Kolme lasta pienillä ikäeroilla?

Meillä vanhemmat lapset olivat 3,5 ja 2,5 kun kuopus syntyi ja aivan hämmästyttävän helposti kaikki sujui. Vauva oli tosi vaivaton, söi hyvin, nukkui hyvin, sopeutui perheen rytmiin, oli iloinen ja terve ja toisaalta me osattiin hyvin hoitaminen :) Vanhemmilla lapsilla taas oli jo omat juttunsa niin että he viihtyivät loistavasti keskenään imetysten aikana. Liikuimme paljon kyllä ulkonakin, vanhemmat muksut kävivät muskaria jne.



Jos jotain on jälkeen päin ajatellut että tekisi toisin, niin ehkä olisi pitänyt tehdä se neljäskin heti kolmannen perään. Nyt kuopus on ollut se kolmas pyörä, mikä on tietysti ollut kasvattavaa :)



Mutta suosittelen pieniä ikäeroja, onhan se alkuun työläs mutta on kiva nähdä miten läheisiksi lapset ovat kasvaneet (nyt jo teinejä)

Kyllähän siinä saa oikeasti harjoitella kävelemään ja tekemään asioita yhdellä kädellä, isommat kun saattavat äityä riitelemään juuri silloin kun itse imetän pienintä. :) Tietenkin juuri silloin.

Mutta kovin suurta muutosta tähän arkeen ei ole tullut. Toisaalta minulla on nyt ollut paljon helpompaa kuin toisen lapsen synnyttyä. Isommat lapset jaksavat leikkiäkin yhdessä ja heistä on enemmän seuraa toisilleen. Toisen synnyttyä kuitenkin esikoinenkin kaipasi tekemistä ja huomiota, joten minähän se hänen kanssaan leikin :)



Ulos lähdettäessä on kyllä yksi lapsi enemmän puettavana yms, mutta esikoinen on alkanut jo itse pukemaan eikä niin kauheasti edes halua apua vaikka sitä tarjoankin, minä itse-vaihe on jatkunut jo pari vuotta :)

Täytyypä laittaa vakavasti harkintaan, jospa sitä uskaltais jättää ehkäisyn pois ;)

-ap-