Millaisia mt palveluiden tulisi olla?

Ainakin keskustelemaan ammattilaisen kanssa pitäisi päästä heti kun tarvetta on ja silloin kun on sellainen hetki, että hakee apua. Eli ei jonoja, vaan alkukartoitus, että mikä on ongelma ja suositukset, millaisesta terapiasta tai muusta olisi todennäköisimmin apua. Ja sitten sitä terapiaa tai muuta apua saada myös. 

Tapaamisia olisi hyvä saada alussa hiukan tiheäpään. 2 viikkoa väliä on pitkä aika olla apua vailla, puhumattakaan kuukausista.

Kalliita

Osastohoitopaikkoja pitäisi lisätä ja kynnystä päästä sinne madaltaa. Pakkohoitoa tulisi käyttää useammin.

Avohoitoon pitäisi satsata myös resursseja. Olisi kehitettävä myös velvoittavan avohoidon mallia, joka velvoittaisi huonosti psykkisesti toipuvat ja esim lääkkeensä jättävät tapaamisiin. Tarvittaessa tultaisiin kotiin. Näitä tapaamisia ei voisi väistää.

Kuunnellaan, kartoitetaan potilaan elämänhistoriaa ja selvitetään miten ongelmat ovat saaneet alkunsa ja miten niitä voisi lähteä ratkaisemaan ja autetaan niiden ratkaisemisessa.

Ei lyödä kaavaketta käteen ja todeta että sinulla on sairaus ja tarvitset vahvan lääkityksen loppuelämäkseksi. Tule kuukauden päästä kertomaan miten lääkitys toimii.

Työ ja normaali arkielämä on parasta terapiaa. Tämä on vain unohtunut niin monelta.

Valmentavaa keskusteluapua, tiedon lisäämistä ja yksilöllistä tukea. Ei oirekeskeistä ja lamaannuttavaa, joka suorastaan vaatii potilaita olemaan työkyvyttöminä vuosia terapiaa odotellessa. Sieltä on vaikea työelämään palata ja kokemus omasta pystyvyydestä kärsii

 

toki sitten erona vakavammat mielenterveyden häiriöt kuten maanisdepressiivisyys, skitsofrenia jne. Mutta usein masentuneet ja ahdistuneet hyötyisivät voimavarakeskeisestä tuesta ja pystyvyyden lisäämisestä, ei toimettomuudesta ja oirekeskeisyydestä

Menkää töihin, siinä teille terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Osastohoitopaikkoja pitäisi lisätä ja kynnystä päästä sinne madaltaa. Pakkohoitoa tulisi käyttää useammin.

Avohoitoon pitäisi satsata myös resursseja. Olisi kehitettävä myös velvoittavan avohoidon mallia, joka velvoittaisi huonosti psykkisesti toipuvat ja esim lääkkeensä jättävät tapaamisiin. Tarvittaessa tultaisiin kotiin. Näitä tapaamisia ei voisi väistää.

YKn ja WHOn asiantuntijat ovat kanssasi eri mieltä mielenterveyspoliittisissa  Mental health,  human rights 

and legislationGuidance and practice velvoittavasta avohoidosta ja kehottavat ihmisoikeuksiin sitoutuneita valtioita lopettamaan pakkotoimet tehottomina ja ihmisoikeusssopimusten vastaisina:

"From a human rights perspective, coercive practices in mental health care contradict international human rights law, including the CRPD. They conflict with the right to  equal recognition before the law, and protection under the law, through the denial of  the individuals legal capacity. Coercive practices violate a persons right to liberty and  security, which is a fundamental human right. They also contradict the right to free and 

informed consent and, more generally, the right to health. 

Many experts have noted that compulsory treatment powers are ineffective in their own terms (84). There is limited evidence to support the success of coercion in reducing the risk of self-harm, facilitating access to treatment, or protecting the public (106108). Predicting self-harm or the risk of harming others is both extremely difficult and ethically questionable (109, 110)"

Vierailija kirjoitti:

Osastohoitopaikkoja pitäisi lisätä ja kynnystä päästä sinne madaltaa. Pakkohoitoa tulisi käyttää useammin.

Avohoitoon pitäisi satsata myös resursseja. Olisi kehitettävä myös velvoittavan avohoidon mallia, joka velvoittaisi huonosti psykkisesti toipuvat ja esim lääkkeensä jättävät tapaamisiin. Tarvittaessa tultaisiin kotiin. Näitä tapaamisia ei voisi väistää.

Toivon että joudut itse ensinnäkin sairaalaan. Sen jälkeen saat miettiä uudestaan kommentoisitko noin myös itseesi liittyen, niin että ehdottamaasi sovelletaan sinuun. Veikkaan että peruisit puheesi. 

Terapeutin ominaisuudessa. 

1. Lyhyt jaksot pois. Et sä 1- 2 käynnillä korjaa mitään. 

2. Terapeuttien tason seuranta. Hirveästi luvalla sanoen ihmisiä alalla ketä kiinnostaa vaan raha.

3. Terapiaan pakottaminen pois. Ihan turhaa veronmaksajien / potilaiden rahan tuhlausta tulla terapiaan ilman omaa halua.

Suomi on niin sairas nykyään että mt-palvelut ovat kuin yrittäisi laastarilla estää sisäistä verenvuotoa.

Julkinen leimaa hulluksi meidät terveet, joita paska Suomen valtio vainoaa tuntemattomasta syystä! Mä en enää ikinä mene julkiseen mielenterveyspalveluun! Minä olen ollut pitkään aiheesta vihainen!

T: Antti Laine

Vierailija kirjoitti:

Julkinen leimaa hulluksi meidät terveet, joita paska Suomen valtio vainoaa tuntemattomasta syystä! Mä en enää ikinä mene julkiseen mielenterveyspalveluun! Minä olen ollut pitkään aiheesta vihainen!

T: Antti Laine

Jep. Valtion vika kaikki sun ongelmat. Sanomattakin selvää.

Hyppäättekö te kaivoon, jos valtio käskee? HÄH?

Mänen ikinä voisi omistaa paskan Sanoma oyj: n osakkeita!

T: Antti Laine 

Vierailija kirjoitti:

Kuunnellaan, kartoitetaan potilaan elämänhistoriaa ja selvitetään miten ongelmat ovat saaneet alkunsa ja miten niitä voisi lähteä ratkaisemaan ja autetaan niiden ratkaisemisessa.

Ei lyödä kaavaketta käteen ja todeta että sinulla on sairaus ja tarvitset vahvan lääkityksen loppuelämäkseksi. Tule kuukauden päästä kertomaan miten lääkitys toimii.

Kuulostaa hyvältä, mutta veisi varmaan vähintään puolet soten budjetista. Ryhmäterapia /ryhmätapaamiset on yksi vaihtoehto vähentää kuluja huomattavasti. Siihenkin pitää toki seuloa osallistujat, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkinen leimaa hulluksi meidät terveet, joita paska Suomen valtio vainoaa tuntemattomasta syystä! Mä en enää ikinä mene julkiseen mielenterveyspalveluun! Minä olen ollut pitkään aiheesta vihainen!

T: Antti Laine

Jep. Valtion vika kaikki sun ongelmat. Sanomattakin selvää.

Niin on ja on aina ollut!

Ensinnäkin voisi poistaa tietojen urkkijat ammatistaan 

Tuntuu että nykyään on käytössä jonkinlainen pyramidimalli, jossa ajatellaan että suurin potilasryhmä on aivan lievästi oireilevat ja vain pieni vähemmistö tarvitsee esim. osastohoitoa. Ajatus on varmasti pohjimmiltaan totta, mutta ongelma on se, että tuosta lievästi oireilevasta joukosta vain vähemmistö varsinaisesti hakee apua. Niistä jotka eivät hae apua, osalla oireet pahenevat ja lopulta he sitten päätyvätkin jonnekin ylemmäs pyramidissa, joka ei näytäkään enää pyramidilta. Tämän ajattelutavan vuoksi potilaan pitää ensin saada hoidontarpeenarviota tekevät vakuuttuneiksi siitä, että hän tarvitsee muutakin apua kuin Mielenterveystalo-nettisivujen omahoito-ohjelmat.

Jatkuvasti jostain aivan pystymetsästä ilmaantuu päivystykseen porukkaa, joilla on itsemurha-ajatuksia, työkyky uhattuna ja ylipäätään nuppi aivan loppu, eikä heitä varten oikein ole mitään sellaista järkevää polkua, jossa perustasolla olisi alkuun tiheästi käyntejä keskusteluavun merkeissä, ja hoitotiimiin kuuluisi myös koko ajan samana pysyvä lääkäri joka arvioisi lääkityksen tarpeen ja seuraisi sen vastetta. Sitten kun vointi olisi vähän parempi alkaisi mahdollisesti terapia. Jos tilanne on vielä huonompi ja henkilö päätyy aluksi osastolle, sen jälkeen usein järjestyy erikoissairaanhoidosta intensiivisehkö jakso, mutta kovan kysynnän vuoksi ne jäävät lyhyiksi ja koko hoitosuhde päätetään nopeasti. Perustasolle ei voi tehdä lähetettä joten henkilön pitää olla sinne jatkohoitoa varten itse yhteydessä, mikä ei juuri koskaan onnistu. Kaikilla tasoilla terapeutti etsitään itse. 

Lyhyesti, mielestäni hoitopolkuja suunniteltaessa pitäisi ymmärtää, että keskimääräinen mt-potilas tarvitsee alkuvaiheessa apua heti ja intensiivisesti, eikä apu voi olla mikään että annetaan puhelinnumeroita ja nettisivuosoitteita. Terapiapalvelut pitäisi järjestää samalla lailla kuin muutkin terveyspalvelut, että terapeutti on töissä siellä hoitoa tarjoavalla taholla ja hänelle varataan aika samalla lailla kuin muillekin hoitotiimin jäsenille. Mielestäni terapeutti ja keskusteluapua tarjoava psyk sh voisivat olla myös sama henkilö. Terapeuttikoulutuslinja järkevään hintaan saataville vaikka joksikin yamk-tutkinnoksi ja toivottaisiin, että psykologit ja psyk sh:t lähtisivät joukolla lisäkouluttautumaan. 

Toiseksi opettaa psykiatrille että potilas on ihminen, ei koe-eläin