Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen ja kaipaan kumppania
01.07.2025 |
Yhteistä tekemistä ja läheisyyttä. Normaalisti mitä tässä yleensä tehdään on että menee ja lähestyy naisia. Tosin jos on sosiaalisesti kömpelö eikä ole koskaan seurustellut tämä vaikeuttaa asioita. No toinen neuvo on mennä ja alkaa muuten vaan jutella. No tässä sitten taas tulee esiin erot elämäntilanteissa. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja pienituloinen jolloin mahdollisuudet mennä ja tehdä asioita ovat aika rajalliset ja elämä koostuu aika paljolti siitä että on yksikseen kotosalla kun taas toinen suurella todennäköisyydellä työelämässä ja on kaverit, harrastukset jne. Voi siinä toki löytää jotain yhteistä keskusteltavaa vaikka musiikista mutta hyvin paljon eroa elämäntilanteissa. Toki voisi etsiä samankaltaisessa tilanteessa olevia mutta hyvin vähän kukaan markkinoi itseään näillä tiedoilla.
Eipä tällä avauksella muuta virkaa kai ollut kun halusi kirjoittaa tämän päästä ulos.
Kommentit (6)
Tiedän tunteen. Välillä on helpompia kausia jolloin yksinäisyyttään sietää paremmin ja sitten taas on näitä aikoja jolloin kaipaa kumppania niin, että tekee ihan kipeää. Toisaalta sitä on luopunut toivosta, mutta toisaalta edelleen on se pienenpieni entä jos sitten kuitenkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä löydät vielä ihanan ihmisen elämääsi. Rakkaudessa ei ole väliä työtilsnteella, varallisuudesta eikö ulkonäöllä, koska kelpaat oikeallesi juuri sellaisena kuin olet.
Mene mieluisaan kesätapahtumaan. Niissä tapaa aina samanhenkisiä ihmisiä kuin itse on. Chatit ovat myös hyvä asia, jos tahtoo aloittaa jutellen.
Kaikki järjestyy ja tulet olemaan vielä tosi onnellinen :)
No onhan se hyvä jos nuoret jaksaa uskoa noin. Itse olen 51 vee enkä ole koskaan kelvannut kellekään. Näinkin voi käydä. Eipä se enää tosin juuri haitttaakaan, olen jo erakoitunut.
Pienituloisuus ja työkyvyttömyys eivät ole esteitä rakkaudelle. Hyvin monella on jotakin haastetta tai rajoitetta elämässä, mutta rakkaus ei näe niitä ongelmina.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Välillä on helpompia kausia jolloin yksinäisyyttään sietää paremmin ja sitten taas on näitä aikoja jolloin kaipaa kumppania niin, että tekee ihan kipeää. Toisaalta sitä on luopunut toivosta, mutta toisaalta edelleen on se pienenpieni entä jos sitten kuitenkin..
Älä luovu toivosta. Kaikki on mahdollista Jumalalle.
Samoin. Mutta toisaalta nautin myös sinkkuna elämisestä. Paradoksaalisesti kuvittelen ja uskottelen olevani mahd. jollekulle vielä, ehkä joskus parempi kumppani osaksi siksi, että en arvota itseäni sen perusteella, että olen ja olen ollut jo pidempään sinkku.
Mutta kuulen jo korvissani kun osa haluaa huomauttaa, että kuka tai mikä luuseri mies siellä hölisee kaikki parhaat on varattuja, eikä kukaan nainen jolla on mahdollista valita kumppaninsa (kenellä muka ei olisi?) huoli omiin tapoihinsa jämähtänyttä pidempään sinkkuna ollutta miestä.
Kyllä löydät vielä ihanan ihmisen elämääsi. Rakkaudessa ei ole väliä työtilsnteella, varallisuudesta eikö ulkonäöllä, koska kelpaat oikeallesi juuri sellaisena kuin olet.
Mene mieluisaan kesätapahtumaan. Niissä tapaa aina samanhenkisiä ihmisiä kuin itse on. Chatit ovat myös hyvä asia, jos tahtoo aloittaa jutellen.
Kaikki järjestyy ja tulet olemaan vielä tosi onnellinen :)