista virettä ja tulevaisuudenuskoa. Korona, sota ja yleinen kiristynyt tilanne, hintojen nousu ym. on antanut alavireistä sävyä yleiseen tunnelmaan ja itseä ainakin jo kyllästyttää jatkuvat samat naamat  esim. Trump ja Putin joka päivä lehdissä, uutisissa ym. Koko maailma pyörii kahden ukon ympärillä, ihan hulluksi on mennyt.

-N47-

Vierailija kirjoitti:

Sama! 

ikää 49

Kuten myös ja ikä 48 vuotta. Muutaman vuoden, oikeastaan koko 2020-luvun tämä on jatkunut eikä paluuta siihen aiempaan olotilaan taida olla ja se tuntuu aika musertavalta. Muutenkin kaikki tuntemukset on negatiivisia tai aivan sama, mutta tietyllä tapaa mikään ei tunnu enää miltään eikä se ole hyvä asia. Tuossa joku aiempi kirjoitti hyvän vinkin nettiajan vähentämisestä ja liikkumisesta, mutta omalla kohdallani se hyödyn saaminen vaatisi sen ettei koko tätä nettiä olisi olemassakaan.

Pidin pakon saneleman nettitauon viime syksynä ja vaikka en muutenkaan koskaan missään kuljekaan nettiä tuijotellen niin tuo teki oikeasti hyvää. Harmi vain, ettei se nykymaailmassa taida enää olla mahdollista olla pysyvästi / kokonaan ilman. Tietenkään se ei olisi mikään pakko roikkua esim täällä yhtään, mutta siihen liian usein lipsuu koska kaipaa edes jonkinlaista juttuseuraa ja livenä sellaisia ei ole lainkaan. 

Liikunta ja ulkoilu on jees, mutta itse kaipaisin siihenkin vaihtelua tai pikemminkin enemmän luontoa ja vähemmän vieraita ihmisiä ympärille. Ei sekään mikään ihmelääke ole ja esim ne kuuluisat endorfiinit jää saamatta, mutta sitten kun tulee kausi ettei liiku niin sen kyllä huomaa olossa eli turhaa se ei ole vaikka olenkin tympääntynyt kävelyyn samoilla kulmilla. Aiemmin sitä haaveili vielä jonain päivänä harrastavansa sitä ja tätä sekä lähtevänsä vaeltamaan Lappiin jne mutta ei enää koska ei tuollaiset toteudu ikinä. Tuossakin on yksi syy miksi koko elämä tuntuu pelkältä pettymykseltä. 

Kuulostaa vaihdevuosioireilta ja somen turruttamilta aivoilta joka on masentava yhdistelmä.

Samat tuntemukset täälläkin! Enkä usko johtuvan estrogeenin  puutteesta, koska hormonikorvaushoito käytössä. Enkä myöskään ylen määrin roiku koneella.

Sinulle myös kiitos 48-vuotias kirjoituksesta ja tunnistan ihan jokaisen kirjoittamasi asian. Varsinkin tuon, että koko 2020-luku ollut tuota ja sitä tunnetta, mikä ollut ennen sitä ei saavuta enää. Näin se on itselläkin mennyt ja tosi harmillista. Itsekin yrittänyt kyllä vaikka mitä, mikä piristäisi ja toisi sen entisen tunteen. Olen muuttanut pariinkin otteeseen, aloittanut uusia harrastuksia, liikkunut paljonkin niin että esim. laihtunutkin yli 10kg, yrittänyt pitää huolta itsestäni ym. Mutta, kun tuntuu, että mikään ei oikeasti auta, kuin ehkä ihan hetkellisesti. Sellaista pysyvämpää hyvää fiilistä elämään ei tunnu enää löytyvän ja se surettaa. Vai onko sitten tosiaan nuo elämän rankat tapahtumat, mitä luettelin, vieneet liikaa uskoa kaikkeen? Vaikea eritellä, että mikä mistäkin johtuu ja kuinka paljon? 

- N47-

Ihmiset ovat kadottaneet mielestäni todella paljon aiemmasta sosiaalisuudesta ja elämisen taidosta. Enää ei osata:

-keskustella asioista

-kiinnostua asioista

-tehdä mitään ilman suorittamismeininkiä

-ajatella mitään

-olla hetkessä

Listaa voi jatkaa loputtomiin, mutta vielä 1990-luvulla ollessani nuori köyhyydestä huolimatta elämä oli henkisesti rikkaampaa ja antoisampaa. Kaikki on typistynyt, tiivistynyt, harmaantunut, muuttunut muovisemmaksi yms.

Ja vaihdevuosiakin olen miettinyt syyksi, mutta mitään oireita en ole vielä huomannut, ainakaan selkeästi. Voihan tosin jotain lievempää jo ollakin, mitä ei osaa yhdistää. Varmaan kaikkia tekijöitä samassa läjässä ja vielä tämän ikäisessä paketissa.

- N47-

Onkohan sinulla ollut burnout ilman diagnoosia?

Muutama vuosi oli pelkkää stressiä ja kuolemia, ja jälkeenpäin huomasin nuo samat oireet. Päättelin itse, että lääkäri ei huomannut hajoamistani, kun olen hyvä piilottamaan tunteitani.

Mitä olen vaihdevuosi-ikäisiltä naisilta kuullut, niin tuollainen oireilu liittyy hormonitoiminnan vähenemiseen. Muutama kertoo masentuneensa ja saaneensa apua hormonikorvaushoidosta. Toki ihminen on kokonaisuus ja muitakin syitä voi olla taustalla. Itsehän olen ollut masentunut koko elämäni eikä se asia tunnu muuttuvan, vaikka tekisin mitä. Kaikkea hyvää sinulle.

Sinulle 12/13 todella hyviä havaintoja ja varmasti pitää paikkansa. Mietin olisiko tämä some ja älylaite-aika jotenkin turruttanut, tylsistyttänyt ja jopa masentanut ihmisiä? Ehkä se onkin jotain ihan aivoperäistä? Ainakin yhä nuorempien muistisairaudet ovat jatkuvasti lisääntyneet ja eräs tutkija oli sitä mieltä, että älylaitteet olisivat syynä. 

 

- N47-

Kokeile kuukausi estrogeenilisä ja katso, helpottaako. Saattaa hyvinkin olla siitä kiinni. Kuulostaa todella tutulta. 

Ei elämän tarvitse olla mitään spesiaalia, stimuloivaa, tai edes tähdätä mihinkään koko ajan. Riittää, kun se on perusmukavaa ja tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Tavoitteita ja suunnitelmia voi asettaa itselleen sen verran, mikä tuntuu hyvältä. 

Itse tykkään, että elämänlaatuni on erittäin hyvä. Asun yksin ja vuorovaikutan pääasiassa äitinaisten kanssa. Rutiinit kunnossa, ravitsemus kunnossa, kaikki kunnossa. Kaikki soljuu, ja joskus iltaisin ajattelen, ettei voi koskaan tietää, mitä yöllä tai seuraavana päivänä tapahtuu. Ja se on ihan totta

Vierailija kirjoitti:

Samat tuntemukset täälläkin! Enkä usko johtuvan estrogeenin  puutteesta, koska hormonikorvaushoito käytössä. Enkä myöskään ylen määrin roiku koneella.

Itselläni ei ainakaan riitä perusannos. On tulossa uusi käypähoitosuositus siitä, että lääkärillä on vapaampi lupa kasvattaa annosta. Nyt jo joku lääkäri toteaa joidenkin naisten tarvitsevan seitsenkertaisen annoksen ennen kuin tasot saadaan riittäviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä myös lisänä nämä kaikki maailman tapahtumat ei ainakaan luo positiivista virettä ja tulevaisuudenuskoa. Korona, sota ja yleinen kiristynyt tilanne, hintojen nousu ym. on antanut alavireistä sävyä yleiseen tunnelmaan ja itseä ainakin jo kyllästyttää jatkuvat samat naamat  esim. Trump ja Putin joka päivä lehdissä, uutisissa ym. Koko maailma pyörii kahden ukon ympärillä, ihan hulluksi on mennyt.

-N47-

No kuka hullu nyt uutisia seuraa. Miesten öyhötysmedioita kaikki uutiskanavat nykyään. Rakenna oma feedisi jossa on sellaisia julkaisijoita, joiden jutuista tykkäät, ja jätä sekoilijat sekoilemaan keskenään.