Puolison valehtelu

En itse, kun puolisoni kertoo kaiken ja ei valehtele. Tuossa sinun tapauksessa harkitsisin avioeroa, ei tuollainen ole normaalia.

En ole. Enkä voi sietää valehtelua. Keneltäkään. En olisi valehtelijan kanssa missään tekemisissä.

Ihmisen muisti ei ole luotettava.

Riiippuu siitä asiasta. Jos kyse olisi esim. salaillusta pettämisestä, niin voisipa olla suhde loppu. Mutta en mä niin ehdoton muuten valehtelua kohtaan ole, että se juurikaan haittaisi jos on mulle tai meidän suhteelle merkityksetön asia. Olen mä itsekin jotain menneisyyteni juttuja miehelle vähän kaunistellut, tai jättänyt kertomatta. Ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Enkä voi sietää valehtelua. Keneltäkään. En olisi valehtelijan kanssa missään tekemisissä.

Ja kuitenkin tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kerran tai kaksi joka päivä. Harvassa siis on ne joiden kanssa voit olla tekemisissä. 

Olen entisen miehen kanssa käynyt eroamme läpi ja sanoin hänelle, että en voi olla yhdessä valehtelijan kanssa. Hän selvensi minulle, että hän ei ikinä valehtele, hän kertoo toisenlaista totuutta ja tämä ei ole kuulemma yhtä vakava asia kuin valehtelu. Katsoin häntä pienen järkytyksen vallassa ja sanoin hänelle, että valehtelu on valehtelua haluaa hän sen vääntää miksi haluaa. Hän ei ole silloin rehellinen eli hän valehtelee. Ei kuulemma ikinä valehtelisi. No ei kai siinä, en minäkään tuollaisen kanssa enää ikinä olisi yhdessä. 

suomalaisten naisten kanssa ihan peruskamaa, joten ei ikinä enää

Mistä asiasta on kyse? Onko isokin asia? Olis he pompi sanoa jotain jos tietää taustoja?

Vierailija kirjoitti:

En itse, kun puolisoni kertoo kaiken ja ei valehtele. Tuossa sinun tapauksessa harkitsisin avioeroa, ei tuollainen ole normaalia.

Puoliso kertoo kaiken. No ei kerro.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Enkä voi sietää valehtelua. Keneltäkään. En olisi valehtelijan kanssa missään tekemisissä.

Ja kuitenkin tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kerran tai kaksi joka päivä. Harvassa siis on ne joiden kanssa voit olla tekemisissä. 

Ja mitähän nämä tutkimukset on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse, kun puolisoni kertoo kaiken ja ei valehtele. Tuossa sinun tapauksessa harkitsisin avioeroa, ei tuollainen ole normaalia.

Puoliso kertoo kaiken. No ei kerro.

 

Etpä ole tavannut puolisoani. Hän puhuu taukoamatta ja todella kertoo kaiken ihan kaikesta. Vähempikin riittäisi. On myös todella rehellinen.

"Kyse ei ole siitä mistä asiasta on kyse, vaan mitä sen jälkeen on tapahtunut ja miten olet reagoinut/ toiminut asian tultua ilmi?"

Varsinaista Ap:n asiaa tuntematta, eikö nuo ole usein tulkintakysymyksiä? Miten olet reagoinut/toiminut asian tultua ilmi?

Esim: Toisen näkökulmasta juossut karkuun, omasta näkökulmasta lähtenyt hakemaan apua. Toisen näkökulmasta järkyttynyt, omasta näkökulmasta yllättynyt. Toisen näkökulmasta suuttunut, omasta näkökulmasta mennyt yllätyksestä sanattomaksi jne. 

Minulla oli valehteleva miesystävä. Vuosia uskoin hänen tarinansa, kunnes jäi yksittäisestä valheesta kiinni, koska ei tiennyt, että näin tilanteen.

Olin tietenkin järkyttynyt, kun huomasin miten helposti ja tuskitta mies pystyi silmät kirkkaana uskottelemaan minulle jotain minkä minä tiesin olevan valetta.

Tuon jälkeen osasin tarkkailla miehen puheita eri tavalla. Ja huomasin, että puheethan olivat täynnä epäloogisuuksia, joita hän ei oikein osannut selittää. Eli sitä valetta tuli jatkuvalla syötöllä, ja oli tietenkin tullut koko ajan.

Kun asioista keskusteltiin, niin mieshän oli kovasti loukkaantunut, kun häneen käytettiin valehtelu-sanaa. Ilmeisesti jokin muunneltu totuus tai vastaava olisi kuulostanut kivemmalta hänen korvaansa.

Jossain kohtaa vielä yritin, että pystyykö hän edes kertomaan totuutta, kun näytän hänelle todisteet hänen valheestaan. Ei pystynyt. Mies pysyi valetarinassaan, vaikka nenän edessä todisteet osoittivat, että tarina on valetta.

Suhde kyllä sitten päättyi tämän jälkeen. Patologinen valehtelija ei tiedä mitä tarkoittaa rehellisyys.

Pokatessaan minua kertoi varmasti enemmän valeita kuin totta.

Asia selvisi, kun sinkkuna ollessani tapasin hänen opiskelukaverin, jolle kerroin seurustelleeni tämän luuserin kanssa. Tämä suorastaan nauroi näille hänen valheille ja tunsin itseni idiootiksi. Lähdin sitten selvittämään muitakin hänen väitteitä opiskeluista ja urheilusaavutuksista. Paskaa kaikki.

Mitä tapahtui sen jälkeen. Noh halveksuntani häntä kohtaan lisääntyi entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Olen entisen miehen kanssa käynyt eroamme läpi ja sanoin hänelle, että en voi olla yhdessä valehtelijan kanssa. Hän selvensi minulle, että hän ei ikinä valehtele, hän kertoo toisenlaista totuutta ja tämä ei ole kuulemma yhtä vakava asia kuin valehtelu. Katsoin häntä pienen järkytyksen vallassa ja sanoin hänelle, että valehtelu on valehtelua haluaa hän sen vääntää miksi haluaa. Hän ei ole silloin rehellinen eli hän valehtelee. Ei kuulemma ikinä valehtelisi. No ei kai siinä, en minäkään tuollaisen kanssa enää ikinä olisi yhdessä. 

X-miehesi on varmasti kansanedustaja tai jopa ministeri!

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen muisti ei ole luotettava.

Muisti on virheille altis, mutta kaikki mikä vaikuttaa valheelta ei ole tietoista valehtelua. Lähtökohtainen taipumuksemme uskoa siihen, että omaelämäkerralliset muistikuvamme ovat totta. Tosiasiassa muistimme on erittäin häiriöherkkä järjestelmä erityisesti omaelämäkerrallisen muistin osalta. Useimmilla meistä on aiheettoman vahva usko siihen, että muistimme kuvaa menneitä tapahtumia objektiivisesti.

"Olin tietenkin järkyttynyt, kun huomasin miten helposti ja tuskitta mies pystyi silmät kirkkaana uskottelemaan minulle jotain minkä minä tiesin olevan valetta."

Tilanne tämän kaltainen. Näin miehen toisen naisen kanssa ja mies silmät kirkkaina "valehtelee", että olen nähnyt harhoja. Tilanne meni niin pahaksi, että aloin jopa epäillä omaa muistiani. 

Samanlainen tilanne voisi olla esimerkiksi, "poikien" mökkiviikonloppu, ja myöhemmin tulee ilmi jonkun paikalla olleen kanssa puhuessa, että kumppanisi ei ollutkaan siellä. Kysyessäsi kumppaniltasi asiasta väitetään paikalla olleen valehtelevan tai jopa, ettei hän ollut paikalla.

Kymmeniä, kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Selitykseksi on sanonut ettei halunnut satuttaa (ei tajunnut että valehteleminen vasta satuttaakin), ei halunnut suututtaa (ei tajunnut että valehtelemisesta vasta suutunkin), tai että sanoi vaan vahingossa ihan väärin, tai että vastasi ennen kuin mietti onko vastaus edes totta.

Joskus on ihmetellyt miksi kysyn samaa asiaa monta kertaa vaikka hän on jo vastannut, no siksi että se vastaus voi muuttua täysin 😂 Hän saattaa hyvin sanoa ensin että ei ole tiennyt koko kaveriporukan mökkireissusta yhtään mitään, ja sitten myöhemmin myöntääkin että kyllä hän tiesi ja on luvannut mennä. Jne. Että ihme, että olen kysynyt uudelleenkin.

Seurauksena tästä tietenkin se, etten usko hänen sanoihinsa enää. En siis enää kysele uudelleen, en tivaa, ja pääasiassa ajattelen asioiden olevan niin kuin hän sanoo, mutta tiedostan kyllä että saattaa puhua aivan puuta heinää. Miksei puhuisi, kun se on aina ollut hänelle niin todella helppoa. En usko yhtään että olisi valehtelun lopettanut, vaikka niin väittää. Tai kuten hän sanoo, ei hän ole ennenkään valehdellut. Hän vaan on saattanut sanoa ihan vahingossa ihan väärin, tai ei ole halunnut loukata. Heh.

Vierailija kirjoitti:

Mistä asiasta on kyse? Onko isokin asia? Olis he pompi sanoa jotain jos tietää taustoja?

 

Helpompi sanoa jotain?? Aloittajahan kysyy sun omia kokemuksiasi ja reaktioitasi. Ei hän pyytänyt "sanomaan jotain" omasta tilanteestaan, jos sellaista edes on. Älä ole noin silminnähden utelias.

Vierailija kirjoitti:

Olin tietenkin järkyttynyt, kun huomasin miten helposti ja tuskitta mies pystyi silmät kirkkaana uskottelemaan minulle jotain minkä minä tiesin olevan valetta.

Tämä juuri. Miten hirveä tunne. Että tuossa tuo nyt ihan oikeasti valehtelee noin helposti mulle, päin naamaa. Satuttaa tosi paljon.