Onko liikaa, jos tokaluokkalaisella on 3 harrastusta viikossa (1 tunti kukin)?

mutta missä urheiluharrastuksessa on vain harkkoja vain kerran viikossa?

ehkä nyt, mutta entäpä vuoden kuluttua?

mutta missä urheiluharrastuksessa on vain harkkoja vain kerran viikossa? ehkä nyt, mutta entäpä vuoden kuluttua?

ap

Jollekin liikaa, toiselle liian vähän.

Meidän ekaluokkalainen on urheiluharrastuksessa 2x vko (1 tunti), 3x viikossa musiikkiopistolla ja kerran viikossa kielikerhossa (4.lk veljellä suunnilleen saman verran).

Aivan liikaa näin paperilla, mutta tuo liikuntaharrastus on ihan tässä vieressä, ei siinä paljon eroa ole, meneekö toisten kanssa treenaamaan vai toisten kanssa leikkipuistoon toiselle puolelle taloa...

Kaikkia haluaa tehdä ja jaksoi viime vuodenkin jo näin, joten katsotaan nyt, miltä tämä alkaa näyttämään. Jos tuntuu väsyvän, vähennetään, kyse ei ole meidän vanhempien harrastamisesta lasten kautta.

Eikä lapsi ole iltapäiväkerhossa tms (olen pikkusisaruksen kanssa kotona), joten on sitä vapaatakin kotona paljon ja kaikkiin harrastuksiin viedään, ei tarvitse kulkea yksin.

Meillä kaikkiin harrastuksiin pitäisi kuskata. Kaksi olisi arki-iltoina, yksi viikonloppuna. Onhan totta tuokin, että jonkin harratuksen voi lopettaa, jos lapsi meinaa väsyä.

Ketä ne lopulta palvelevat?



Mitä lapsi niistä hyötyy?



Eikö lapsi voi liikkua ja urheilla vapaa-ajallaankin?

Eikö sitä voi tehdä vanhempien kanssa yhdessä, niin saisi enemmän sitä yhteistä aikaa lasten ja vanhempien välille? Se on kuitenkin kaikki aina pois lapsen ja vanhempien väliltä.



Eikö normaali arki enää riitä lapselle? Eikö sitä iloa ja tyytyväisyyttä enää löydy normaaleista arjen askareista ja yhdessäolosta?

ehkä voisi jotakin olla useammin kuin kerran, mutta ei enää kolmea eriä.

Meillä on ekaluokkalaisellakin 3 urheiluharrastusta viikossa. Tunti kerrallaan aina yhtä lajia.

Energiaa lapsella riittäisi enemmänkin, mutta aikuisilla ei riitä energiaa enempii kuskaamisiin :)

harrastaa vanhempien kanssa, vaikka yhteinen aika tietysti tärkeää onkin. Esim meidän tyttö tykkää streetdancesta - ei taida vanhemmat oikein taipua..

Eli kun lapsi vain jostain tykkää ja haluaa, niin kyllä hänen sitten pitää saada sitä harrastaa?



”Kaikki mulle heti, kun se vaan on kivaa!”

3-4krt viikossa harjoituksia (oheiset kuuluu myös). Joissain lajeissa tulee väkisin monta kertaa viikossa noita harjoituksia. Joten ei tuo kolme minusta paljon ole. Enemmän ihmettelen jos joku ei harrasta mitään.

"0:lle

Eli kun lapsi vain jostain tykkää ja haluaa, niin kyllä hänen sitten pitää saada sitä harrastaa?



”Kaikki mulle heti, kun se vaan on kivaa!” "



Pysykää te kotona, mutta anna muiden harrastaa. Meillä ainakin käydään katsomassa pelejä ja harkkoja joten kyllä vanhemmatkin siinä mukana on, ei se ole pelkkää kuskausta.

Ketä ne lopulta palvelevat? Mitä lapsi niistä hyötyy? Eikö lapsi voi liikkua ja urheilla vapaa-ajallaankin? Eikö sitä voi tehdä vanhempien kanssa yhdessä, niin saisi enemmän sitä yhteistä aikaa lasten ja vanhempien välille? Se on kuitenkin kaikki aina pois lapsen ja vanhempien väliltä. Eikö normaali arki enää riitä lapselle? Eikö sitä iloa ja tyytyväisyyttä enää löydy normaaleista arjen askareista ja yhdessäolosta?

urheiluharrastukset palvelevat lapsen tarpeita.

Hyvä uimataito on tarpeen ihan jokaiselle.

Judossa lapsi oppii sellaisia itsepuolustustaitoja, jotka eivät vahingoita vastapuolta. Varsinkin aralle pojalle hyvä tapa oppia pärjäämään fyysisissä tilanteissa joita pojille tulee joka tapauksessa elämässään vastaan.

Näiden lisäksi lapsemme osallistuu koulun koripallokerhoon. Joukkuelajien osaaminen on myös hyväksi kenelle tahansa. Lapsi itse tykkää siitä kun oppii pelaamaan oikeiden sääntöjen mukaan.

Lapsi liikkuu kyllä vapaa-ajallaankin, ei 3 tuntia harrastuksia vapaa-aikaa liiaksi syö. Ihan normaalia arkeakin ehtii näkemään ihan riittävästi :)

(en ole ap)

Eli kun lapsi vain jostain tykkää ja haluaa, niin kyllä hänen sitten pitää saada sitä harrastaa? ”Kaikki mulle heti, kun se vaan on kivaa!”

et vissiin saanut lapsena harrastaa mitään mitä halusit :)

Miksi muuten olisit katkera siitä jos muiden lapset pääsevät opettelemaan sellaisia taitoja mitä haluavat oppia.

harrastukset ovat suoraan helvetistä, jotka eivät itse viitsi harrastaa/jaksa kuljettaa lapsia harrastuksiin. Harrastaahan moni aikuinen, meillä sekä lapset että aikuiset, se on ihan luonnollista. Ja kyllä ehditään olla keskenämmekin ja harrastaa koko perhe.

Ketä ne lopulta palvelevat? Mitä lapsi niistä hyötyy? Eikö lapsi voi liikkua ja urheilla vapaa-ajallaankin? Eikö sitä voi tehdä vanhempien kanssa yhdessä, niin saisi enemmän sitä yhteistä aikaa lasten ja vanhempien välille? Se on kuitenkin kaikki aina pois lapsen ja vanhempien väliltä. Eikö normaali arki enää riitä lapselle? Eikö sitä iloa ja tyytyväisyyttä enää löydy normaaleista arjen askareista ja yhdessäolosta?

Yksi tytön lajeista on uinti, ja sitä toki harrastamme MYÖS perheenä uimaseuran tuntien lisäksi.

Ei ihan avaudu tuo ajatuksesi, että vaihtoehdot ovat JOKO harrastaminen TAI tyytyväisyys arjen touhuihin. Miksi nämä sulkevat mielestäsi toisensa pois? Meillä toteutetaan molempia, enkä näe asiassa mitään ongelmaa.

ap

leikkiä kavereittensa kanssa ja elää elämää jota aikuiset eivät joka hetki hallitse, siis kodin, koulun, läksyjen ja harrastusten lisäksi, niin mikäs siinä.

Kyllä kai vanhemmat näkevät lapsestaan, jaksaako hän harrastaa ja jaksavatko itse kuskata tai järjestää kuljetuksia. Ja onko varaa maksaa.



Meidän 5-vuotiaallamme on jo luistelutreenit 4 kertaa viikossa ja oheiset päälle. Lapsen mielestä se ei ole tarpeeksi, mutta enempään emme tällä hetkellä repeä.



Ekaluokkalaisemme harrastaa kolmea eri urheilulajia, joista jokaisessa on harjoitukset 2-3 kertaa viikossa (joissakin tosin 2 tuntia saattaa olla peräkkäin).



Meille vanhemmille tämä on maksimimäärä, minkä pystymme järjestämään ja kustantamaan, mutta lapset ottaisivat kyllä vaikka mitä tuohon päällekin jos annettaisiin. Eikä ikinä kuulemma väsytä!

on 2 harrastusta, eli kahtena iltana viikossa. ja sanon ihan suoraan, että yhtään enempää en kuskaamaan rupea, muutakin elämää pitää perheessä olla, kuin lasten harrastuksiin juokseminen työpäivän päätteeksi.

ja kyllä, myönnän että meidän perheemme arki on pitkälti aikataulutettu lasten harrastusten mukaan.



Ehkäpä en itse saanut lapsena harrastaa tarpeeksi, koska annan helposti myöten lasten toiveille ennen kaikkea urheiluharrastusten suhteen. Toinen lapsistamme kilpailee vaativassa lajissa ja hän on saanut sen parissa jo aivan mahtavia kokemuksia, itsevarmuutta, esiintymistaitoa ja ystäviä. Olen todella iloinen että olemme pystyneet tarjoamaan hänelle tämän mahdollisuuden.



Toisaalta sitten koen, että jos lapset kerran nauttivat harrastuksistaan, miksi olisi parempi pitää heitä kotipihalla tai sohvalla lojumassa sen sijaan että saavat tehdä jotain kehittävää, mistä on heille iloa ja hyötyä...



Niin kauan kuin pystymme nämä harrastukset kustantamaan ja järjestämään kyydit, en näe mitään estettä mikseivät lapset saisi harrastaa niin paljon kuin jaksavat.



Jos joku haluaisi lopettaa jonkun harrastuksensa, se kyllä sopisi meille vanhemmille. Sehän olisi meille vain helpotus.



Niin, ja jostainhan se aika on aina pois. Meillä ei katsota käytännössä lainkaan telkkaria. Me vanhemmat käymme omissa urheiluharrastuksissamme, kaupassa yms. sillä aikaa kun lapset ovat omissa treeneissään. Illalla on aina aikaa olla yhdessä koko perheenä, syödä pitkä rauhallinen päivällinen ja jutella asioista.

ja kyllä, myönnän että meidän perheemme arki on pitkälti aikataulutettu lasten harrastusten mukaan.

Ehkäpä en itse saanut lapsena harrastaa tarpeeksi, koska annan helposti myöten lasten toiveille ennen kaikkea urheiluharrastusten suhteen. Toinen lapsistamme kilpailee vaativassa lajissa ja hän on saanut sen parissa jo aivan mahtavia kokemuksia, itsevarmuutta, esiintymistaitoa ja ystäviä. Olen todella iloinen että olemme pystyneet tarjoamaan hänelle tämän mahdollisuuden.

Toisaalta sitten koen, että jos lapset kerran nauttivat harrastuksistaan, miksi olisi parempi pitää heitä kotipihalla tai sohvalla lojumassa sen sijaan että saavat tehdä jotain kehittävää, mistä on heille iloa ja hyötyä...

Niin kauan kuin pystymme nämä harrastukset kustantamaan ja järjestämään kyydit, en näe mitään estettä mikseivät lapset saisi harrastaa niin paljon kuin jaksavat.

Jos joku haluaisi lopettaa jonkun harrastuksensa, se kyllä sopisi meille vanhemmille. Sehän olisi meille vain helpotus.

Niin, ja jostainhan se aika on aina pois. Meillä ei katsota käytännössä lainkaan telkkaria. Me vanhemmat käymme omissa urheiluharrastuksissamme, kaupassa yms. sillä aikaa kun lapset ovat omissa treeneissään. Illalla on aina aikaa olla yhdessä koko perheenä, syödä pitkä rauhallinen päivällinen ja jutella asioista.

ympäri kaupunki joka ilta?

t.20