Eläkeikäinen äiti on kommentoi vartaloani ikävästi.

Laita tuollaiselle rajat. Sano että et halua että painoasi kommentoidaan ja häivy jos vain jatkaa. Toivoisin että oman äitini veemäisyys olisi tällaista jolle oikeasti pystyy laittamaan rajat. Sen sijaan äiti nakertaa itsetuntoa ja yrittää aiheuttaa vahinkoa tavoilla joita se ei itsekään tiedosta ja joita on lähes mahdotonta yrittää sille selittää. 

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Sinä olet aikuinen, erillinen ihminen ja äitisi elää omassa ajatusmaailmassaan.

Hyvin iäkäs vanhempani ihmettelee jatkuvasti, kuinka se-ja-se on niin lihottanut itsensä. Lihottanut, niin kuin se olisi harkittu teko, ja ihmettelyn kohteena oleva ihminen on lähestulkoon aina keski-ikäinen nainen. Tekisi mieli kysyä, että et sitten hormonitoiminnasta ole kuullut, mutta en jaksa. Sen lisäksi, että lihominen on jatkuva keskustelun aihe, vanhempani jaksavat pohtia kyllästymiseen asti toisten pukeutumista: pitäisi olla sitä ja tätä, ei saa olla tuota jne. Poikkeuksetta tämäkin kohdistuu aina naisiin ja kritiikin ydin tuntuu olevan siinä, että aikuistuttuaan naisen täytyisi sopia jonkinlaiseen muottiin. Olen kohta 60 ja nyt jo vuosikymmeniä suhtautunut tähän kaikkeen kuin mihin tahansa taustalla kuuluvaan meteliin.

Ihan hyväntahtoisilta neuvoiltahan nuo kuulostaa, nykyään on vaan tapana loukkaantua kaikesta. Toki on ihan oma asiasi noudatatko äitisi neuvoja vai et. Voit ihan vapaasti käyttää sellaisia vaatteita kuin halua ja porskuttaa menemään vaikka jenkkakahvat hölskyen jos niin haluat.

Äidit ja tyttäret, osa 725 530 026.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyväntahtoisilta neuvoiltahan nuo kuulostaa, nykyään on vaan tapana loukkaantua kaikesta. Toki on ihan oma asiasi noudatatko äitisi neuvoja vai et. Voit ihan vapaasti käyttää sellaisia vaatteita kuin halua ja porskuttaa menemään vaikka jenkkakahvat hölskyen jos niin haluat.

Mutta ei julkisella paikalla, kiitos.

Vieläkö keksit parkua asiasta jota äitis sanoi, jospa hankkisit oman elämän, etkä äitisi helmoissa pyöri.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö keksit parkua asiasta jota äitis sanoi, jospa hankkisit oman elämän, etkä äitisi helmoissa pyöri.

Lääkkeet! 

Minunkin äiti kommentoinut painoani lapsesta asti. Minun piti käydä jatkuvasti puntarilla. Olin hoikka, eikä kommentointi ollut varsinaisesti ilkeää, mutta äidillä oli jotenkin ihan sairaalloinen kiinnostus minun painooni. Aikuisena olen lihonut, ja äiti utelee aina painoani, vaatekokoani ja heittelee satunnaisia kommentteja jotka eivät edelleenkään ole ilkeitä, mutta huomaa että kovasti se minun paino edelleen kiinnostaa. 

 

Äiti itse jojoilee painonsa kanssa, on jatkuvasti laihdutuskuureilla jne. ja on aina tehnyt selväksi että inhoaa vartalonsa mallia. On aina myös kommentoinut tuttaviensa ja minun kavereiden painoa.

 

Välillä tekisi mieli vaan sanoa, että kokeilisi joskus keskittyä elämiseen eikä omansa ja muiden vartalon kyttäämiseen, ei tuo touhu näytä ainakaan hänen onnellisuuttaan lisäävän.

Perusboomerin mussutusta, sille sukupolvelle paino on elämän tärkeimpiä asioita. 

Oma äitini laskee oman painoindeksinsä käyttäen nuoruudenaikaista pituutta, vaikka on nykyään noin kymmenen senttiä lyhyempi. Näin määritellen äiti itse pysyy melkein normaalipainossa ja sitä ei toki saa kyseenalaistaa.