Nukuin 12vuotiaaksi asti joko äidin tai isän (vuoroviikot) vieressä koska pelkäsin pimeää. Nyt kun mietin,ei tuo kovin normaalia ollut

No ihan normaalia mun mielestä. Ite oon 30 v ja pelkään jossain määrin vielä pimeää

Meillä vanhemmat jättivät yövalo päälle, siirryin omaan vuoteeseen nukkumaan heti synnytyslaitokselta tultuani. En nukkunut koskaan vanhempien vieressä. 

Joillain lapsilla on niin vahva mielikuvitus,että öisin niitä kuvitelmia on vaikea torjua. Vaikka tietää ettei märköjä ole.

Olisihan vanhempasi voinut laittaa patjan lattialle että olisit ollut samassa huoneessa etkä sängyssä. Jos ajattelee uutta suhdetta,exän lapsi samassa sängyssä haittaa jonkin verran.

Eikö nisäkkäiden poikaset muka lähes aina nuku emonsa vieressä eikä erikseen?

Olisiko ap sinusta vanhempiesi pitänyt suhtautua välinpitämättömästi pelkoosi? Sekö o,isi ollut hyvää vanhemmuutta?

Meillä oli isän luona vain ulkovessa. Pelkäsin sitä vielä 15 vuotiaana kun yöllä kävi. Muistan myös monesti juosseeni sinne ja sieltä pois.

Ei ole normaalia, AP olisi pitänyt sulkea päivittäin pimeään kellariin parin tunnin ajaksi niin olisi saanut siedätyshoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Joillain lapsilla on niin vahva mielikuvitus,että öisin niitä kuvitelmia on vaikea torjua. Vaikka tietää ettei märköjä ole.

Olisihan vanhempasi voinut laittaa patjan lattialle että olisit ollut samassa huoneessa etkä sängyssä. Jos ajattelee uutta suhdetta,exän lapsi samassa sängyssä haittaa jonkin verran.

Missä puhuttiin uudesta kumppanista? Yleensä aikuisilla on parisänky, oli puolisoa tai ei. Miksi pitäisi laittaa patja lattialle? Onko sinulla pedofilisia taipumuksia?

Se yövalo auttaa monella mutta tulipa sun nukuttua vanhempien vieressä ainakin tarpeeksi pitkään. Eikä jäänyt traumoja.

Meidän lapsi ei nukkunut ihan noin pitkään meidän kanssa, mutta 10-vuotiaaksi kuitenkin. Eikä edes pelännyt pimeää.

Sitten kun oli tiedossa, että tulee luokkaretki, missä ollaan reilut 2 viikkoa vieraassa maassa ja vieraassa perheessä, hän siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ihan harjottelun kannalta, eikä hänellä ollut mitään vaikeuksia nukkua yksin. Minä jouduin jonkun aikaa totuttelemaan siihen, että menen yksin nukkumaan (kun miehellä oli myöhäisempi rytmi).

Eläimetkin nukkuu mielellään kaverin kanssa. Ja aikuisetkin nukkuu mieluiten puolisonsa kanssa, jos heillä sellainen on. On jotenkin outoa, miten meihin on iskostettu sellainen ajatus, että nukkumakaverin kanssa nukkuminen on jotenkin paheksuttavaa toimintaa, mistä pitää kasvaa ulos mahdollisimman nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, AP olisi pitänyt sulkea päivittäin pimeään kellariin parin tunnin ajaksi niin olisi saanut siedätyshoitoa.

Parin viikon intensiivisiedätyshoitojakso kellarissa olisi varmasti tehnyt ihmeitä ap:n psyykeelle.

Oletko miettinyt, että vanhemmillesi on tullut ero sinun takiasi, koska et ole pystynyt nukkumaan öisin yksin?

Varsin raskas tilanne vanhemmille. Luuletko, etteivät he ole toivoneet itsenäistymistäsi?

Silti syyllistät vanhempiasi, kuulostaa ikävältä.

Meillä erityislapsi nukkui 10vuotiaaksi asti välissämme ja kyllähän siitä tuli järkyttävät univelat,kun syvään uneen ei päässyt lapsen pyöriessä väliss' ja viedessä peitot. Koululainen on kuitenkin paljon isompi kuin joku taapero.

Vasta perhetyöntekijän ehdottama tarrapalkinto-taulukko auttoi,mutta silti vielä nyt 16vuotiaanakin tulee joskus väliimme.

Oikeastikko täällä puolustellaan sitä että lapsi tunkee kirjaimellisesti väliin? Yleensä vanhemmat haluaa halailla ja pussailla,ehkä panna iltaisin eikä se onnistu jos jälkikasvu on samassa  pedissä! On ymmärrettävää että 3vuotias tunkee viereen mutta jonkun 13vuotiaan pitäisi jo olla omassa huoneessa ja omassa vuoteessa.

Sulla on ehkä aika kova ikävä turvallisuuden tunnetta, ja tätä kannattaisi seurailla silläkin mielellä, ettet ehkä totu nukkumaan erikseen puolisosi kanssa, vaikka puoliso sitä toivoisikin, esimerkiksi uniapnean takia.

Minä en pysty oikeastaan puolisoni turvallisuuden ja unten takia nukkumaan samassa sängyssä, koska silloin saattaisi tapahtua käytännössä mitä vaan. Sen verran kokemusta on unihalvauksista, unissani puhumisesta, perinteisestä unettomuudesta ja sen semmoisesta, että miehen yöunet jäisivät aika vähiin.

Lisäksi olen sairaalloisen uninen herättyäni ja pystyn keskustelemaan lähinnä teologiasta. Arvaa, kiinnostaako hankkia miehelle jotkut Imovanet sen takia, että haluan puhua hänen vieressään yöllä jostain kohtuullisen levottomasta aiheesta.

Olisi mielenkiintoista kuulla niitä juttuja jälkeenpäin.

Olenko kenties saattanut selittää jostain tiivisteitä korjaavista lentävistä hemmoista, jotka voi kutsua esim. jostain Imbecile-sarjasta (vai mikä se nyt taas oli)? Vai olenko kenties kertonut käyneeni vetämässä turpaan jotain keskiaikaista opiskelijaa kynttilällä?

Olisi järkevämpää hankkia joku uniapneamaski tai sitten ihan perinteistä jesaria, jos jostain ihmeen syystä joutuisimme samassa sängyssä nukkumaan.

Ei se nyt ihan tavatontakaan ole. Etenkin jos taustalla jotain jossa turvallisuudentunne järkkynyt - sinun vanhempasihan olivat eronneet. Joillekin lapsille riittää jo se, ettei kestä / uskalla olla yksin. 

Meillä poika ei uskaltanut nukahtaa yksin, kuin vasta reilu 12-vuotiaana. 

Mun poika kohta 12v nukkuu lähes aina vieressäni.

Somebodis wathcing me is my anxsiety 😭👌🏻👌🏻👌🏻

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko täällä puolustellaan sitä että lapsi tunkee kirjaimellisesti väliin? Yleensä vanhemmat haluaa halailla ja pussailla,ehkä panna iltaisin eikä se onnistu jos jälkikasvu on samassa  pedissä! On ymmärrettävää että 3vuotias tunkee viereen mutta jonkun 13vuotiaan pitäisi jo olla omassa huoneessa ja omassa vuoteessa.

Eihän tässä ap tunkenut keidenkään väliin vaan oman vanhempansa viereen, kun yöllä yksin nukkuminen pelotti.

Miten lapsen ikä tekee vanhemman vieressä nukkumisesta jotenkin omituista? Puhutaan nukkumisesta, ei insestistä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko täällä puolustellaan sitä että lapsi tunkee kirjaimellisesti väliin? Yleensä vanhemmat haluaa halailla ja pussailla,ehkä panna iltaisin eikä se onnistu jos jälkikasvu on samassa  pedissä! On ymmärrettävää että 3vuotias tunkee viereen mutta jonkun 13vuotiaan pitäisi jo olla omassa huoneessa ja omassa vuoteessa.

Yleensä aika moni vanhempi joutuu vähän siirtämään sivuun omia haluamisiaan kun on lapsia... etenkin kun on teinejä, jotka kukkuu puoli yötä, ei siinä oikein omaa rauhaa ole. Vaikka teini ei vanhempien huoneeseen tulisikaan.

Aloituksessa vanhemmat asui erillään niin ei varmaan haittaa, että lapsi vuoroviikoin on vieressä. 

Jos lapsi olisi koko ajan saman katon alla, niin sitten sen lapsen voi vaikka nukuttaa sinne omaan huoneeseen (vieressä, lattialla patja tms) jos ei kerran yksin uskalla nukahtaa. Yleensä tuon ikäiset sitten kuitenkin nukkuu sikeästi. 

Se on vähän voivoi jos ei pääse panemaan kuten asian ilmaisit. Luulisi sen tulleen mieleen kenelle tahansa jo kauan aikaa sitten, että muut ihmiset - lapset- samassa kodissa vähän rajoittaa, ei voi olla kaikin tavoin villi ja vapaa  Vai kävikö koskaan mielessä kun itse valvotit vanhempiasi, että he ehkä olisi mieluummin tekemässä jotain muuta. 

Sivuaa vähän aihetta, mutta lieneekö jotain turvallisuuden tunteen puutetta, kun vuosikausia nukuin levottomasti ja huonosti ja olin vähällä jo sortua unilääkkeisiin.

Sitten jonkun mutkan kautta tulin lukeneeksi hali-/vartalotyynyistä ja lopen uupuneena päätin kokeilla tuotakin keinoa ennen lääkityksen ruinaamista. Melkein veitsellä leikaten loppui uniongelmat kun sai jotakin vasten painautua ja pitää lähellä nukkuessa.