Haittaako isovanhempia/sukulaisia joutua ilmaiseksi lastenvahdiksi?
Eli jos perhe tuo lapset säännöllisesti vaikka isovanhemmille vahdittavaksi palkatta niin haittaako heitä tyypillisesti?
Kommentit (57)
Jos on köyhät sukulaiset niin on hyvä antaa palkkio ja ruokia mukaan lapsille kuitenkin lapsilisillä voi maksaa lasten kuluja.
Me otimme avosylin vastaan pikku kullannupun. Käy meillä vieläkin joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän.
Ei haittaa, tietenkään! Olen iloinen jokaisesta hetkestä, jonka vietän lastenlasten kanssa.
Lähipiirissä olen kuullut miten lapset tuodaan hoitoon ennalta ilmoittamatta usein. He hoitavat mielellään, mutta on heillä omakin elämä elettävänä.
Jos ilmoitetaan ajoissa, ettei tarvitse perua lääkäriaikoja sen takia että lapsenlapset tulevat hoitoon.
Tedän nyt jo kuolleen mummin joka otti maksua lastenlasten kaitsimisesta. Ja kaitseminen oli tyyliä muutama tunti harvoin.
Ei tietenkään maksua. Hoidan mielelläni. Olen ns kakkosmummi joka asuu kauempana ja juuri sopivasti hoidan/hoidamme. Ykkösmummi asuu samalka paikkakunnallaja hoitaa enemmän.
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.
Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.
Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.
Mulla sama kokemus miehen kanssa. Tulevaisuudessa aiomme omia lapsenlapsia todellakin hoitaa veloituksetta.
-neljän äiti, pian mummi
Ei haittaa kun sovitaan asiasta etukäteen ja huomioidaan omatkin menoni. Kalenteri on usein melko täynnä.
Ollessani vielä työelämässä työtoveri kertoi maininneensa raskaana olleelle tyttärelleen, että sitten on turha pyytää lapsenvahdiksi, hän ei lähde. Ensin ihmettelin, että onpa itsekäs ihminen, mutta kyllä tällaisen asian täytyy voida saada itse päättää ilman kenenkään mutinoita. Jokainen määrää elämästään ja ohjelmastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.
Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.
Mun äiti jäis pois töistä ja hoiti veljen lapset, oli aina valmiina ottamaan luokseen ja auttamaan. Meidän lapsi syntyi siinä vaiheessa, kun serkut oli jo melkein aikuisia, joten äiti oli aika vanha hoitajaksi emmekä sitä koskaan pyytäneet, koska lapsemme oli miehen äidille ainoa lapsenlapsi ja tarvittaessa (pari kertaa vuodessa) sieltä sai apua.
Veljen lapset ei ole oikeastaan missään tekemisissä isoäitinsä kanssa, eivät käy tervehtimässä saati auttamassa. Mikä meni vikaa, yleensähän näiden pitäisi kilvan rynnätä avuksi.
En todellakaan aio ottaa kenestäkään vastuuta, en lapsista enkä vanhuksista. Aika kusessa on, jos jotain sattuu.
Riippuu tietysti ihmisestä. On uupuneita sukulaisia, ahdistuneita, sellaisia, jotka kokevat lastenhoidon vaikeaksi jostain syystä. Siksi pitää kysyä tavalla, johon on mahdollista sanoa ei, ilman, että välit menee. Useimmat varmaan eivät ota maksua, mutta siinäkin tilanteet vaihtelevat.
Mitä tarkoitat säännöllisyydellä? Kerran kuussa? Kerran viikossa? Muutama tunti kerrallaan vai päiviä?
Itse ainakin haluan olla lapsenlapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.
Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.
Mun äiti jäis pois töistä ja hoiti veljen
Mikä meni vikaan? Ei mikään, noinhan se tuppaa menemään. Havinaisempaa on jos kiitoksen joskus saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä me on tehty selväksi jo ennen lastenlasten tuloa, että omat lapset on jo hoidettu aikoinaan, eikä enää lastenvahdeiksi aleta. Kylässä mielellään saa käydä, ja lastenlapsista tykätään, mutta ei kyllä hoitoon oteta, ellei olisi hätätapaus. Ja talvet ollaankin nykyään ulkomailla.
Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä sitten tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Hänen mielestään jokainen hoitaa omat lapsensa, mutta hän unohti että hän oli itse hoidattanut minut ja siskoni isoäideillä. Päivittäin, viikoittain, kaikilla lomilla. Ilmaiseksi tietenkin.
Nyt äitini on vanha ja yksin. Hänellä ei ole minkäänlaista suhdetta aikuisiin lastenlapsiinsa. Valittaa kun he eivät hänestä välitä eivätkä pidä yhteyttä.
Itse kyllä hoisin omat lapseni ihan ilman apua kummankaan sukulaisilta, asuttiin satojen kilometrien päässä minun tai mieheni vanhemmista. Kouluikään asti lapset ei ollut koskaan missään hoidossa, ei edes päiväkodissa, koska olin kotona kotiäitinä + perhepäivähoitajana.
Mutta minusta siis ei ihan oikeasti ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia. Itse tein stressaavaa työtä henkisesti raskaaalla alalla 67-vuotiaaksi asti yrittäjänä, ja mulla oli paljon haaveita, joita haluan eläkkeellä toteuttaa, jos terveyttä vaan riittää. Nämäkö kaikki olisi pitänyt vaan kuopata, että voi hoitaa lastenlapsia? Meillä myös omat lapset oli sitä mieltä, että tietenkään ei, vaan muutatte ulkomaille kun kerran olette siitä haaveilleet, kyllä me pärjätään. Ovat hyvin pärjänneetkin.
Ns. normaalit isovanhemmat ottavat ja jopa haluavat lapsenlapsiaan hoitoon. Väestössä on myös erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ja muita mt-erikoisuuksia. Eli tietenkään jokainen väestössä ei halua lapsenlapsia hoitaa.
No, ei minua haittaa tietenkään viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, outo ajatuskin. Tietenkin haluan auttaa lapseni perhettä ja olla lapsenlapsen elämässä. Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat auttoivat aikanaan meitä ja nyt lapsilla on hyvät suhteet sinne. Minulla itsellänikin oli hyvät suhteet omiin isovanhempiin ja he olivat tärkeitä meille lapsille.