Oletteko miettineet puolisonne jättämistä mutta kuitenkin jääneet suhteeseen?

Joskus nuorena, en enää. Vanhana ei jaksa, ellei joku ole todella pielessä. Pienet virheet katson sormien läpi, ei haittaa.

En tiedä.Mä olen 8 vuotta miettinyt eroa. Pärjäisin yksin kyllä. Huuto ei ole lakannut enkä ole lähtenyt.

Ei se helpota, ellet käsittele omaa keskeneräisyyttäsi ensin. Kertomasi perusteella vika todellakin on sinussa ja sen korjaaminen sinun vastuulla. Haluatko aidon ihmissuhteen vai ihastumista ihastumisen perään?

Ap, googlaa rakkausaddikti

Yhden psyykk sairaan kohdalla jäin odottamaan että hänen olonsa kohenisi. Virhe. Se huononi, vainoharhoja ja aggressiivisuutta.

Tykkään tokasta kommentista. Suhteet eivät ole täydellisiä.

Tiedän, että mulla on ongelmia, en ollenkaan yritä väittää että ne kaikki miehet olisivat olleet huonoja. Jotkut toki aika tuhoisia, kun hakeudun automaattiohjauksella sellaisten kanssa yhteen. Nykyinen on erilainen (kiitos intensiivisen itsetutkiskelun ja terapian), mutta hänenkin kanssa on omat ongelmansa.  Googlaanpa rakkausaddiktin, kiitos!

ap

Vierailija kirjoitti:

Yhden psyykk sairaan kohdalla jäin odottamaan että hänen olonsa kohenisi. Virhe. Se huononi, vainoharhoja ja aggressiivisuutta.

Tähänkin rasti ruutuun! Psykoosi ja mielisairaalakierre, meinasin kuolla suruun kun lakkasin syömästä.

ap

Sinun pitää oppia siirtymään ihastumisesta ja rakastumisesta rakastamiseen ja oppia arvostamaan sitä rakastamista. Usein se nivelvaihe on hankala.

Jatkuvasti. Suhde on kestänyt 20 vuotta, lapsia kaksi joista toinen jo täysi-ikäinen. Mies ryyppää ja kännissä haukkuu minua, muutoin on ok suhde mutta tämä asia jatkuvasti jäytää ja huomaan olevani varpaillani kotona, että milloin mies taas vetää täyskännit. Tätä tapahtuu muutaman kuukauden välein. Olen sanonut että miehen pitää valita minut tai viina ja valitettavasti viina taitaa voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti. Suhde on kestänyt 20 vuotta, lapsia kaksi joista toinen jo täysi-ikäinen. Mies ryyppää ja kännissä haukkuu minua, muutoin on ok suhde mutta tämä asia jatkuvasti jäytää ja huomaan olevani varpaillani kotona, että milloin mies taas vetää täyskännit. Tätä tapahtuu muutaman kuukauden välein. Olen sanonut että miehen pitää valita minut tai viina ja valitettavasti viina taitaa voittaa. 

Sellaista se riippuvuus on.

Kyllä mietin jättämistä aikoinaan monta kertaa, mutta aina jäin. Oli kasvattava kokemus, vaikka minut sitten kylmästi jätettiin. Melkein 20 vuotta samassa suhteessa. Tavallaan kadun, että aina jäin, mutta jos en olisi jäänyt, en olisi henkisesti sitä mitä nyt olen.

Tunnekuohuissa voi tulla erilaisia mietteitä, mutta en aidosti ole harkinnut puolisoni jättämistä. En usko, että edes pystyisin siihen, ainakaan niin, että toinen ei olisi siihen valmis.

"Tahdon" on sanottu 23 vuotta sitten ja pidän avioliittoa elinikäisenä. Huomaan muutenkin tavoittelevani elämässäni pysyvyyttä ja pitkäkestoisuutta. Ajattelen myös, että olen osaltani vastuussa puolisoni hyvinvoinnista. Toisen hylkääminen olisi jotain, mikä ei siihen eikä arvomaailmaani sopisi.

Onneksi vaimonikin on yhtä sitoutuvaa tyyppiä. Kymmenisen vuotta sitten parisuhteemme aallonpohjassa kävimme avioliittoleirillä. Sieltä sai hyviä työkaluja kommunikointiin, suhdetarpeisiin ym. Näki hyvinkin erilaisia pariskuntia, sopuisasti yhdessä.

Ihan jatkuvasti mietin. Suhteessa on pielessä moni asia, mm seksi ja se, että mies odottaa ja vaatii, että minä kustantaisin hänelle mukavaa elämäntyyliä. Hän esim ei maksa asumisesta mitään, kun on hyvin pienituloinen. Hänelle ei kelpaa minun ostamani kaksio, valittaa sen pienuudesta, pitäisi olla kuulemma useampi huone. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan jatkuvasti mietin. Suhteessa on pielessä moni asia, mm seksi ja se, että mies odottaa ja vaatii, että minä kustantaisin hänelle mukavaa elämäntyyliä. Hän esim ei maksa asumisesta mitään, kun on hyvin pienituloinen. Hänelle ei kelpaa minun ostamani kaksio, valittaa sen pienuudesta, pitäisi olla kuulemma useampi huone. 

Olen ollut tuollaisen kanssa. Huipentui siihen että hän vaihtoi minut "parempaan naiseen".

Joo oon, oltiin erossa hetki mutta palattiin yhteen. Samat asiat ärsyttää. Mies äkkipikainen ja temperamenttinen, puhuu rumasti suuttuneena. Ei pidä yhtään huolta ulkonäöstään, vaikka pitäisi. Koko ajan mietin uutta eroa. Joka päivä. Meillä aikuiset lapset. Mutta mulla on mt haasteita ja en ole työelämässä enää. Taloudellisia haasteita meillä nyt ja sitten mulla oli yksin ollessa myös. Yhtään ei huvittaisi erota kun ei kiinnostaisi sinkkuilu yhtään. Ollaan 48 ja 47