Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hirvee kiire ja jano elää, tehdä ja kokea "vielä kun ehtii". Normaalia 40+ ikäiselle?
06.07.2025 |
Mietin just tänäänkin, että kuinka mahtavan paljon kaikkea elämä meille tarjoaa koettavaksi, nähtäväksi, kuultavaksi opeteltavaksi, harrastettavaksi.
Mitä kaikkea ihminen voikaan tehdä, ja mihin kaikkeen jo pelkkä oma keho pystyy. Katselin videoita joissa ihmiset pystyvät tekemään erilaisia temppuja kehoillaan (toki harjoiteltuaan paljon), hallitsemaan eri asioita (esim. pallotemput, koneet, eläimet)
Ihminen voi oppia mitä vaan uusia taitoja, uusia kieliä, soittamaan soittimia, tekemään musiikkia, rakentamaan, luomaan, ideoimaan...
Voi nähdä ja kokea niin paljon, patikointiretkistä ulkomaanmatkoihin, sukeltaa meren eläviä katsomaan, katsella maata yläilmoista.
Mietiskelin puita ja kasveja, että niin kauniilta kun ne näyttävätkin, ne ovat koko elinaikansa yhdellä paikalla. Miten vapaaksi ja etuoikeutetuksi tunsin itseni ihmisenä. Voin matkustaa kuinka kauas vaan, eri tyyleillä, kävellen, juosten, polkupyörällä, moottoripyörällä, hiihtäen, meloen, veneellä, laivalla, autolla, junalla, lentokoneella..!
Voin tutustua uusiin ihmisiin ja kuulla heidän tarinoitaan ja näkökulmiaan. Voin tutustumisen lisäksi jakaa pieniä hetkiä ventovieraidenkin kanssa. Voin ystävystyä, voin rakastua. Voin halata, koskettaa, auttaa, tulla autetuksi.
Jotenkin havahdun siihen hyvin voimakkaasti näin 40+ ikäisenä, että kuinka paljon elämässä onkaan mahdollista tehdä mitä vaan, luettelemani on vain pienenpieni pintaraapaisu kaikesta! Ja samalla tuntuu niin kauhistuttavalta, kuinka aika hupenee, enkä millään ehdi tehdä ja kokea kaikkea mitä haluaisin!
Ihan hirveä ja hirveän ihana elämänjano! :D
Muilla samoja fiiliksiä?
Kommentit (19)
Kyllä, ihan normaalia. Nyt vain ison moottoripyörän ostoon ja seikkailuihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihan normaalia. Nyt vain ison moottoripyörän ostoon ja seikkailuihin!
No kieltämättä houkuttelee 😂
Ap
Et ole ainoa, mulla 55v paniikkia pukkaa kun mietin et tässäkö tämä nyt oli, hiljaiselo alkaa. Elämä pyörii työn, kodin ja lähimarketin välillä. Miyä syön nyt tdi huomenna. 1x v käyn ulkomailla ja kesällä jossain eteläSuomessa ehkä virossa joka ei ole mitään uutta enää. Kaikki mielenkiintonen on koluttu jo tai sit muuhun ei ole rahaa ja/tai en uskalla. Eniten pelottaa se että mätänenkö tässä typerässä fimassa, jonka työ evvk, eläkeikään asti. Kurkkua kuristaa sellaiset eläkepäivät että käyn pikku koiran kans ulkona ja lopun ajan katson telkkaria ja luen vauvapalstaa.
Elämässä tarvitaan terveyttä, rahaa ja aikaa. Useimmiten noista voi valita kaksi. Nuorena on terve ja on aikaa tehdä mitä haluaa mutta ei varoja. Keski-iässä on terveyttä ja rahaa mutta aikapula estää suuremmat suunnitelmat. Vanhana on usein rahaa ja aikaa mutta terveyden kanssa on niin ja näin. Jos on kaikki kolme asiaa kunnossa niin pitää yrittää elää niin kuin haluaa ettei jälkikäteen kaduta.
Minäkin joskus mietin etten ole kokenut juuri mitään. Sitten hommasin kuskin joka vei minut norjaan ja poljin sieltä pyörällä suomeen noin 1600 km matka takas kotiin. Olin reissussa pari kuukautta jo koin kaikkea kivaa ja tapasin mukavia ihmisiä joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän puhetta, varsinkin netissä, enemmän tekoja!
Huomenna Norjaaaaaaaan!!!!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus mietin etten ole kokenut juuri mitään. Sitten hommasin kuskin joka vei minut norjaan ja poljin sieltä pyörällä suomeen noin 1600 km matka takas kotiin. Olin reissussa pari kuukautta jo koin kaikkea kivaa ja tapasin mukavia ihmisiä joka paikassa.
Ai tää olis hienoa! 👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden soittimen opettelu keski-iässä ei kyllä käy tuosta vaan, mikäli tarkoituksena on soittaa sillä muutenkin kuin yksinkertaisesti näppäillen. Mahdollista se on, mutta vaikeaa ja aikaavievää.
Lapsena oppii soittamaan melkein puolivahingossa. Tai ainakin minä opin vaikka harvoin harjoittelin mitään soittoläksyjäkään.
40- 50 v.on paras nuoruuden jälkeen. Saa nähdä mikä fiilis seuraavan sesongin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on tullut jo tehtyä ja koettua, olen mennyt naimisiin, eronnut, saanut kaksi lasta kahden eri miehen kanssa, opiskellut ammatin ja kolmekymppisenä toisen, ollut näkemässä kun joku kuolee ja myös kun uusi ihminen syntyy (omien lasteni syntymän lisäksi). Olen käynyt 10 eri maassa ja kiivennyt kahdelle vuorelle ulkomailla. Osallistunut urheilukilpailuun ja päässyt maaliin kisassa, jota minun ei uskottu onnistuvan vetämään läpi.
Paljon on vielä listalla mitä aion tehdä. Tässä kuussa reissu taas yhteen uuteen maahan, ja ensi kesänä aika monta lisää (jos luoja suo) kun ystävien kanssa lähdetään reissaamaan useampi maa läpi.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, niinkuin eräs tyyppi sattuvasti lausahti.
Vierailija kirjoitti:
Uuden soittimen opettelu keski-iässä ei kyllä käy tuosta vaan, mikäli tarkoituksena on soittaa sillä muutenkin kuin yksinkertaisesti näppäillen. Mahdollista se on, mutta vaikeaa ja aikaavievää.
Lapsena oppii soittamaan melkein puolivahingossa. Tai ainakin minä opin vaikka harvoin harjoittelin mitään soittoläksyjäkään.
Moni asia on vaikeaa ja aikaavievää, mutta jos kiinnostusta löytyy, niin turha latistaa itseä tai muita hokemalla "kuinka on vaikeeta (eikä siten kannata ees yrittää)"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä alkaa siinä nelikymppisenä, kun on viimein sinut itsensä kanssa ja on jo viimeinkin aikuistunut. Sivistystäkin ja kaytöstapoja on ihan eri tavalla kuin parikymppisenä egomaanikkona.
On kappale Elämän nälkä. Mutta sanat ei taida sopia tähän muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, että monella on kuin hukkaan heitettyä lapsuus ja silloin jäänyt paljon asioita kokematta. Siksi pitää niin pitkään täyttää tätä tyhjiötä, matkustelee ja alkaa harrastamaan ja pääsee perustamaan perhettä liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että monella on kuin hukkaan heitettyä lapsuus ja silloin jäänyt paljon asioita kokematta. Siksi pitää niin pitkään täyttää tätä tyhjiötä, matkustelee ja alkaa harrastamaan ja pääsee perustamaan perhettä liian myöhään.
What..?
Tunnistan, kai tämä sitten on sitä keski-iän kriisiä vai ennenaikaista 5-kympin villitystä..?
Toisaalta aika moni 40-50 v. tuntuu IRL ja varsinkin tällä palstalla olevan jotenkin kyllästynyt kaikkeen. Itse ja ap tunnumme taas olevamme innoissamme elämästä. Että ei kai nää kriisit ja villitykset kaikilla oireile samoin oirekuvin kuitenkaan.
Samoja mietteitä. Jotain uutta ja kohtalaisen extremeä tekis mieli kokeilla.
Jos on kova jano ja kiire vessaan, niin kyseessä on 2 tyypin diabetes. Aika normaalia monelle 40+ ikäiselle.
Alue: Aihe vapaa
Noh, olenko sittenkin ainoa..? 😅
Ap