miltä pitäisi tuntua ensihuuman laantuminen ja arjen vastaantulo?
Kommentit (9)
Vuosikausia on tässä menty ja vaikka arkea tietysti elämme (ei ole aikaa nyhjätä toisessa kiinni kaiken aikaa) niin olemme yhä kuin vastarakastuneet. :) En osaa odottaa enää mitään suurta pudotusta pois pilvilinnoista kun elämä miehen kanssa on juurikin sitä "unelmaa".
Minusta se on sitä, että tulee realistisemmaksi ja näkee toisessa myös niitä ärsyttäviä ja vähemmän täydellisiä piirteitä. Ja ajatukset eivät ole ihan niin sekaisin ja pyöri se ihanan ihmisen ympärillä.
Ei sen tylsyyttä ja tunteiden puutetta tarvitse tarkoittaa. Vaan niiden vaaleanpunaisten lasien muuttumista normaalimmiksi.
Jonain päivänä sä vaan heräät siihen, että asia on jo pitkään olleet näin - ja sit se on joko ihan ok ja aivan kuten pitääkin tai vaihtoehtoisesti tosi huono juttu.
Nimimerkilläa meidän arki on ollut ok jo 20 vuotta, mutta kyllä se silti ihan arkea on.
Mä nautin arjestamme, ikävöin miestä aina kun se on poissa.
Joskus saatamme makoilla sohvalla koko illan sylikkäin:) Musta tuntuu että meillä on koko ajan ollut tälläistä.
Kun oltiin oltu yhdessä noin puolitoista vuotta, huomasin että välillä ajattelen: miksen enää ole niin rakastunut? miksei enää tunnu niin huumaavalta tämä onni että saan olla tämän ihmisen kanssa?
Ei tullut tilalle mitään pitkästymistä tai ärtymystä tai muuta ikävää tunnetta (ärsyttävät puolet tunnisti kyllä silloin huuman aikaankin), ainoastaan jotain aivan ekstraihmeellistä on jäänyt pois, tai sitä kokee vain hetkittäin. Kun alussa sitä oli koko ajan.
Harmi se on!
extraihmeellinen muuttui satunnaiseksi ihmeelliseksi ja sitten yhtäkkiä miettiikin 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, ettei sitä ihmeellistä ole enää ollenkaan. Siltä. Ja silti en vaihtaisi pois, vaikka viimeiset kaksi vuotta ollaan koettu riitoja usein. Väittäisin, että ensimmäisinä 10 vuotena emme riidelleet todellakaan liki ollenkaan.
on sitä, ettei enää leiju maanpinnan yläpuolella, näkee muutakin ympärillään kuin oman puolison. Kykenee ajattelemaan järkevästi eikä ajatukset harhaile koko ajan kesken työpäivän suunnittelemaan kynttiläillallisia. Tietysti hyvin toimivassa parisuhteessa toista osapuolta tulee ajateltua edelleen työpäivien aikana, mutta pystyy ne työtkin hoitamaan!
Terveisin,
11 vuotta yhdessä ja edelleen onnellisina!
siitä huomaa ettei kiihotu pelkästään miehen ajattelusta tai näkemisestä. :D
on nyt laantunut ja elämä on taas tavallista arkea, ilman suuria tunteita ja vaaleanpunaista maailmaa.