Lue keskustelun säännöt.
En kerro vaikeksista sukulaisille - aiheuttaa kateutta?
28.06.2011 |
Onpa mielenkiintoinen sukuviikko takana kesäpaikassa.. En ole koskaan kertonut mistään vaikeuksista yms. sukulaisille, koska minusta asiat eivät vatvomisella kummene. Tästä sitten osa sukulaisista on ilmeisen loogisesti vetänyt johtopäätöksen, että meillä on kaikki ihan loistavasti ja todisteena pitävät esim. uutta autoa, josta tuli monta kitkerää kommenttia lomalla.
Nyt huomasin sukulaisten käytöksen meitä kohtaan muuttuneen. Enää ei haluta jutella mistään, suorastaan vältellään. Eli meneekö meillä heidän tulkintansa mukaan liian hyvin ja ovat kateellisia?
Ja vaikka en vaikeuksista mitään puhukaan, niin en myöskään leveile asioillamme. Joten tuskin olen sentään niin ärsyttävää seuraa, että sen vuoksi kartellaan.
Muuten asia ei vaivaisi, mutta lapsetkin tämän huomasivat ja kysyivät minulta syytä. En osannut vastata mitään.
Kommentit (29)
Tylsää, jos noin on. Mulla on vähän sama homma, tosin kavereiden/tuttavien kanssa. En ole oikein sellainen persoona, että osaisin helposti avautua vieraille ongelmistani, ja muutenkin monen ystävyyssuhteeni dynamiikka on jostain syystä ollut sellainen että muut kertoo huolistaan ja minä kuuntelen. Siitä sitten ollut seurauksena että moni kuvittelee (etenkin kun aineellisesti olemme monessa asiassa menestyneet hyvin) että mulla ja meillä ei ole koskaan mitään ongelmia, ja seurauksena on tosiaan ollut kitkeriäkin kommentteja (tosin lähinnä kaukaisemmilta ihmisiltä), vaikka meillä on mm. perinnölliseksi paljastunut ja vakava sairaus sekä minulla etta nuorimmalla lapsella, joka vaatii paljon sairaalassakäyntejä jne. Toivoisinkin, että ihmiset tajuaisivat että kaikkien elämässä on sekä niitä hyviä että huonoja puolia, vaikkei niistä kaikista välttämättä aina olekaan tietoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se puhumattomuus ole kateutta, vaan häpeää siitä, että itse on teidän edessänne niin "vajavainen ja epäonnistunut".
Jostakin tulee siis mielikuva, että arvioisimme sukulaisiamme sen mukaan, miten ovat omassa elämässään (meidän kriteeriemme) mukaan onnistuneet. Mutta näinhän asia ei ole - tämäkin mielikuva on siellä toisessa päässä syntynyt.
Se, että itse haluamme elää oman vaatimustasomme mukaan ja teemme sen eteen töitä (emmekä epäonnistumisista huutele), ei tarkoita sitä, että arvostelemme muita. Nämä raha-asiat tuntuivat muutenkin olleen sukulaisten puheenaiheena - vanhempi sukulainen sivulauseessa mainitsi siitä, joten ymmärsin kyllä, että asiaa on pohdittu. Ei kovin tahdikasta mielestäni - en minäkään sukulaisten raha-asioita pohdi, kun en niihin voi vaikuttaa.
ja se ovat sitten etäisiä takaisin.
Kyllä meidän elämään suurimmaksi osaksi mahtuu hyviä asioita ja näistä puhutaan ihan avoimesti. Joistain vastoinkäymisistä ei huudella - ei tarkoita sitä, ettemme mistään puhuisi.
kun jotkut eivät anna mitään itsestään, liipalaapa vaan meillä on uusi auto. Ei se ole kateutta vaan tosiaankin vaivutuneisuutta, kiiltokuvien kanssa ei ole kiva viettää aikaa. Oletko muuten huomannut että kiiltokuvan toinen puoli on valkoinen ja lommoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se ole edes uusi ja hankittukin jo yli vuosi sitten. Sukulaiset sen otti puheeksi, me ei keskustelua edes jatkettu.
Yritin kyllä kysellä kuulumisia ja saada puhetta aikaiseksi, mutta eivät lämmenneet. Ehkä se on tosiaan tuo kiiltokuva, minkä _he_ ovat meistä luoneet ja minkä kanssa eivät halua olla tekemisissä.
Perimmäinen kysymys jäi vielä auki - kuinka minä selitän lapsille, että sukulaiset eivät välitä meidän kanssa olla tekemisissä?
On minullakin vaikeita asioita, joista en halua puhua sukulaisille - esimerkiksi siksi, että niihin liittyy myös muita ihmisiä, joiden asioista en halua huudella.
Mutta toki puhun sellaista yleistä 'onhan tämä vauva-aika välillä väsyttävää', 'onneksi ei alettu rakentaa kun on tuo remontin tekokin välillä raskasta', 'harmittaa kun lapsi joutuu vaihtamaan päiväkodissa taas ryhmää' yms. normaaliin elämään kuuluvia asioita.
Miksi annatte itsestänne sukulaisille sen kuvan, että kaikki on ihanaa, helppoa ja täydellistä, jos ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odotat sukulaisilta itse? Et halua jakaa mitään heidän kanssaan ja heidänkö pitäisi kohdella teidän perhettänne jotenkin eri tavalla. Olette etäisiä, annatte ulospäin sellaisen vaikutelman että teitä ei oikeastaan kiinnosta, tulitte vain esittelemään uutta hienoa autoanne.
Meillä puhutaan suvun kesken suoraan hyvät ja pahat asiat, ei ole turhaa etäisyyttä tai vieraskoreutta -eikä kenekään tarvitse olla kade!
Sukulaiset sen otti puheeksi, me ei keskustelua edes jatkettu
olisitte sanotneet että ei ole uusi ja vuosi sitten ostettu. Vaikenemalla saa vain sen kuvan, että sukulaiset ovat oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keskustella heidän kanssaan. Me emme autoa missään vaiheessa esitelleet emmekä ottaneet puheeksi - tuo autokommentti tuli sukulaisilta. Ja olisin kyllä keskustellut vaikka mistä, jos keskustelua olisin saanut aikaan. Vastapuoli oli haluton kommunikoimaan, niin yksinkö siinä olisi pitänyt oman perheen asioista kertoa - sitähän olisi pidetty taas leuhkimisena!
Ei todellakaan meitä pidä kohdella eri tavalla - nythän niin tehtiin ja sitä en juuri toivo. Olisin toivonut pitkän tauon jälkeen mukavaa tapaamista ja yhdessäoloa, aivan kuten aiemminkin.
niin eivät halunneet kertoa, koska heille ei kuulunut hyvää.
Itse olen kanssa tälläinen "etäinen" ihminen. En kerro kaikille omista vaikeuksista, vaan harvoille ystäville. Puhe onkin sukulaisille aika pinnallista lirumlarum tyyliin. Joskus alkuaikoina erehdyin puhumaan vaikeuksista ja tunsin, että ovat tyytyväisiä kun niitä vastoinkäymisiä on. Kaikki eivät osaa olla myötätuntoisia, sen huomaa jo miten he muista ihmisiistä juoruavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei kerro itsestään mitään. Kai he ovat jo aikaisemmin huomanneet tämän jos ovat sukulaisia. Varsinkin kun et selvästi edes välitä heistä.
mutta itse et halua omista kuulumisistanne kertoa kuin hyvät jutut. Ja sitten vielä ihmettelet, miksi eivät halunneet sulle kuulumisiaan kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en halunnut kertoa vaikeuksistamme - ajattelette, että en halunnut puhua mistään - kun kommentoin, että yritin keskustella - vedätte johtopäätöksen, että puhuin liirumlaarumia.
Yhteenvetona siis - olemme näiden sukulaisten mielestä kiiltokuvaihmisiä, jotka tulivat vain leuhkimaan "uudella" autollaan. Siksi meidän kanssa ei a) kannata b) jaksa keskustella normaaleista asioista.
Täytyypä pohtia tuosta joku selitys lapselle, kun seuraavan kerran ihmettelee asiaa..
miten se vastoinkäymisistä puhuminen tekisi meistä ihmisinä jotenkin parempia ja aidompia? Emme ole niin läheisiä näiden sukulaisten kanssa, että edes viikoittain soittelisimme. Olisiko minun pitänyt kertoa kaikki vuoden aikana kertyneet hankaluudet, että olisimme tulleet paremmin hyväksytyksi joukkoon?
Miten teidän välinne ovat aikaisemmin olleet? Pidättekö noin muuten yhteyttä? Tuntuu oudolta, että vedät nopeasti sen käsityksen, että monet ovat kateellisia teille. Onko sille jotain erityistä aihetta sinun mielestäsi? Toimisitko itse vastaavalla tavalla jos tuntisit kateutta toista perhettä kohtaan? Toivoit siis, että teidän perheen kanssa olisi enemmän keskusteltu? Mutta toisaalta et haluaisi kertoa teidän arjen ongelmista? Miksi se on sinusta jollain tapaa uhkaavaa, jos kerrotkin jotain? Vaikutat hieman ristiriitaiselta. Lapsille sinun ei varmaan tarvitse sen enempää selittää asiaa, jos et sitä oikein itsekkään ymmärrä. Anna ajan kulua.
Ei uskalleta itse ottaa mitään riskejä elämässä ja ollaan tyytyväisiä jos muut "epäonnistuvat".
Joskus alkuaikoina erehdyin puhumaan vaikeuksista ja tunsin, että ovat tyytyväisiä kun niitä vastoinkäymisiä on. Kaikki eivät osaa olla myötätuntoisia, sen huomaa jo miten he muista ihmisiistä juoruavat.
jos se kerran sukulaisia kiinnosti? Vaihdoit vain aihetta ja aloit kysellä kuulumisia.
jonkinaista "häpeää" siitä, että itsellä ei ehkä ole mitään kovin kummoisia "uutisia".
En minäkään halua vaikeuksistani toitottaa, mutta mitään kovin ihmeellisiä hyviä uutisia mulla ei ole kerrottavaksi ihmisille, joita en näe montaa kertaa vuodessa. Jos sellainen - etenkin, jos tiedän, että ihminen itse on hyvin menestynyt - multa kysyy, mitäs teille kuuluu, niin varmaan vastaisin tyyliin mitäpä tässä.
Tykkään enempi puhua jostain "asioista", politiikasta, päivän uutistapahtumista, missä kulttuurijutuissa ihmiset on käynyt tai mitä kirjoja lukenut kuin "vaihdella kuulumisia".
En ole kenellekään kateellinen, mua ei vaan kiinnosta puhua henk.koht. asioita sellaisten ihmisten kanssa, joille en voi puhua myös vaikeuksistani. Ja ap selvästi pitää yllä kulissia sukuunsa nähden, joten kai hekin sitten pitävät toiseen suuntaan.
ei ole lainkaan heikkouksia. Vähän luonnottomilta. Ehkä hekään eivät silloin halua kertoilla itsestään teille, kun ette kerran pidä moisista puheista.
Ei se puhumattomuus ole kateutta, vaan häpeää siitä, että itse on teidän edessänne niin "vajavainen ja epäonnistunut"
Itsekin olen huomannut vasta vuosien viiveellä, että ne joilla on mennyt huonoimmin, ovat olleet kaikkein hiljaisimpia kotioloistaan. Sen voi tulkita helposti niin, että kaikki sujuu upeasti, mutta totuus on juuri päinvastoin.
Huomasin juuri tänä kesänä omista sukulaisistani tällaisia yllätyksiä.