Mitä olette tehneet kuolleiden lähiomaisten tavaroille?

Osa tavaroista pidetään, osa menee jäteasemalle, osa kierrätyskeskukseen

Vanhojen jatkoksi omiin tavaroihin tai sukulaisille ja tutuille jakoon +kierrätykseen. Roskiin ne, joilla ei ole mitään arvoa. Kaikki henkilökohtainen on hävitetty silppuamalla tai polttamalla. Ei saa laittaa sellaisenaan eteenpäin.

En aio pitää mitään. Suurin osa menee kierrätykseen tai jäteasemalle. Itseäni ei kiinnosta valokuva-albumit tai muistoesineet. Sukulaiset saa hakea mitä haluavat.

Menisin riemusta kiljuen takaisin 70 luvulle. En tekisi lapsia. Lapseni ovat äärettömän rakkaita minulle mutta olin huono äiti omien raskaiden mielenterveys ongelmieni vuoksi. Sain ne perintönä vanhemmiltani. Syyllisyys kalvaa minua minua joka ikinen tunti yöt päivät!

Up. Pari viimeistä taisi mennä väärään ketjuun mutta ei se mitään.

Eipä ole muuta vaihtoehtoa tavaroille kuin pitää itsellään, roskis/polttaminen, jäteasema, kierrätyskeskus, kirpparit, lahjoitus tai myynti.

Mitä itse olet tehnyt, ap?

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olet tehnyt, ap?

Käyttökelpoisia huonekaluja ja tavaroita meni perillisille ja lähisuvulle. Jotain möin, jotain vein kierrätykseen ja jotain kaatopaikalle.

Jäljellä on enää vainajan muistoesineitä ja pitkä pino valokuva-albumeita. Vainajalle tärkeitä juttuja. Tuntuu vähän pahalta heittää niitä pois mutta en kai muutakaan voi.

Muistoesineitä, millä ei itselleni ole muistoarvoa pyrin eroon. Valokuva-albumit pidän, niiden kautta on mukava tehdä aikamatkoja menneisyyteen ja muistella niitä hetkiä kun kuvat on otettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olet tehnyt, ap?

 

Käyttökelpoisia huonekaluja ja tavaroita meni perillisille ja lähisuvulle. Jotain möin, jotain vein kierrätykseen ja jotain kaatopaikalle.

Jäljellä on enää vainajan muistoesineitä ja pitkä pino valokuva-albumeita. Vainajalle tärkeitä juttuja. Tuntuu vähän pahalta heittää niitä pois mutta en kai muutakaan voi.

Heitä suosiolla pois, ei niitä kauan muistele tai harmittele. Itsestäni tuntuu pahalta heittää pois äidin rakas mehumaija, mutta sillä ei enää kukaan keittele mehuja, joten pois joutaa.

Mulla kävi hyvä säkä mutsin jäämistön kanssa.

Oli kuollessaan köyhä kuin kirkonrotta ja asunnon seuraava vuokralle tulija otti yhteyttä ja kun kuulin, että kaveri oli pääsemässä alkohtolistiparantolasta siviiliin ja asuntoon ei ollut mitään kalusteita, tein sen kanssa diilin, se pitää koko kämpän irtaimiston, vaatteet ja kaikki mitä siellä on.

Myy mitä haluaa, pitää itsellään mitä tarvitsee ja hoitelee loput kaatikselle tai jätelaatikkoon.

Melko arvotonta tavaraa, telkkaria, mikroaaltouunia, vaatteita, sänky ja kiettiöhärpäkkeitä.

Uusi asukas sai kalustetun kämpän ja mun ei tarvinnut alkaa tyhjentämään asuntoa.

Kaikki käyttökelpoinen sekä tärkeät muistoesineet ja valokuvat on pidetty itse. Tavarat riittävät loppuelämäksi ja iso osa on vielä selvittämättä. Kavereille on kelvannut monenlaista. Punaisen Ristin konttiin viety valtavasti. Jotain jopa myyty itse. Arpajaisvoitoiksi on annettu tavaraa. Monta autoakin peritty, kaikki meillä ajettu loppuun ja romutettu sitten. 

Palkkasin firman,  joka tyhjensi asunnon.  

Valokuvat voi lahjoittaa museolle.

Opettelin murtovarkaaksi ja hankkiuduin niistä eroon kantamalla niitä yksi kerrallaan lähikaupungin omakotitaloihin joista asukkaat on poissa.

Yleensä jonnekin ullakolle, vaatekomeroon tai varaston hyllylle tms. josta asukas löytää sen sitten joskus kuukausien tai vuosien päästä ja ihmettelee että mistäs tää mahtoi olla kun ei yhtään muista moista. 

"Vainajalle tärkeitä juttuja. Tuntuu vähän pahalta heittää niitä pois mutta en kai muutakaan voi."

Vaikka jutut olisi olleet kuinka tärkeitä hänelle niin mukaan niitä ei saa. Jos ne eivät ole tärkeitä perillisille niin kierrätykseen tai pois.

Mun vanhemmat kysyivät jo yli neljännesvuosisata sitten, kun muuttivat pienempään asuntoon, onko mulla ja siskollani jotain sellaista esinettä,  mitä ehdottomasti haluttaisiin perinnöksi.  Mulla oli isäni nuorena maalaama taulu ja siskollani isoisän takoma kynttilänjalka.  Saatiin ne samantien.  

Äiti kuoli vuosi sitten, mutta isä aika vähän on vielä hankkiutunut eroon äidin tavaroista.  Kun isä aikanaan kuolee,  mennään siskon kanssa katsomaan, halutaanko sieltä mitään. Mä haluaisin kyllä puoli tusinaa aika harvinaisia Muranon lasitehtaan viinilaseja, mutta koska siskollani on niitä samoja itsellään jo toiset puoli tusinaa, niin saakoon sitten ne muutkin. Todennäköisesti en tule siis haluamaan irtaimistosta yhtään mitään. Seuraavaksi sinne menee meidän lapset ja kun hekin ovat käyneet,  palkataan joku firma tyhjentämään loput. 

T. Reipas ja tunnollinen lammas poikkeuksellisesti vierailijana 

Valokuvat ja muut vainajalle tärkeät pienet esineet voi laittaa vainajan kanssa arkkuun. Olen haudannut oman lapseni ja hänen lempilelunsa haudattiin hänen kanssaan. Myös yksi kaulakoru,  jonka sai isovanhemmiltaaan 10 v lahjaksi,  laitettiin hänen kaulaansa.