Lue keskustelun säännöt.
Perinnöstä luopuminen lapsille ja elämä kuin lastu lainehilla
05.07.2025 |
Ymmärrän kyllä toimen niiltä, joilla on siihen varaa, mutta sitä varaa pitää olla ihan todella paljon. Tuttavapiirissä on nyt vuosia ollut muodissa tämä perinnöstä luopuminen - ollaan 50-60-vuotiaita. Puhutaan, että onhan tässä talot tai asunnot maksettu, ja ihan ok palkka/eläke tulossa. Onhan juu, mutta sitten iskikin tämä katastrofiaika, ja meni monelta ne eläkepaikat ja muut. Samoin alettiin ihmettelemään, että onpa kallista lääkkeet/sairaudenhoito/eläminen. Tuli kateutta, kun joillakin tuttavilla oli varaa niilä perintörahoilla lomailla tai ostaa kakkosasuntoja etelästä. Miksi ihmeessä toimia vastoin selkeää omaa etua? Lapset kyllä saavat osuutensa sitten kun aika on. Osa jää jopa jonkinlaiseen puoliköyhyyteen marttyyreina vanhuutta odottamaan, koska *nyt ne lapset sitä rahaa tarvitsevat*. Epäilemättä; niinhän me kaikki. Vanheneminen ja vanhuus ne vasta kallista lystiä ovatkin.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
No meillä kyse ole kymppitonneista ja 5kymppiset ei niitä rahoja tarvittu vaan opiskeleville nuorille aikuisille lapsillemme niille rahoille oli käyttöä. Oli hyvä ratkaisu luopua perinnöstä.
Olisitte voineet auttaa muillakin tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Samasta perinnöstä saatetaan maksaa vero useampaankin kertaan. Tosin ne joilla sitä rahaa on oikeasti osaa jakaa sen omaisuutensa niin ettei veroja mene.
Ei makseta. Kyse on aina henkilökohtaisesta perinnöstä ja sen veroista.
Vaikka sama talo siirtyisi, se on eri perintö, kun se menee eri henkilölle.
Minulla ei ole omia lapsia ja sisarusten jälkikasvulle annan mieluusti jo eläessäni sen minkä voin ja näin voin nauttia itsekin antamisen ilosta. Perintöjä en tule juurikaan jälkeeni jättämään eikä ole tarvekaan. Koittakaa nyt hyvät ikääntyvät ihmiset ainakin muuttaa rahaksi jos Teillä on sellaista omaisuutta millä on vielä arvoa, mutta jonka arvo saattaa hiipua enben kuin Teistä aika jättää ja näin siksi ettei ainakaan Teidän perillisten tarvitse tuskailla sellaisen perinnön kanssa josta on lähinnä vain riesaa ja josta on vaikea päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kyse aika pienistä perintörahoista ja puhutaan kymmenissä tuhansissa? Silloin sen siirtämisen lapsille ymmärtää, koska sillä rahalla ei ihan hirveästi sitä vanhuuttakaan pelasteta. Jos taas summat liikkuvat korkeammissa, moninumeroimmissa lukemissa olisi siitä luopuminen aika tyhmää minustakin. Sen rahan voi sijoittaa ja kasvattaa arvoa, jos ei muuta käyttöä keksi. Sellaisesta on iloa sitten lapsillekin.
Minulla henkilökohtaisesti on ollut kyse noin puolesta miljoonasta, eikä tosiaan luopuminen tullut edes mieleen. Jo asioiden realisointi ja järjestely olisi ollut lapsille hirveä taakka, koska eivät esim omanneet mitään tietotaitoa ko aihealueesta. Muutama kymppitonni on asia erikseen; sellaisella ei kukaan rikastu/talous etene.
Ns. muutama kymppitonni on hyvä sijoitusraha ja sillä saa jo mukavan kerrostalo-osakkeen/ vanhana käyttörahaa aso -vastikkeeseen.
Minunkin asuntovarallisuuteni on alle 70000€, ja sen varassa olen loppuelämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kyse ole kymppitonneista ja 5kymppiset ei niitä rahoja tarvittu vaan opiskeleville nuorille aikuisille lapsillemme niille rahoille oli käyttöä. Oli hyvä ratkaisu luopua perinnöstä.
Olisitte voineet auttaa muillakin tavoilla.
Mutta miksi, kun se kerran hoitui perinnöstä luopumalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Toisin kuin "minä en ainakaan perintörahoistani luovu"?
Niin. Kaikki saavat aikanaan,lapset sitten kun heidän vanhempansa kuolevat.
Minun on paljon järkevämpää sijoittaa tulevat perintöni ja antaa ne ennakkoon. Ne menevät lapsille eläkerahastoon. Kuoleman jälkeen maksetaan vakuutuskorvaus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole omia lapsia ja sisarusten jälkikasvulle annan mieluusti jo eläessäni sen minkä voin ja näin voin nauttia itsekin antamisen ilosta. Perintöjä en tule juurikaan jälkeeni jättämään eikä ole tarvekaan. Koittakaa nyt hyvät ikääntyvät ihmiset ainakin muuttaa rahaksi jos Teillä on sellaista omaisuutta millä on vielä arvoa, mutta jonka arvo saattaa hiipua enben kuin Teistä aika jättää ja näin siksi ettei ainakaan Teidän perillisten tarvitse tuskailla sellaisen perinnön kanssa josta on lähinnä vain riesaa ja josta on vaikea päästä eroon.
Myyn ajoissa osuuteni kesämökkiin ja sukupaikkaan ilman muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Suomalaisilla on tunnetusti kauhea paniikki veroista. Toinen on se, että vanhuspalveluista PITÄÄ MAKSAA! Tuollahan jo joku aiemmin ilmoittautui märkiin vaippoiihin kirkumaan kivusta hoitokodin nurkkaan, koska pitää olla ilmaista. Lapsilla on sitten millä lihoa ja mällätä. Järkevää, eikö totta?
Mut ku valtio on luvannut . . .
Ihminen tekee parhaansa niille kyvyillä, jotka hänelle on suotu. Keneen sinä sitten tuntisit olevasi suhteessa se parempi ihminen jos kaikki olisi yhtä erinomaisia kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena lienee säästää perintöveroissa. Varsinkin suvussa kulkevassa omaisuudesta se saattaa olla järkevääkin.
Niin, mutta hyvin kylmä ja rahakeskeinen tapa toimia.
Se kylmä raha kelpaisi sinulle erinomaisesti.
Itse en uskaltaisi siirtää omaisuuttani ennakkoperintönä, mutta jos aikuinen lapsi tarvitsee taloudellista tukea elämiseensä niin muulla tavoin apua. Sillä kotoa muuttaneella on jo oma perhe ja sen mukaiset intressit, vanhempi ei ole siinä prioriteetilla yksi jos jotain yllättävää ilmaantuu. Pitää osata katsoa elämää myös muusta kuin vain omasta koetusta vaikka kuinka luottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en uskaltaisi siirtää omaisuuttani ennakkoperintönä, mutta jos aikuinen lapsi tarvitsee taloudellista tukea elämiseensä niin muulla tavoin apua. Sillä kotoa muuttaneella on jo oma perhe ja sen mukaiset intressit, vanhempi ei ole siinä prioriteetilla yksi jos jotain yllättävää ilmaantuu. Pitää osata katsoa elämää myös muusta kuin vain omasta koetusta vaikka kuinka luottaisi.
On ihan viisasta siirtää säästöön ja myydä omat turhat omistukset, jos niitä on. Esim. perikunnan paikoista, joilla on monta omistajaa mutta vähän ylläpitäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi eri asiaa eli isovanhemmat jättävät omat lapset pois ja testamenttaavat lapsenlapsille TAI lapset itse luopuvat perinnöstään omien lastensa eduksi.
Ensimmäinen etenkin on minusta outo tapa toimia.
Minusta molemmat ovat. Ensimmäinen täysin, koska se jollakin tapaa kertoo totaalisesta arvostamattomuudesta omaa lasta kohtaan, ellei hommaa sitten tehdä lapsen pyynnöstä. Jälkimmäinen on jäätävää tyhmyyttä, ellei ole todella varustautunut vanhuudenpäiviinsä. Maksettu asunto ja duuni/eläke eivät ole sitä. Eikä se kesämökkikään.
En mitenkään ymmärrä, että testamentti lastenlasten hyväksi kertoisi mitenkään arvostamattomuudesta omaa lasta kohtaan. Omat vanhempani testamenttasivat puolet perinnöstä lapsilleni (lakiosan ulkopuolinen osa) mikä oli minusta erittäin hyvä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja minun vanhempani pmaisuus on helposti realisoitava.
Perintö osataan pilkkoa niin, että kaikille on siitä apua
Entä kun ei ole? Jos perintö onkin pääasiassa vanha talo ilman mukavuuksia keskellä ei mitään? Vaikeaksi menee. Onko lapsenlapsilla mitään kiinnostusta? Heidän vanhemmillaan saattaisi ehkä ollakin.
Niin. Kaikki saavat aikanaan,lapset sitten kun heidän vanhempansa kuolevat.