En millään muista olevani raskaana...

Kolmas tenava ei ollut suunnitelmissamme, mutta niinhän sitä saattaa käydä jos käyttää hattuu miten sattuu, että vahinkolaukauksia tulee...



Viikkoja on nyt 10, enkä mä kaikesta pahoinvoinnista, tunteiden vuoristoradasta, jatkuvasta nälästä ja mahan turpoamisesta huolimatta meinaa millään muistaa olevani ihan oikeasti raskaana... Saatan nähdä untakin raskaudesta ja sujuvasti naureskelen aamulla, että mieti jos oliskin... Ja sit muistan, että ainiin, mähän oon... Olen käynyt ultrassakin varmistamassa, että joku tyyppi siellä on, mutta ei vaan mee jakeluun. Ei sitten millään...



Ei kai siinä muuten nyt mitään olis, mutta kun pitäs rimpuilla irti tosta tupakasta... VÄlillä menee ihan ok, tsemppaan ja kaikkee, mutta toisinaan taas ei mee yhtään, enkä käsitä miksi ihmeessä mun pitäs lopettaa... (Siis tunnetasolla, kaikenlaistahan sitä voi järkeillä...)



*huoh* Milloinkohan sitä oikein tajuaa? Kaksi ensimmäistä lasta on ihan tekemällä tehtyjä ja alusta asti "olin raskaana". Nyt mä vaan liihottelen ja olen kuin ei mitään olis tapahtunutkaan... Tai siltä ainakin tuntuu...



Sopeutumisongelmia siis kerrassaan. Kohtalotovereita?