Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset mitä tekisitte jos
30.08.2011 |
sairastuisitte nyt tässä elämänvaiheessanne johonkin etenevään, parantumattomaan sairauteen, jossa toimintakykynne heikkenee koko ajan. Aikataulusta ei olisi tietoa, muuta kuin että se tapahtuu nopeammin tai hitaammin seuraavien vuosien kuluessa.
Jatkaisitteko työssäkäyntiä?
Alkaisitteko panostaa - toimintakyvyn rajoissa - harrastuksiin ja siihen mitä olette aina halunneet elämässänne tehdä?
Omistautuisitteko lapsille?
Oletuksena siis että olette tilanteessa jossa joudutte tekemään valintoja eli kaikkea ei voi tehdä. Kohtuullinen perustoimeentulo olisi turvattu.
kysyy tässä tilanteessa oleva 40v. äiti
Kommentit (12)
Aika harva on miettinyt joutumista tuollaiseen tilanteeseen.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tölissäkäyntiä koska se on mulle tärkeää ja lapset samoin. Yrittäisin kuitenki olla tukahduttamatta kasvavia lapsiani ja heidän itsenäistymistään omalla takertumisellani.
Tavallaan mä oonkin tuossa tilanteessa. Mä en kyllä kuole tähän, mutta muutun vähitellen aina vaan sekavammaksi ja kivuliaammaksi.
Miten nopeasti tauti etenee?
Jos on niin, että toimintakyky menee sanotaanko vaikka siihen mennessä, kun lapset ovat vasta aikuisuuden kynnyksellä, niin itse varmaan irtisanoutuisin työstäni (vaikka se onkin monen kadehtima ja haastava, hyvin palkattukin).
Lapset ovat kumminkin tärkeimpiä ja sitä aikaa ei ole (siinä vaihtoehdossa siis) loputtomiin, jonka aikana voi lapsistaan nauttia ja heille opettaa taitoja ja tietoja.
Ei se minusta ole lapsiin TAKERTUMISTA, vaan keskittymistä olennaiseen. Työpaikalla kukaan ei ole korvaamaton, omien lastensa äitinä sen sijaan on.
Panostaisin ehdottomasti harrastuksiin (johan se olisi toimintakyvyn ylläpitämisenkin kannalta tärkeää) ja yrittäisin myös olla perheen kanssa mahdollisimman paljon.
Toimintakyky voi mennä hitaasti tai sitten nopeammin. Aika lailla ennakoimattomasti siis.
Kaipaisin oikeasti tähän näkemyksiä! Vai olisiko niin että kaikki ovat tästä aika lailla yhtä mieltä: panostaisi siihen mikä on omasta mielestä tärkeintä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panostaisin lapsiin, koska he ovat tärkeitä.
Harrastuksia lisäisin, koska ne ylläpitäisivät kuntoa.
Työ tulisi vasta näiden jälkeen, vaikka olisi kuinka mielekästä.
asioita, jotka koen tärkeimmiksi. Eli panostaisin lapseen ja harrastukseen.
Viisautta sinulle ratkaisuihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työtäni, en nyt inhoakaan, mutta kyseinen työpaikka tarkoittaa minulle lähinnä rahan ansaitsemista.
Eli jos sairastuisin vakavasti ja toimeentulo olis turvattu niin jättäisin todellakin työn. Saisin olla rakkaitteni parissa ja vaikka harrastaa jotain terapeuttista, taiteita ja käsitöitä, lukemista, hengellisyyttä...
jaksamista ja mahdollisimman hyviä vointeja sinulle.
Pidän elämästäni ja työstäni ja lasten kanssa on aikaa olla ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entiseen malliin, mutta pitäisin entistä parempaa huolta fyysisestä kunnostani. Söisin hyvin ja harrastaisin liikuntaa ja jos aika ei tähän muuten riittäisi, vähentäisin työtekoa.
Tekisin tasan mitä huvittaa.
T: 31-vuotias naimisissa oleva lapseton nainen
irtisanoutuisin HETI tästä työstä!!
jos taas tekisin jotain oikein mielekästä hommaa kivassa porukassa, niin mikäs ettei jatkaisin sitä.
Tsemppiä sulle ja hali!