Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsista huolehtiminen, ero harkinnassa
22.06.2025 |
En tiedä mitä tehdä, mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä. Meillä miehen kanssa leikki-ikäinen lapsi ja pian 8kk vauva. Luonnollisesti isompi vastuu lapsista, erityisesti vauvasta on minulla, kun olen äitiysvapaalla sekä imetän (vauva ei hyväksy pulloa). Tuntuu kuitenkin, että taakka alkaa olla jo todella iso, sekä tilanne on mennyt siihen, etten voi luottaa miehen hoitavan lasten asioita jos olen poissa. Olin hiljattain syömässä kaverini kanssa (ensimmäinen kerta pitkäään aikaan) ja minulla oli vauva mukana. Olin poissa n. 4h ja kun palasin, niin kysyin söikö lapsi hyvin. Mies sanoi että lapsi ei ole syönyt mitään. Normaalisti tuohon aikaan lapsi olisi syönyt päivällisen, mutta mies ei ollut antanut lapselle mitään syötävää tai juotavaa. Kaksi elokuvaa olivat kyllä katsoneet.
Saman tyylisiä asioita on tapahtunut ennenkin ja näiden kasaantuessa alkaa kuormitus lisääntyä. En voi luottaa että mies hoitaa mitään lapsiin liittyvää asiaa. Esim vauvan syntymän jälkeen sovimme, että mies hoitaa lapsen iltapuuron tekemisen ja syöttämisen. Iltapuuroon sekoitetaan eräs lääke, mutta mies unohti tämän aivan jatkuvasti, vaikka lääkepullo on vedenkeittimen vieressä. Saattoi mennä viikko, että lapsi ei saanut lääkettä jos en erikseen muistuttanut miestä sitä laittamaan kun hän teki puuroa. Ja aivan turha ajatella että hän laittaisi lapselle aurinkorasvaa, muistaisi mukaan vesipullon, muistaisi pakata päiväkotiin eväät yms. Jos en erikseen sano/huolehdi että kaikki tulee tehtyä.
Mies myös satunnaisten vaunulenkkien lisäksi viettää tosi vähän aikaa vauvan kanssa. Alkuun kun vauva oli paljon tississä kiinni, oli tietty luonnollista että hoidan pääosin vauvan, mutta nyt sama jatkuu. Mies ei esim kertaakaan ole kylvettänyt vauvaa tai syötyänyt hänelle kiinteitä. Vaihtaa vaipan jos erikseen pyydän.
Hän ei myös tunnu huomaavan ihan "maalaisjärjellä" huomattavia asioita. Esim jos lapsen paita on ihan tahrainen, niin mies pukisi sen silti päiväkotiin seuraavana päivänä. Tai laittaisi vaikka viikon putkeen lapselle samat boxerit ja sukat, jos en itse vaihtaisi niitä. Myös en tiedä montako viikkoa lapsi voisi olla peseytymättä ilman että mies reagoisi. Samoin miehen ja lapsen lakanat voisi olla vaihtamatta vaikka puoli vuotta, ei mies tajuaisi niitä vaihtaa.
Ja ennen kun alatte syyttämään minua, että itse mieheni valitsin, niin oikeasti ennen lasten saamista en voinut olettaa että näin käy. Mies oli monessa asiassa hyvin aikaansaava ja osaava. Huolehti valtaosan kauppa+ pankkiasioista ja ruuanlaitosta. Huolehti kissojen hoidosta, otti selvää monista arkeen liittyvistä jutuista yms. Esikoisen jälkeen päävastuu hänestä oli minulla, mutta mies oli mielestäni hyvin osallistuva kuitenkin monella osa-alueella esikoisen ollessa pieni. Minulla oli terveydellisiä ongelmia yhdessä vaiheessa ja silloin mies otti erityisesti paljon vastuuta esikoisesta. Tuntuu että toisen pojan syntymän jälkeen tilanne huononi selkeästi. (Toki tuota monessa asiassa muistuttelua oli jo aiemmin).
Jatkuu kommenteissa
Kommentit (75)
Vanhapiika, noita sun pitkiä juttuja ei aamusta jaksa lukea. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhapiika, noita sun pitkiä juttuja ei aamusta jaksa lukea. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Samoin. Yhtä samaa paska puuroa. Vastailkaa itselleen niinkuin ennenkin.
Miksi mies ei laita isommalle ruokaa tai hoida häntä kun sinä olet paikalla?
Ja vaikka sinulla on vastuu vauvan syöttämisestä se toinen huoltaja voi ottaa vastuu monesta muusta asiasta vaikka olisit paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhapiika, noita sun pitkiä juttuja ei aamusta jaksa lukea. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Kirjailija, joka kirjoittaa raivokkaasti
Siis sun mies käy töissä ja tekee käytännössä kaikki kotityöt ja sinä roikutat 8 kk ikäistä tissillä, vaikka kuukauden kuluttua lapsen pitäisi pystyä syömään samaa ruokaa kuin koko muukin perhe? En voi ymmärtää tuollaista itsekkyyden määrää. Että mies ei tee lapselle päiväkotiin eväitä - miten se voi olla noin osaamaton!
Erotkaa ilman muuta, miehen tilanteeseen ei tule mitään muutosta, mutta sinä voit yllättyä siitä, millaista on elää ilman jatkuvasti toimivaa kotiapua ja rahaa. Ja millaista on elää, kun täytyy tehdä ihan itse eikä vain komentaa toista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama ongelma mutta jo heti esikoisesta lähtien. Tajusin että olin käyttäytynyt kuin mikäkin diktaattori, vain minä tiesin parhaiten miten vauvaa hoidetaan ja olin todella intensiivisesti läsnä vauvan hoidossa enkä antanut miehelle tilaa. Asiaa pahensi se että mies on aina ollut estynyt persoona ja sivusta seuraaja. Tajusin tehneeni virheen etten antanut miehelle enemmän vastuuta vauvan hoidosta. Päädyimmekin yhteen lapseen ja nyt lapsen ollessa teini-iässä on helpompaa eikä ole jatkuvasti hoivattavana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei laita isommalle ruokaa tai hoida häntä kun sinä olet paikalla?
Ja vaikka sinulla on vastuu vauvan syöttämisestä se toinen huoltaja voi ottaa vastuu monesta muusta asiasta vaikka olisit paikalla.
Joku vastasi oikeasti vakavasti. Hän on aivan yhtä tylsistynyt sunnuntaiaamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhapiika, noita sun pitkiä juttuja ei aamusta jaksa lukea. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Kirjailija, joka kirjoittaa raivokkaasti
Tästä tämän tunnistaa niin ei viitsi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei laita isommalle ruokaa tai hoida häntä kun sinä olet paikalla?
Ja vaikka sinulla on vastuu vauvan syöttämisestä se toinen huoltaja voi ottaa vastuu monesta muusta asiasta vaikka olisit paikalla.
Ei tule ajatelleeksi, että esikoinen tarvitsisi ruokaa. Tiedän vallan hyvin, että hän voisi ottaa vastuuta, mutta kun ei ota.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhapiika, noita sun pitkiä juttuja ei aamusta jaksa lukea. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Kirjailija, joka kirjoittaa raivokkaasti
Tästä tämän tunnistaa niin ei viitsi vastata.
🤣🤣Muutama sana tai lause riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei laita isommalle ruokaa tai hoida häntä kun sinä olet paikalla?
Ja vaikka sinulla on vastuu vauvan syöttämisestä se toinen huoltaja voi ottaa vastuu monesta muusta asiasta vaikka olisit paikalla.
Ei tule ajatelleeksi, että esikoinen tarvitsisi ruokaa. Tiedän vallan hyvin, että hän voisi ottaa vastuuta, mutta kun ei ota.
-ap
Miksi ottaisi kun sinä kuitenkin otat?
Molemmilla on kasvun paikka. Tehkää asioita enemmän yhdessä, mutta ilman tylytystä. Jos isä ei ole koskaan ollut esikoisen kanssa kahden, niin 4 tuntia on ekaksi kerraksi liian pitkä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla on kasvun paikka. Tehkää asioita enemmän yhdessä, mutta ilman tylytystä. Jos isä ei ole koskaan ollut esikoisen kanssa kahden, niin 4 tuntia on ekaksi kerraksi liian pitkä aika.
4 tuntia? No miten äiti? Joutuu olemaan lapsen kanssa 24/7?.
Vierailija kirjoitti:
Vastasi itselleen. 😂😂😂
Sekä kirjoittaja että vastaaja😂
Vierailija kirjoitti:
Siis sun mies käy töissä ja tekee käytännössä kaikki kotityöt ja sinä roikutat 8 kk ikäistä tissillä, vaikka kuukauden kuluttua lapsen pitäisi pystyä syömään samaa ruokaa kuin koko muukin perhe? En voi ymmärtää tuollaista itsekkyyden määrää. Että mies ei tee lapselle päiväkotiin eväitä - miten se voi olla noin osaamaton!
Erotkaa ilman muuta, miehen tilanteeseen ei tule mitään muutosta, mutta sinä voit yllättyä siitä, millaista on elää ilman jatkuvasti toimivaa kotiapua ja rahaa. Ja millaista on elää, kun täytyy tehdä ihan itse eikä vain komentaa toista!
En nyt tiedä mistä sait ajatuksen, että mies tekee kaikki kotityöt. Kaikki pyykkihuolto, astianpesukone, imurointi, moppaus, lakanoiden vaihto, hankinnat, lasten ruokailut ja lasten hoito on minun harteillani. Jos miehen pitäisi arkena hoitaa ruuan laittoa (mitä ei usein hoida) niin ei kaikki vastuu taida olla hänellä?
-ap
Älä suostu tuollaiseen. Sanot miehelle vain napakasti että hoitaa omat velvollisuudet. En kestäisi kyllä tuollaista mieslasta.
Vierailija kirjoitti:
Molemmilla on kasvun paikka. Tehkää asioita enemmän yhdessä, mutta ilman tylytystä. Jos isä ei ole koskaan ollut esikoisen kanssa kahden, niin 4 tuntia on ekaksi kerraksi liian pitkä aika.
On ollut useinkin esikoisen kanssa kaksin, myös huomattavasti pidempiä aikoja. Mutta kuten sanoin, niin jonkinlainen taantuminen tapahtui vauvan syntymän jälkeen.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Olemme sopineet, että arkisin mies tekee ruuan, mutta usein kello on esim. 20.30 ja mies alkaa vasta miettimään että pitäisi varmaan jotain hakea kaupasta. Siinä sitten kokkailee kun on iltatoimet menossa esikoisella ja kohta minun pitää mennä vauvaa nukuttamaan.
Jos haluan että lapset joskus harrastavat jotain, niin tiedän sen kaiken olevan 100 % mun vastuulla. Samoin luistelemaan opettaminen, pyöräily, uiminen yms. Mies ei ole kertaakaan vienyt esikoista rannalle tai uimahalliin. Kaikki hankinnat on mun vastuulla. Kaikki retket, aktiviteetit ja reissut. Tulen myös surulliseksi, kun välillä mietin miksei mies halua viettää aikaa lasten kanssa. Tuolloinkin kun olin syömässä niin mies on todennäköisesti koko 4h istunut kännykkä kädessä ja lapsi tuijottanut leffoja. Samoin jos pyydän miestä katsomaan vauvaa niin yleensä vauva istuu lattialla lelujen kanssa ja mies istuu vieressä kännykkää tuijottaen. Samoin jos mies nukuttaa lasta, niin hän tuijottaa samalla kännykkää. Kun auttaa esikoista syömään, tuijottaa kännykkää. En tiedä voiko pelkkä kännykkäriippuvuus olla iso tekijä siinä, että mieheltä menee ajantaju ja ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Tietokoneella ja kännykällä on tosiaan aivan taukoamatta.
Tilanne paheni toisen pojan syntymän jälkeen, mutta mies ei esim vaikuta masentuneelta. Tekee työnsä hyvin, näkee kavereita ja haalii myös kaikenlaista lisäprojektia. Lapsille tai minulle ei sitten tunnu riittävän mielenkiintoa.
Olen oikeasti alkanut harkitsemaan eroa, en jaksa tällaista vuositolkulla. Mutta sitten toisaalta, ei eron jälkeen minun vastuuni ainakaan vähenisi. Sitten joutuisin aina isäviikkojen/viikonloppujen aikana miettimään saako lapset ruokaa ja juotavaa. Tai tuijottavatko vain siellä ollessaan näyttöjä aamusta iltaan, niin kuin isänsä tekee. Olisiko sekään sitten kivaa arkea lapsille? Enkä tiedä miten käytännössä toimisi, kun toinen poika on vasta vauva ja käy rinnalla monta kertaa päivässä, hän olisi vielä pitkään jokatapauksessa minun vastuullani kokonaan.
Mietityttää myös taloudellinen tilanne. En saamani vamman takia pystyisi tekemään välttämättä koulutustani vastaavaa työtä, tämä on hieman kysymysmerkki. En ainakaan 100 % työaikaa vielä pitkään aikaan. Todennäköisesti taloudellinen tilanne minulla tulisi olemaan aika heikko. Sekä tietysti mielessäni on jotenkin "ihanne" ydinperheestä, mutta eipä meidän parisuhteessakaan ole nyt hurraamista. Mies on tainnut kehua/sanoa minulle jotain positiivista ehkä kaksi kertaa viimeisen vuoden aikana. Läheisyyttä on todella vähän. Keskustellessa miehellä on yleensä katse kännykässä.
Kirjoitukseni on varmaan aivan äärimmäisen sekava. Mutta en tiedä mitä tehdä. En haluaisi erota, mutta en haluaisi todellakaan jatkaa näin. Jos eroaisin, niin taloudellinen tilanne huolettaa, mutta myös miten lapset tulevat huolehdituksi silloin kun ovat isällä. Ja vaikka perustarpeista huolehdittaisiin, niin olisiko heidän arkeensa siellä millaista. Alan kuitenkin olemaan aika puhki, enkä saa ikinä omaa aikaa, mutta näköjään 4h yhden lapsen kanssa ilman erillistä ohjeistusta lapselle ruuan/juoman antamisesta oli liikaa. Miten ihmeessä voin "ottaa omaa aikaa" kun en voi luottaa että toinen hoitaa lapset? Onko kukaan onnistunut korjaamaan tällaista tilannetta? Että olisi saanut toisen oikeasti ottamaan enemmän vastuuta, ilman että täytyy itse valvoa taustalla että saahan lapsi lääkkeet tai juotavaa. Toisaalta jos ongelma on siinä, että mies ei halua viettää aikaa lasten tai minun kanssa, niin sitä ei varmaan pystykkään ratkaisemaan. Siltä nimittäin välillä tuntuu.
-ap