Pitääkö minun taas ottaa riski, että petyn ja satutan itseäni??

ja miten mies kommentoi sitä että ei ole seksiä?

huumoriakin riittää, tai ainakin se on aina ollut 1 kantavista voimavaroistamme.

En tiedä, ehkä vain olen sokea ja kaikki muukin on "sairasta" tms:(

Mies ymmärtää että kärsin eikä itsekään "pidä" tilanteesta mutta kas, eipä muutu mitenkään ja helvettiäkös tässä miehen ymmärrys tms auttaa!! päinvastoin.

ap

ja miten mies kommentoi sitä että ei ole seksiä?

mies ei vain halua.

On itse sanonut että ei ole kovinkaan seksuaalinen ihminen, eli ei vain koe tarvetta seksin harrastamiseen.

Itse olen jo antanut olla. Pari kertaa vuodessa harrastetaan seksiä. Minä hoidan omat tarpeeni itse.

Parisuhde meillä muuten hyvä. Olemme toistemme parhaita ystäviä jne.

Ärsyttihän tuo aikaisemmin, kun kuitenkin taustalla oli minulla ajatus siitä että vika on minussa ja pelko siitä että miehellä onkin joku toinen, kun minä en kelpaa. Mutta nykyään olen ihan sinut asian kanssa.

ei se pelasta avioliittoamme eikä pidä lapsia ns ehjässä perheessä.

Totesin viimeyönä miehelle, että jos emme eroa ja homma ei muutu niin kai saan hankkia rakastajan, eipä sekään lotkauta herraa.



ap

totesi jotain yöllä, että kun hälle riittäis 1x/vkossa ja tulee paineita jos/kun haluaisin enemmän". Jep, olishan se 1x viikossakin parempi kuin tämä, mutta en tajua enää miten edes siihen päästään, olen oikeasti aivan liian katkera, surullinen ja satutettu/loukattu koko seksuaalisuuden/seksuaalisuutemme suhteen.

Sullako on sivusuhde vai pidätkö vain oma akivaa?

ap

mies ei vain halua.

On itse sanonut että ei ole kovinkaan seksuaalinen ihminen, eli ei vain koe tarvetta seksin harrastamiseen.

Itse olen jo antanut olla. Pari kertaa vuodessa harrastetaan seksiä. Minä hoidan omat tarpeeni itse.

Parisuhde meillä muuten hyvä. Olemme toistemme parhaita ystäviä jne.

Ärsyttihän tuo aikaisemmin, kun kuitenkin taustalla oli minulla ajatus siitä että vika on minussa ja pelko siitä että miehellä onkin joku toinen, kun minä en kelpaa. Mutta nykyään olen ihan sinut asian kanssa.

jolloin mies ei halunnut seksiä, kaikkein eniten satutti se, kun mietin että onko itsessäni jotain vikaa. Se oli tosi kauheaa, kun oletusarvo kuitenkin on että miehethän on aina valmiita ja kun niin ei ollutkaan, mietin että olen kuvottava jne. (Myöhemmin selvisi että syy haluttomuuteen oli sairaudesta johtuva.)



Minusta sinun pitäisi nyt ensin tehdä itsellesi selväksi että syy ei ole sinussa. Olette ilmeisesti puhuneet jo asiasta? Kerro miehelle tunteistasi ja siitä että tunnet itsesi huonoksi. Jos teillä on keskusteluyhteys, hän ehkä osaa tarpeeksi painokkaasti sanoa, että vika ei ole sinun.



Jos mies ei kertakaikkiaan halua enempää, niin turhaan sitä itseään satuttamaan. Keskitä energiasi muihin asioihin ja hoida seksi niin kuin parhaaksi näet: ota rakastaja (mutta älä jää kiinni jos teet sen ilman lupaa) tai hoitele itse itsesi.

Tämä koko juttu ja ongelma on ihan miehen omassa päässä enkä tod näe sitäkään vaihtoehtoa että menisimme jonnekin puhumaan tästä, tuntuu että se olisi viimeinen sinetti nöyryytykselleni. "Hei, olen 35v nainen jolla olisi halua vaikka ja miten mutta mieheni ei halua minua ikinä koskaan milloinkaan, ei ole halunnut sen jälk kun 29v täytin" tms. Hah! :(((

Ja menisin keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Ei kukaan ammattilainen ajattele tuolla tavalla ettekä te todellakaan ole ensimmäinen ja ainoa pari tuollaisessa tilanteessa. He suhtautuvat asiaan ammattimaisesti. Tilanteeseen on mahdoliista saada apua. Äläkä nyt ammatti-ihmisten edessä häpeile, se on turhaa.