Millaisia mt palveluiden tulisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin voisi poistaa tietojen urkkijat ammatistaan 

Niin voisi! Hakkerit pitäisi pidättää!

T: Antti Laine

Vierailija kirjoitti:

Työ ja normaali arkielämä on parasta terapiaa. Tämä on vain unohtunut niin monelta.

Minulla taas kävi niin, että työ ja arkielämä aiheuttivat Mt ongelmat.

Siinä vaiheessa kun oli samanaikaisesti kolme pientä (2-5v) lasta, omakotitaloprojekti, yliopisto-opinnot, vaativa kokoaikatyö ja 1,5h työmatka suuntaansa, meni pata jumiin.

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osastohoitopaikkoja pitäisi lisätä ja kynnystä päästä sinne madaltaa. Pakkohoitoa tulisi käyttää useammin.

Avohoitoon pitäisi satsata myös resursseja. Olisi kehitettävä myös velvoittavan avohoidon mallia, joka velvoittaisi huonosti psykkisesti toipuvat ja esim lääkkeensä jättävät tapaamisiin. Tarvittaessa tultaisiin kotiin. Näitä tapaamisia ei voisi väistää.

Toivon että joudut itse ensinnäkin sairaalaan. Sen jälkeen saat miettiä uudestaan kommentoisitko noin myös itseesi liittyen, niin että ehdottamaasi sovelletaan sinuun. Veikkaan että peruisit puheesi. 

Totta! T: Antti

Kolmanneksi liimata työntekijöille näkyviin kultaisen säännön: Kohtele toisia kuten itseäsi tahtoisit kohdeltavan. Mutta eihän se psykopaattisimpia työntekijöitä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Joten paha sanoa 🤷🏻

Lakkautus. Potilaat metsään lenkille ja töihin. Lasten ja nuorten ongelmat katoaa sillä ettei niille lyödä käteen puhelinta, josta katsella thispoa ja jäädä saalistajien kynsiin.

-psykiatrin fantasioima "skitsofrenia" oli astetta ärhäkämpi migreeni

Vierailija kirjoitti:

Menkää töihin, siinä teille terapiaa

Tuunko sun pomoksi vai sun tilalle?

Ihmisten olisi helpompi tavoittaa kriisissä terapeutti keskustelupaikan kautta (kuin kriisikeskus johon voi vaan mennä helposti), joka ei sido mihinkään, mutta ei ole tunnin aikarajaa ja on ammattilainen keskustelemassa. Myös voi vaihtaa jos ei osu oikea. Ja ei ole käyntikertarajoja, että onko se 5 vai 25 kertaa, kukin tavallaan. Ja olisi ymmärrystä myös jos on ahdistushäiriö tai pelkoja ihmisillä, tai kipuja, ehkä joku läheinen kuollut.

Erikseen on diagnoosit jos joku välttämättä haluaa, mutta jokainen delirium-ukko ei ole skitsofreenikko ja jokainen väsynyt uupunut tai erilainen ihminen ei ole masentunut. Terapeutti ei ole rahakone kuitenkaan, ihmisille pitäisi olla kodit ja riittävä raha, ettei tule sitä paniikkia. -Mitä kurjempi tilanne, sitä hätääntyneempi voi olla, joten pidetään huolta että kaikilla on rahat ja vaikka tukiystävä. Monen omaiset kuolleet valitettavasti.

Maatalous-? 

Ainakin mt päivystys sairaaloissa pitäisi olla erillään muista potilaista ja siellä pitäisi olla paikalla sairaanhoitaja ja vartija. Nyt monet lähtevät yleispäivystyksestä pois, kun eivät ahdistuneina jaksa odottaa tuntitolkulla ja moni vakavasti apua tarvitseva jää heitteille. Pitäisi ymmärtää mt oireiden erityisongelmat, ei ahdistus ja itsetuhoisuus ole verrattavissa kurkkukipuun tai nilkan nyrjähdykseen.  Osastopaikkoja on aivan liian vähän ja sairaalasta kirjataan ulos liian huonokuntoisia potilaita, jos sinne yleensä sattuu pääsemään.  Todella vakavasti oireilevia lähetetään kotiin ja pallotellaan vastuuta. Yhteistyö sosiaalipuolen ja hoitotahon ja asumisyksiköiden/ potilaan läheisten välillä ei toimi, liikaa sääntelyä ja lakeja, mikä ei toimi läheskään aina sairastuneen edun mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ ja normaali arkielämä on parasta terapiaa. Tämä on vain unohtunut niin monelta.

Minulla taas kävi niin, että työ ja arkielämä aiheuttivat Mt ongelmat.

Siinä vaiheessa kun oli samanaikaisesti kolme pientä (2-5v) lasta, omakotitaloprojekti, yliopisto-opinnot, vaativa kokoaikatyö ja 1,5h työmatka suuntaansa, meni pata jumiin.

M40

Oletko varma, ettei siinä ollut ehkä jo taustalla jotain perfektionismiin vähän liikaa taipuvaa persoonallisuutta? En ole ammattilainen mutta tuli mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ ja normaali arkielämä on parasta terapiaa. Tämä on vain unohtunut niin monelta.

Minulla taas kävi niin, että työ ja arkielämä aiheuttivat Mt ongelmat.

Siinä vaiheessa kun oli samanaikaisesti kolme pientä (2-5v) lasta, omakotitaloprojekti, yliopisto-opinnot, vaativa kokoaikatyö ja 1,5h työmatka suuntaansa, meni pata jumiin.

M40

No mikä tuossakin nyt oli syytä ja seurausta. Miten kenelläkään voi olla edes kuvitelma, että tuollainen paletti toimisi. Tuohan on ollut lähtökohtaisesti ihan pystyyn kuollut suunnitelma. Joten ongelma on ollut jo olemassa. Ei työ ja arki ongelmia aiheuttanut, vaan harhaluulot. Tuossakin ongelma korjaantuisi sillä, että tekisi normaalia työ- ja arkielämää. Sitähän tuo sinun luettelemasi ei ollut.

Minä selkeyttäisin palveluja niin, että ne toimisivat samalla tavalla kuin muukin terveydenhuolto. Eli ensin mennään ajanvarauksella lääkärille tai hoitajalle, joka arvioi jatkohoidon tarpeen. Jos jatkohoidon tarvetta on, niin saa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Siellä tehdään tarkempi arvio, jonka perusteella lähetetään oikeanlaiselle terapeutille jatkohoitoon. Terapeutteja olisi eri tasoisia ja eri osaamisalueella, ja jokainen asiakas saisi juuri hänelle oikean terapeutin. Ja tuo terapia-aika tulee postissa ihan samalla tavalla kuin ihotautipoliklinikalta tulee aika, jos on sinne saanut lähetteen.

Tai vaihtoehtoisesti päivystyksen kautta erikoissairaanhoitoon, jossa terapiaan tai osastohoitoon.

Nykyinen terapialuvan haku kelalta ja terapeutin etsintä johtaa siihen, että terapeutti on ihan mitä sattuu, kun asiakas on itse vastuussa oikeanlaisen terapeutin etsinnästä.

Pitäisi olla yhtenäinen hoitopolku. Nyt hoito on hajanaista. Ja alalta pitäisi poistaa auttamisyhdistykset, joissa maallikot leikkivät psykologia. Tuo on ihan karmea konsepti.