Puolison valehtelu

Kyllä vaimoni valehtelee koko ajan.

Se johtuu lähinnä siitä, että hän valehtelee itselleen ja siinä sivussa minulle. Hän on ihminen, joka oikean totuuden käydessä liian ahdistavaksi  tekee puhumalla siedettävän totuuden.

Tämä on ominaisuus, johon olen tottunut ja jonka kanssa olen oppinut tanssimaan. Äitinsä oli samanlainen ja sieltä se tietty tuleekin. 

Se on osa hänen rakastamaani persoonaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimoni valehtelee koko ajan.

Se johtuu lähinnä siitä, että hän valehtelee itselleen ja siinä sivussa minulle. Hän on ihminen, joka oikean totuuden käydessä liian ahdistavaksi  tekee puhumalla siedettävän totuuden.

Tämä on ominaisuus, johon olen tottunut ja jonka kanssa olen oppinut tanssimaan. Äitinsä oli samanlainen ja sieltä se tietty tuleekin. 

Se on osa hänen rakastamaani persoonaansa.

Siedettävän totuuden? Uskooko itse siihen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimoni valehtelee koko ajan.

Se johtuu lähinnä siitä, että hän valehtelee itselleen ja siinä sivussa minulle. Hän on ihminen, joka oikean totuuden käydessä liian ahdistavaksi  tekee puhumalla siedettävän totuuden.

Tämä on ominaisuus, johon olen tottunut ja jonka kanssa olen oppinut tanssimaan. Äitinsä oli samanlainen ja sieltä se tietty tuleekin. 

Se on osa hänen rakastamaani persoonaansa.

On kyllä erikoinen suhde teillä. Mutta sinä sanot, että tuo sopii sinulle.

Kommentoitko mitenkään vaimosi totuudenmuuntelua? Sanotko, että eihän se nyt noin mennyt, mutta että sinä ymmärrät, että hän haluaa muotoilla sen itselleen edullisemmalla tavalla? Miten vaimosi suhtautuu tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos niitä raatorehellisiä totuuksia ei jaksa kuunnella, niin kyllä sitä äkkiä oppii miettimään mitä haluaa kysyä ja mitä ei. Eli kysyjäkin voi ottaa vastuun eikä kysy sellaista, mistä mahdollisesti loukkaantuisi."

Raatorehellisyysdelläkin on rajansa. Kuuntelin yhtä miestä satunnaisesti, jonka mielestä lopult aen osannut edes syödä saati puhua yms asioista, joista en koskaan aikaisemmin ollut kuullut keneltäkään mitään arvostelua (olen työskennellyt myös alalla missä ääni ja selkokielisyys ollut tärkeää ja saanut siitä kiitosta). Raatorehellisyys voi joskus olla ihan jotain muuta kuin totuutta.

No tämä ei kyllä ole minun käsitykseni raatorehellisyydestä. Kuulostaa enemmän alistamiselta tms.

Mies aina sanoi olevansa VAIN rehellinen ja suora, mitä muut ihimiset eivät USKALLA olla. Eikä siihenkään ollut mitään sanomista, koska oli totuus.

Ap olen. Pitkä kumppanuus ja vasta nyt ymmärsin hänen kykynsä valehteluun. Ei itse kertonut vaan tuli ilmi muuta kautta ja vasta selkäseinää vasten tunnusti. Kehtasi vielä ennen jopa syyttää minua vainoharhaiseksi ja sitten harhani olivatkin totta. Olen puntaroinut vaihtoehtoja jos olisi kaveri en luottaisi pätkääkään, mutta talo, talous, mökki, lapset yms. tekee tästä vaikeampaa. Vale ei ollut kuitenkaan pettämistä, tämä on vain hänen tarinansa, mutta naiseen kyllä liittyi. Kertomatta jättäminen ja päin naamaa valehtelu selittyy hänestä sillä että ei halunnut huolestuttaa minua asiasta jolla ei ollut merkitystä.

Kysyt miten valehtelun jälkeen? Huonosti, aloin epäilemään kaikkea ja epäilen edelleen. Ihminen jonka piti kunnioittaa minua, teki näin.  Keskusteluapu on menossa mutta en usko, että tilanne muuttuu, enkä usko että noin erinomaista valehtelutaitoa on käytetty vain kerran tai etteikö jatkossa käytettäisi. Jonkin aikaa roikun tässä, syiden vuoksi, jotka ylempänä kerrottu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse, kun puolisoni kertoo kaiken ja ei valehtele. Tuossa sinun tapauksessa harkitsisin avioeroa, ei tuollainen ole normaalia.

Puoliso kertoo kaiken. No ei kerro.

 

Voi olla harvinaisempaa että kertoisi kaunistelematta kaiken. 

Puolisoksi asti ei päätynyt eikä edes seurusteluun, sillä onnekkaan sattuman kautta sain tietää, että oli valehdellut työpaikkansa. Siihen loppui tapailu, vaikka mies yritti soitella perään. Olin kyllä jo vähän muutenkin ihmetellyt juttuja.

Ei valehtelijan kanssa kannata olla missään tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

"Kyse ei ole siitä mistä asiasta on kyse, vaan mitä sen jälkeen on tapahtunut ja miten olet reagoinut/ toiminut asian tultua ilmi?"

Varsinaista Ap:n asiaa tuntematta, eikö nuo ole usein tulkintakysymyksiä? Miten olet reagoinut/toiminut asian tultua ilmi?

Esim: Toisen näkökulmasta juossut karkuun, omasta näkökulmasta lähtenyt hakemaan apua. Toisen näkökulmasta järkyttynyt, omasta näkökulmasta yllättynyt. Toisen näkökulmasta suuttunut, omasta näkökulmasta mennyt yllätyksestä sanattomaksi jne. 

Ei nyt suoranaisesti liity tässä käsitellyn kaltaiseen tilanteeseen, mutta itselleni on käynyt joissain sisänsä pikkuasioissa niin että toinen on ymmärtänyt, eli toinen on itse tulkinnut ja siis virheellisesti, jonkun tekemiseni aivan toisenlaiseksi kuin mistä on ollut kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Pokatessaan minua kertoi varmasti enemmän valeita kuin totta.

Asia selvisi, kun sinkkuna ollessani tapasin hänen opiskelukaverin, jolle kerroin seurustelleeni tämän luuserin kanssa. Tämä suorastaan nauroi näille hänen valheille ja tunsin itseni idiootiksi. Lähdin sitten selvittämään muitakin hänen väitteitä opiskeluista ja urheilusaavutuksista. Paskaa kaikki.

Mitä tapahtui sen jälkeen. Noh halveksuntani häntä kohtaan lisääntyi entisestään.

Ovatko tuntemuksesi kenties jo kääntyneet ulkopuoliseksi sääliksi.