Lue keskustelun säännöt.
Hääpäivä täälläkin, vähän erilainen kuin ajattelin...
03.08.2011 |
Hommasin 6 lastamme hoitoon ja käytin pakkaamisiin ja kuskaamiseen tämänpäivän, jotta meillä olisi vapaa ilta. Ja miehen ensimmäinen kommentti kotiin tullessaan (leluja olohuoneen lattialla): kuin täällä on.... ja "miksi sä annat niiden tehdä tällaista" ja "jos minä näkisin että tällaista tapahtuu niin siihen tulisi heti stoppi"... Itkuksi meni minulla.... Menin makariin itkemään kun en kestänyt enää olla, alkoi nukkua sohvalla sillävälin... pyysi kyllä anteeksi kun tulin takaisin, mutta juhlamieli on tiessään tyystin. Arvelinkin kyllä jo etukäteen, että tästä voi tulla viimeinen-niitti-arkkuun-päivä, niin vähän saan mitään positiivista huomiota nykyään, arvostelua vaan... Olenko yliherkkä?
Kommentit (6)
todennäköisesti mies mutisee sisäänpäin vielä sitäkin, että siivoamisen lisäksi olen laiminlyönyt meikkaamiset ym lapsia kuskatessani... mut ei voi tietää mitä on arki 6 muksun kaa jos ei elä sitä itse...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai hänkin nyt omien lastensa kanssa joskus on, vai eikö hän ole lasten isä?
mut ei voi tietää mitä on arki 6 muksun kaa jos ei elä sitä itse...
ap
mutta pääosinhan äidille jää lastenhoito + kasvatus, meillä vielä niin, että mies 5pv/vk poissa... Ei se enää mitään lastenhoidon rankkuudesta ym tiedä...
ap
Nytkin sitten laitoin kuitenkin saunan lämpiämään ja tuli sinne sitten itsekin - ja riita kun vaan jatkui (ei voi ymmärtää että olen pahoittanut hänen mielensä niin pahasti, että hääpäivänä annan lasten sotkea, ja että minä loukkaannun siitä että sanoo), niin lähdin pois... Niin nyt sitten nukkuu saunakamarissa (meillä ulkosauna)... mielettömän romanttista! Ikävin hääpäivä ikinä... Taidan mennä itsekin nukkumaan...
Nyt nukkuu ulkosaunamme kamarissa... ikävin hääpäivä ikinä. muttei meillä hääppöisesti ole viime vuosina mennyt muutenkaan. Ei mies välitä tunteistani, toiveistani, ajatuksistani yhtään. Ei ymmärrä väsymystä lasten kanssa....
ap
ps. mitä mieltä olette henkisestä uskottomuudesta, kuinka paljon vaikuttaa avioliiton hyvinvointiin? (porno tms.) tuntuu niinkuin alamäki olisi alkanut sellaisesta...
Kuulostaa tutulta. Muistan vieläkin ekan vuosipäivän. Mies meni edellisenä iltana kaverilleen, poikien iltaan. Yöllä tuli viesti, että nukun Jaskalla. Laitoin viestin takas, että nuku vaan, mut tuu aamuks kotiin niin laitan hyvää aamupalaa ja sit tehdään yhdessä jotain kivaa. Kun miestä ei näkynyt vielä klo 14, soitin jo vähän hiiltyneenä. Lopulta hän taapersi kotiin klo 16 ja meni suoraan sänkyyn makoilemaan.
Samanlaisena on jatkunut vuosikaudet. Ja mies kehtaa valittaa, että MINÄ en ole tarpeeksi romanttinen hänen makuunsa. Nykyään en enää viitsi yrittää järjestää yhteistä aikaa, laittaa hyvää ruokaa tms., koska mies luultavasti katoaa lautasen kanssa tietokoneelle tai valittaa mulle, että perunoita on muuten keitetty liian pitkään.