Kiinnostaako teitä toisten asiat, elämät, lapset ja koirat?
Ei sitten pätkääkään. Tympäisee sellaiset minä, minä ja vielä kerran minä itse ihmiset. Jotka eivät anna edes suunvuoroa muille. Puhuvat vaan itsestään ja omista asioistaan. Sitten saa lastenvihaajan maineen, jos ei jaksa kuunnella heitä.
Kommentit (14)
Tuttujen ihmisten kyllä, tuntemattomien ei.
Eniten ärsyttää se, että esim. työkaveri ensin kertoo omista lapsistaan jopa aika henkilökohtaisiakin asioita, ja minun pitäisi vastalahjaksi kertoa omista lapsistani?
Mieluummin juttelen ilmiöistä ja ajatuksista. Ihan kiva kuulla myös toisen arjesta ja lähipiiristä kohtuullisessa määrin. Joillain ei ole sosiaalista silmää nähdä kiinnostaako toista hänen lemmikkinsä nyt niin paljon. Vanhukset on pahimpia jaarittelijoita, kertoo lastenlastensa asioista niin paljon että kuulija on aivan ryytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin juttelen ilmiöistä ja ajatuksista. Ihan kiva kuulla myös toisen arjesta ja lähipiiristä kohtuullisessa määrin. Joillain ei ole sosiaalista silmää nähdä kiinnostaako toista hänen lemmikkinsä nyt niin paljon. Vanhukset on pahimpia jaarittelijoita, kertoo lastenlastensa asioista niin paljon että kuulija on aivan ryytynyt.
Sinä juuri nyt jaarittelet.
Kyllä kiinnostaa, sopivassa suhteessa. Aina on mukava kuulla hyvä juttu siellä tai täällä, kun vastapainona on sitten tasavertaista keskustelua mihin kumpikin voi osallistua.
Jos on vaan pelkkää lapsiperhearjesta valittamista/puhumista, ei jaksa kuunnella.
Mua yleensä kinnostaa kyllä paljonkin ihmisten elämä ja tarinat. Mutta tuo ap.n kuvaama tyyppi, joka ei kykene vastavuoroiseen keskusteluun, on kyllä ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko masentunut?
Oletko sinä tuollainen "minä, minä ja vielä kerran minä" -tyyppi, joka väsyttää kanssaihmiset ahdistavalla minäminä-persoonallaan? Ilmeisesti, kun kanssasi eri mieltä olevat ovat kai masentuneita? Sellaista se ylimyksellisyys on.
Tietyssä määrin kiinnostaa.
On kiva kuulla ulkomaanmatkojen tunnelmia ja kommelluksia.
Samoin entisenä koiranomistajana kiinnostaa nimenomaan koirien ongelmat, joissa voisin ehkä jotenkin auttaa kokemukseni kautta jne.
Kenenkään lapsista en halua oikeastaan kuulla, paitsi on hienoa, jos valmistuvat koulusta ja eri ammatteihin, lähtevät luomaan uraa ulkomaille jne.
Talokaupat ovat myös mielenkiintoisia. Ja naapurien kauniit pihat ja puutarhat ovat aina mukava puheenaihe.
Kiinnostus toisten asioita kohtaan on normaalia ja inhimillistä käyttäytymistä. Sen vuoksi elokuviakin katsotaan että halutaan seurata vaikka sitten fiktiivisten hahmojen elämän kulkua tunnin tai kahden ajan. Toisten elämän seuraaminen luo sisältöä omaan elämään.
Naapurin paskarakit räksyttää ja kurittomat kakarat hyppii pöydiltä! Miten noista pääsee eroon?
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton. Kaikki oikein tahallaan puhuvat vain lapsistaan minun läsnäollessa. Tosi ärsyttävää.
Oletko masentunut?