Lapsella äidin sukunimi, miehen suku raivostui

Ihan ymmärrettävää että suuttuu, lapselle kuuluu miehen sukunimi ei äidin jos pitää niitä lehtolapsia värkätä vai äpäriäkö ne nyt on, susipari joka tapuksessa kun ei naimissa ole ja lapsia tekee, halveksun toimintaasi ja kiitä onneasi että et tule minua vastaan.

Meinasin sanoa, että ymmärrän miehen sukua, kunnes luin miten he käyttäytyvät.. ymmärtäisin siis harmin, mutten tuollaista käytöstä!



Minulle se että lapsella on äidin sukunimi, tarkoittaa sitä että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isä ole kuvioissa. Ehkä miehesi sukulaisilla on sama käsitys ja he reagoivat siksi noin voimakkaasti?



Joka tapauksessa käsittämätöntä etteivät halua nähdä lasta??? Oikeasti? Luulen että meillä olisi tyydytty mutisemaan ja marismaan, muttei se olisi johtanut mihinkään noin radikaaliin.

Meillä taas on tilanne, että olen eronnut lastemme isästä. Kaverini ja sukuni on päättänyt, että erotessa myös lastemme sukunimi on muuttunut. (Itse en edes aikoinaan ottanut miehen sukunimeä). monta kertaa olen asiasta sanonut, mutta homma ei muutu. Luulin, että olet jo vaihtanut sukunimen, on vain vastaus.



Aiheuttaa surua lapsille, kun tajuavat, että kukaan ei viitsi kirjoittaa edes heidän syntymäpäiväkortteihinsa oikeaa sukunimeä...

Lapsen äiti yleensä tiedetään, mutta jos sukunimi sama niin tulee mieleen ettei isästä varmuutta tai perheen isä ei ole biologinen isä :).

että voisiko heillä nyt olla ajatus, ettei lapsi olekaan miehesi... jos ajattelevat kuten ilmeisesti ajattelevat,

T. alemman tekstin kirjoittanut

Meinasin sanoa, että ymmärrän miehen sukua, kunnes luin miten he käyttäytyvät.. ymmärtäisin siis harmin, mutten tuollaista käytöstä!

Minulle se että lapsella on äidin sukunimi, tarkoittaa sitä että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isä ole kuvioissa. Ehkä miehesi sukulaisilla on sama käsitys ja he reagoivat siksi noin voimakkaasti?

Joka tapauksessa käsittämätöntä etteivät halua nähdä lasta??? Oikeasti? Luulen että meillä olisi tyydytty mutisemaan ja marismaan, muttei se olisi johtanut mihinkään noin radikaaliin.

olen perheen ainoa lapsi. En ole naimisissa, mutta minulle oli itsestään selvää että lapseni tulee saamaan puolisoni sukunimen. Ja niin saikin, isä veti kunnon herneet siitä nenään, kun olisi tahtonut lapseni "jatkavan sukuaan".

sukupuolimoraalini ja toisekseen lapsilla on kaikilla eräs harvinainen perinnöllinen sairaus, joka on myös isällään.

että voisiko heillä nyt olla ajatus, ettei lapsi olekaan miehesi... jos ajattelevat kuten ilmeisesti ajattelevat,

T. alemman tekstin kirjoittanut

Meinasin sanoa, että ymmärrän miehen sukua, kunnes luin miten he käyttäytyvät.. ymmärtäisin siis harmin, mutten tuollaista käytöstä!

Minulle se että lapsella on äidin sukunimi, tarkoittaa sitä että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isä ole kuvioissa. Ehkä miehesi sukulaisilla on sama käsitys ja he reagoivat siksi noin voimakkaasti?

Joka tapauksessa käsittämätöntä etteivät halua nähdä lasta??? Oikeasti? Luulen että meillä olisi tyydytty mutisemaan ja marismaan, muttei se olisi johtanut mihinkään noin radikaaliin.

että voisiko heillä nyt olla ajatus, ettei lapsi olekaan miehesi... jos ajattelevat kuten ilmeisesti ajattelevat,

T. alemman tekstin kirjoittanut

Meinasin sanoa, että ymmärrän miehen sukua, kunnes luin miten he käyttäytyvät.. ymmärtäisin siis harmin, mutten tuollaista käytöstä!

Minulle se että lapsella on äidin sukunimi, tarkoittaa sitä että lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella eikä isä ole kuvioissa. Ehkä miehesi sukulaisilla on sama käsitys ja he reagoivat siksi noin voimakkaasti?

Joka tapauksessa käsittämätöntä etteivät halua nähdä lasta??? Oikeasti? Luulen että meillä olisi tyydytty mutisemaan ja marismaan, muttei se olisi johtanut mihinkään noin radikaaliin.

Ei ne niin ajattele, ollaat oltu yhdessä 10 vuotta ja kyllä lapsesta näkee kenen on. Ei tarvi isyys testejä kun on ihan isänsä ja pappansa näköinen.

Tottakai lapselle äidin sukunimi jos äidillä on vielä oma sukunimi. Minulla ei käynyt muu edes mielessä kun avomieheni kanssa saimme lapsen. Jos joskus eroaisimme, minä olen se joka tämän lapsen kasvattaa, ja haluan että hänellä on minun sukunimeni.



Toinen syyni on se, että minä ja pikkusiskoni olemme ainoita suvun jatkajia, ja meillä on hyvin harvinainen sukunimi. Harmi vaan, että myös mieheni perheellä on hyvin harvinainen sukunimi, mutta hänellä on myös veli joka voi jatkaa nimeä.



Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia.

Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??

jos lapseni isä olisi oma isäni, mutta koska lapset ovat mieheni, heille tuli mieheni sukunimi.

Miehesi suku käyttäytyy todella lapsellisesti.

Ei nimi miestä pahenna.

Lapsen äiti yleensä tiedetään, mutta jos sukunimi sama niin tulee mieleen ettei isästä varmuutta tai perheen isä ei ole biologinen isä :).

mieheni 90-vuotias, maaseudulla ikänsä asunut, nyt jo edesmennyt pappa perusteli asiaa noin, eipä ole koskaan tullut mieleenkään, että joku nuorempi ajattelee asiaa noin.

Ja vinkkinä sille, joka luuli, että äidin sukunimi lapsella olisi merkki siitä, etteivät vanhemmat ole naimisissa: myös avioliitossa syntyneen lapsen sukunimi valitaan jos vanhemmilla ei ole yhteistä nimeä - yhtälailla se voi olla äidin nimi.

Tässä vielä suora kopsaus lakitekstistä:

Lapsen sukunimi

2 §.

Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella

Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.

Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on

Täällä palstalla puhaltelevat raikkaat tuuloset viktoriaaniselta ajalta.

minun sukunimeni lapsilla, miehen suku ei ole kommentoinut millään tavalla ainakaan meille itsellemme.

ja molemmilla oma sukunimi käytössä edelleen. Lapsi sai minun nimeni ja miehen suku ei sitä voi hyväksyä vaan lapselle kirjoitetaan miehen sukunimi kaikkiin kortteihin ym. Miehen siskolla on myös oma nimi lapsillaan ja se on ok ja tosi kiva juttu mutta kun meillä on samalla tavalla niin se on kamalaa :O



Mulla on myös harvinainen sukunimi joten siksi halusin sen myös lapselleni.

mutta vierastan myös ajatusta siitä että lapsi olisi tällä tavoin lähinnä naisen "projekti". Että on jo etukäteen mietitty, että minun tämä lapsi sitten loppupeleissä kuitenkin on ja tottakai on minun nimeni jne. Voihan siinä mies ja miehen suku tuntea itsensä hiukkasen ulkopuoliseksi. Kun biologisesti tosiaan äiti on aina tiedossa, mutta isyyden laita teoriassa on niin ja näin (mitenkään viittamatta esim. ap:n moraaliin) mutta näin se vaan on. Ymmärrän siis tuota "vanhoillista" asennetta siihen, että mies ja miehen sukukin tarvitsee jotain konkreettista siitä että lapsi on myös heidän sukunsa osa. Eihän se nimi sitä pelkästään tietenkään tee, mutta on se sellainen konkreettinen yhdistävä tekijä.

Itse olen naimisissa mutta meillä on eri nimet mieheni kanssa. Minulle oli sitten taas itsestään selvää, että lapseni saa mieheni sukunimen juuri yllämainitsemistani syistä. Etunimi tuleekin sitten minun puoleltani.

T. aiempi kirjoittaja, olisinko ollut nro 3

Tottakai lapselle äidin sukunimi jos äidillä on vielä oma sukunimi. Minulla ei käynyt muu edes mielessä kun avomieheni kanssa saimme lapsen. Jos joskus eroaisimme, minä olen se joka tämän lapsen kasvattaa, ja haluan että hänellä on minun sukunimeni.

Toinen syyni on se, että minä ja pikkusiskoni olemme ainoita suvun jatkajia, ja meillä on hyvin harvinainen sukunimi. Harmi vaan, että myös mieheni perheellä on hyvin harvinainen sukunimi, mutta hänellä on myös veli joka voi jatkaa nimeä.

Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia.

Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??

että mieheni toivoi lapsemme saavan minun sukunimeni, koska hänen sukunimensä on hyvin harvinainen ja sitä saa aina tavata ja selitellä. Minulle oli samantekevää, kumpi sukunimi lapselle tulee. Olemme naimisissa mutta pidin oman sukunimeni. Sitäkään ei ole kukaan kommentoinut.



Miehen toiveelle oli vielä yksi perustelu- se, että minä hoidan suurimman osan neuvola- ym käynneistä ja siksikin on helpompaa, jos lapsella on sukunimeni.

Mieheni mielestä minun sukunimeni on kauniimpi.



Lähisuvussa ei ongelmaa. Anoppi on kertonut, että jotkut kaukaiset tädit ovat narisseet.



Ei haittaa meitä.

Tottakai lapselle äidin sukunimi jos äidillä on vielä oma sukunimi. Minulla ei käynyt muu edes mielessä kun avomieheni kanssa saimme lapsen. Jos joskus eroaisimme, minä olen se joka tämän lapsen kasvattaa, ja haluan että hänellä on minun sukunimeni.

Toinen syyni on se, että minä ja pikkusiskoni olemme ainoita suvun jatkajia, ja meillä on hyvin harvinainen sukunimi. Harmi vaan, että myös mieheni perheellä on hyvin harvinainen sukunimi, mutta hänellä on myös veli joka voi jatkaa nimeä.

Pieni feministi sisälläni taas kuohahtaa kun lukee tälläsiä kirjotuksia.

Nainen pusertaa sen lapsen sieltä ulos, ensin on ollut hirveän raskaat 9 kuukautta, sitten äiti on kyllä yleensä se joka hoitaa sen vauvanki, ei miehet hirveesti kakkavaippoja vaihda, ja sitte sille pitäis muka laittaa vielä miehen sukunimi? hei haloo??

Kyllä nyt on tullut mieleen mennä naimisiin ja laittaa kaikille miehen nimi.. hyväksyttäisiköhän minut ja lapsi sitten sukuun..

taitaa miehen suvulla olla hiukkasen huono itsetunto, kun moisesta pillastuvat. Anna noiden keuhkota aikansa, eiköhän se siitä lutviudu.