Lue keskustelun säännöt.
Perinnöstä luopuminen lapsille ja elämä kuin lastu lainehilla
05.07.2025 |
Ymmärrän kyllä toimen niiltä, joilla on siihen varaa, mutta sitä varaa pitää olla ihan todella paljon. Tuttavapiirissä on nyt vuosia ollut muodissa tämä perinnöstä luopuminen - ollaan 50-60-vuotiaita. Puhutaan, että onhan tässä talot tai asunnot maksettu, ja ihan ok palkka/eläke tulossa. Onhan juu, mutta sitten iskikin tämä katastrofiaika, ja meni monelta ne eläkepaikat ja muut. Samoin alettiin ihmettelemään, että onpa kallista lääkkeet/sairaudenhoito/eläminen. Tuli kateutta, kun joillakin tuttavilla oli varaa niilä perintörahoilla lomailla tai ostaa kakkosasuntoja etelästä. Miksi ihmeessä toimia vastoin selkeää omaa etua? Lapset kyllä saavat osuutensa sitten kun aika on. Osa jää jopa jonkinlaiseen puoliköyhyyteen marttyyreina vanhuutta odottamaan, koska *nyt ne lapset sitä rahaa tarvitsevat*. Epäilemättä; niinhän me kaikki. Vanheneminen ja vanhuus ne vasta kallista lystiä ovatkin.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse aika pienistä perintörahoista ja puhutaan kymmenissä tuhansissa? Silloin sen siirtämisen lapsille ymmärtää, koska sillä rahalla ei ihan hirveästi sitä vanhuuttakaan pelasteta. Jos taas summat liikkuvat korkeammissa, moninumeroimmissa lukemissa olisi siitä luopuminen aika tyhmää minustakin. Sen rahan voi sijoittaa ja kasvattaa arvoa, jos ei muuta käyttöä keksi. Sellaisesta on iloa sitten lapsillekin.
Minulla henkilökohtaisesti on ollut kyse noin puolesta miljoonasta, eikä tosiaan luopuminen tullut edes mieleen. Jo asioiden realisointi ja järjestely olisi ollut lapsille hirveä taakka, koska eivät esim omanneet mitään tietotaitoa ko aihealueesta. Muutama kymppitonni on asia erikseen; sellaisella ei kukaan rikastu/talous etene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia perusteluja kuulee.
En itse näe syytä hypätä yhden sukupolven yli. Äitinä jätän omille lapsilleni. Ei mitään syytä muuhun.
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Kaksi eri asiaa eli isovanhemmat jättävät omat lapset pois ja testamenttaavat lapsenlapsille TAI lapset itse luopuvat perinnöstään omien lastensa eduksi.
Ensimmäinen etenkin on minusta outo tapa toimia.
Jos nyt olisin tilanteessa, jossa vanhempani kuolisi, luopuisin ehdottomasti perinnöstä lasteni hyväksi. Mikään kakkosasunto etelässä ei ilahduttaisi minua niin paljon kuin se, että lapset pystyisivät elämään helpompaa elämää perinnön turvin nuorina.
Tosin isäni on myös määrännyt testamenttiinsa, että joka tapauksessa lapsilleni menee puolet hänen omaisuudestaan. (Äiti on jo kuollut.)
Tällä hetkellä rahan suhteen suurin ongelmani on miten siirtää sitä mahdollisimman helposti ja vähillä veroilla lapsille sekä ainainen sijoitusten mietintä.
Vanhuudessa rahaa saa käytettyä varmaan loputtomiin jos ostaa paljon palveluja. Haluan kuitenkin mieluummin kärsiä märissä vaipoissa surkeana, kuin käyttää tonneja päivässä johonkin hoitolaitokseen ja yksityispalveluihin vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse aika pienistä perintörahoista ja puhutaan kymmenissä tuhansissa? Silloin sen siirtämisen lapsille ymmärtää, koska sillä rahalla ei ihan hirveästi sitä vanhuuttakaan pelasteta. Jos taas summat liikkuvat korkeammissa, moninumeroimmissa lukemissa olisi siitä luopuminen aika tyhmää minustakin. Sen rahan voi sijoittaa ja kasvattaa arvoa, jos ei muuta käyttöä keksi. Sellaisesta on iloa sitten lapsillekin.
Minulla henkilökohtaisesti on ollut kyse noin puolesta miljoonasta, eikä tosiaan luopuminen tullut edes mieleen. Jo asioiden realisointi ja järjestely olisi ollut lapsille hirveä taakka, koska eivät esim omanneet mitään tietotaitoa ko aihealueesta. Muutama kymppitonni on asia erikseen; sellaisella ei kukaan rikastu/talous etene.
eivät esim omanneet mitään tietotaitoa ko aihealueesta.
Perinnön luovuttaminen olisi ollut sitä elävää oppimateriaalia, jossa te olisitte voineet auttaa.
Me ruvetaan nyt lasten kanssa askartelemaan sinulle mitali ja se tulee postissa.
ps pidän siitä, että mitä kukin tekee perinnölleen, jne ei kuulu minulle pätkääkään
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa eli isovanhemmat jättävät omat lapset pois ja testamenttaavat lapsenlapsille TAI lapset itse luopuvat perinnöstään omien lastensa eduksi.
Ensimmäinen etenkin on minusta outo tapa toimia.
Minusta molemmat ovat. Ensimmäinen täysin, koska se jollakin tapaa kertoo totaalisesta arvostamattomuudesta omaa lasta kohtaan, ellei hommaa sitten tehdä lapsen pyynnöstä. Jälkimmäinen on jäätävää tyhmyyttä, ellei ole todella varustautunut vanhuudenpäiviinsä. Maksettu asunto ja duuni/eläke eivät ole sitä. Eikä se kesämökkikään.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Samasta perinnöstä saatetaan maksaa vero useampaankin kertaan. Tosin ne joilla sitä rahaa on oikeasti osaa jakaa sen omaisuutensa niin ettei veroja mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Näin jos olisi tajunnut jokainen sukupolvi toimia niin kaikki saisivat kuitenkin perintöä, ja vieläpä hyvään aikaan.
Se on kikkailua.
Muillakin tavoilla voi auttaa, jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Suomalaisilla on tunnetusti kauhea paniikki veroista. Toinen on se, että vanhuspalveluista PITÄÄ MAKSAA! Tuollahan jo joku aiemmin ilmoittautui märkiin vaippoiihin kirkumaan kivusta hoitokodin nurkkaan, koska pitää olla ilmaista. Lapsilla on sitten millä lihoa ja mällätä. Järkevää, eikö totta?
Nyt en kyllä ymmärrä lukemaani. Perinnöstä ei pitäisi luopua lasten hyväksi ettei kukaan pääsisi olemaan kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse aika pienistä perintörahoista ja puhutaan kymmenissä tuhansissa? Silloin sen siirtämisen lapsille ymmärtää, koska sillä rahalla ei ihan hirveästi sitä vanhuuttakaan pelasteta. Jos taas summat liikkuvat korkeammissa, moninumeroimmissa lukemissa olisi siitä luopuminen aika tyhmää minustakin. Sen rahan voi sijoittaa ja kasvattaa arvoa, jos ei muuta käyttöä keksi. Sellaisesta on iloa sitten lapsillekin.
Miksi lapset eivät voisi noita itse sijoittaa? Kyllä meidän lapsilla on ollut perittyjä osakkeita jo lapsuudessa. Kun tulivat täysi-ikäisiksi, niin tietenkin sijoittavat itse varansa.
Meillä on ainakin pidetty tärkeänä keskustella erilaisista sijoitustyyleistä ja sijoittamisesta yleensäkin lasten kanssa. Meillä esikoinen on varmaan kaikista innostunein puuhaamaan sijoitusten parissa. Kuopus on passiivisempi sijoittaja.
Ap puhui 50-60 vuotiaita, joilla varmaan lapset pääsääntöisesti ovat aikuisia.
T. 6
No meillä kyse ole kymppitonneista ja 5kymppiset ei niitä rahoja tarvittu vaan opiskeleville nuorille aikuisille lapsillemme niille rahoille oli käyttöä. Oli hyvä ratkaisu luopua perinnöstä.
Voihan siitä saamastaan perinnöstä antaa lapsilleen perinnön koosta riippumatta. Sekin onnistuu verottomasti, monia vaihtoehtoja kyllä löytyy. Ja vaikka osan antaisi ihan lahjana, niin ei lahjavero ketään konkurssiin vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Toisin kuin "minä en ainakaan perintörahoistani luovu"?
Mieheni ja minun vanhempani pmaisuus on helposti realisoitava.
Perintö osataan pilkkoa niin, että kaikille on siitä apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa eli isovanhemmat jättävät omat lapset pois ja testamenttaavat lapsenlapsille TAI lapset itse luopuvat perinnöstään omien lastensa eduksi.
Ensimmäinen etenkin on minusta outo tapa toimia.
Minusta molemmat ovat. Ensimmäinen täysin, koska se jollakin tapaa kertoo totaalisesta arvostamattomuudesta omaa lasta kohtaan, ellei hommaa sitten tehdä lapsen pyynnöstä. Jälkimmäinen on jäätävää tyhmyyttä, ellei ole todella varustautunut vanhuudenpäiviinsä. Maksettu asunto ja duuni/eläke eivät ole sitä. Eikä se kesämökkikään.
Tuo arvostamattomuus omaa lastaan kohtaan on se käsittämättömin asia tässä.
Voi olla niin, että yksi sukuoolvi hypätään yli, lapset perivät sekä isovanhempansa ensin ja joskus sitten vielä vanhempansa eivätkä itse luovu perinnöstä omien jälkeläistensä eduksi.
Onkohan kyse aika pienistä perintörahoista ja puhutaan kymmenissä tuhansissa? Silloin sen siirtämisen lapsille ymmärtää, koska sillä rahalla ei ihan hirveästi sitä vanhuuttakaan pelasteta. Jos taas summat liikkuvat korkeammissa, moninumeroimmissa lukemissa olisi siitä luopuminen aika tyhmää minustakin. Sen rahan voi sijoittaa ja kasvattaa arvoa, jos ei muuta käyttöä keksi. Sellaisesta on iloa sitten lapsillekin.