Ahdistaa, kun painostetaan, että pitäis jättää 1v. yökylään/hoitoon :(

Kun lapsi syntyi niin varasi kotiinsa kaikenmaailman minikokoisia vaippoja, nokkamukeja, Piltti-purkkeja ja ties mitä. Oletuksena tietenkin, että kaikkea on valmiina kun vauvahan on heillä hoidossa yhtenään. No, lopulta toi ne vaipat meille ja totesi että taitavat jäädä pieniksi muuten.



Nyt lapsi on 1v8kk eikä ole ollut tarvetta vielä viedä yökylään minnekään. Anoppi heittelee puolitosissaan meillä vieraillessaan vähän väliä "Tyttö lähteekin kuulemma mummolaan yöksi, heh heh" Niin varmaan joo...



Ärsyttävää painostusta. Onhan se hyvä että ne isovanhemmat on olemassa, mutta en minä lasta sillä ajatuksella ole tehnyt, etten sitä hoitaa jaksa.

tulee,vaikket yökylään päästäisikään.

esikoistaan on varmasti vaikea jättää,mutta voi vitsit! kuinka iloinen olisin jos joku ottaisikin nuo 4 lasta hoiviinsa joista nuorin 11 kk.että päästäisi joskus miehen kanssa olemaan kaksistaan!! viimeksi oltiin 2 vuotta sitten yön poissa.

Ja ei tosiaankaan tarvitse vielä yökylään noin pientä laittaa. Varsinkin jos on eroahdistuskausi, niin en todellakaan antaisi. Höpön löpö -puhetta, että lapsesta tulee arka jos ei heti lyödä yökylään mummolaan.

eli huoli siitä asiasta pois. Lapselle on paras irtautua luonnollisessa tahdissa, ei pakottaen tai siksi, että joku sukulainen haluaa.

Meillä sisarukset oli yhtäaikaa ekan kerran yökylässä. Esikoinen 4,5v ja toka 2,5v. =)



Reippaita ovat. En ainakaan esikoista olisi raaskinut 1-vuotiaana jättää yökylään, vaikka olisi pärjännytkin. Ja miksi olisinkaan, kun ei ollut tarvetta, eikä siitä 1-vuotiaalle mitään ihanaa muisteltavaa vielä jää.

Meillä esikoinen oli ekan yön erossa äidistä, kun pikkuveli syntyi, oli silloin 3vee. Nyt meidän kolmonen on 2v8kk ja ekan kerran oli erossa äidistä... olin leikkauksessa. Eli ei mitään kiirettä, meillä on ainakin ihan reippaita neitosia.

Sanot, että tuohan on kiva ehdotus! Ja että totoutetaan heti kun sinulle ja miehllesi tulee tai keksitte jonkun yhteisen menon. Meillä alkoi nuo puheet jo kun lapsi oli 1/2 vuotta. Ja tulihan se menokin, että hoitoa tarvittiin. Lapsi tosin oli jo 2v. Eli kiitä kovasti ja innostu, mutta älä reagoi tekemällä mitään. Toimi meillä.

Meillä vajaan kuukauden ikäinen vauva nyt. Kaveri ehdotti ihan tosissaan, että laitan vauvan hoitoon kesäkuun puolessavälissä, koska tokihan minun pitää päästä heidän kanssa juhlimaan.



Meni hiljaiseksi, kun totesin ettei minulla ole vielä hoppua juhlimaan. Ja etten vielä raski laittaa/jättää vauvaa vieraan hoitoon.

Nyt on tytöllä sellainen "äiti-vaihe", ettei kukaan muu kelpaa muutenkaan, ei edes isä (jos siis itse olen paikalla).

ei kai mikään muu kelpaakaan, jos äitin helmoissa vain nysvätään.

olo, omien lasten ja tuttavapiirin perusteella, että helposti lähempänä paria vuotta on hankalahkoa, jos on vielä sellaista äiti-takiais -tyyppiä, sitten helpottaa. Mutta jos hiukan alta vuoden/vuoden korvilla "harjoittelee" jo, niin voipi olla helpompaa. Tiedä sitten, lapset ovat yksilöitä.

jättää hoitoon jos sinun mielestäsi siihen ei ole tarvetta! Kyllä lapsi oppii sosiaalisuutta ihan päiväkyläreissuillakin.

Meillä lapsi oli ekan kerran yökylässä mummolassa kun oli 1v10kk, ja yksi yö oli juuri sopiva siihen! Vuoden ikäisenä meidän lapsellakin oli eroahdistusta eikä meinannut jäädä yksin nukkumaan, joten en olis halunnut häntä järkyttää jättämällä mummolaan!

Tottakai lapsi pärjää ja selviytyy hoitoon jättämisestä, mutta en uskoe ttä siitä mitään hyötyä olisi, päinvastoin. Ehkä olis parempi opetella välillä että iskä olis lapsen kanssa enemmän, jolloin ei olis niin riippuvainen äidistä.

Ei pikkulapsen kanssa voi "harjoitella" ilman vanhempia pärjäämistä. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi itse kehittyessään alkaa tutkia ympäristöään kuitenkin varmistaen, että vanhempi on lähellä, turvasatamana. Jos "harjoittelun" kautta hoidetaan homma niin kuin ap:lle on ehdotettu, ei luoda reippautta ja pärjäämistä vaan turvattomuutta.



Tutustukaahan kiintymyssuhdeteorian alkeisiin, ne on helppo ymmärtää.

Tottakai lapsi pärjää ja selviytyy hoitoon jättämisestä, mutta en uskoe ttä siitä mitään hyötyä olisi, päinvastoin.

ei välttämättä hyötyä lapselle (muttei haittakaan), mutta ainakin itselle äitinä oli paljonkin.

Oma vapaa-aika on myös tärkeää ja yhteinen aika miehen kanssa kaksin. Aina se on eri asia olla vaikka kotonakin, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ja piristää kummasti käydä vaikka viihteelläkin:) Mutta en olekaan mikään lapsiintakertujaäiti, ja lapsetkin ihan tervejärkisiä, vaikka jo vähän taaperosta isompia.

Jos saa myöhemmin lisää lapsia, niin silloin TOIVOT, että joku joskus jakaisi hoitotaakkaasi ja pääsisit yksin hengähtämään. Ettet nyt vain vedä mattoa omien jalkojesi alta, kun suhtaudut noin nuivasti isovanhempien tarjoukseen.



Jos et halua vielä viedä lasta yökylään, niin ONKO SE NIIN HELVETIN VAIKEAA SANOA ÄÄNEEN? Mikset kiitä tarjouksesta ja ehdota, että lapsi voisi mennä kylään päiväsaikaan? Päiväkyläilystähän kannattaa joka tapauksessa aloittaa. Yökylään ehtii vähän isompanakin.



Usko pois - lapsen antaminen isovanhempien hoitoon on pitkällä tähtäimellä kaikkien osapuolten etu. Lapsellesi on mitä suurin rikkaus, jos hän oppii luottamaan myös isovanhempiinsa turvallisina, läheisinä hoitajina. Myös isovanhempien elämä rikastuu lastenlasten hoidosta, ja sinä miehesi kanssa saat välillä levätä ja harrastaa.



Kokemuksen rintaäänellä, kolmen lapsen äiti

ja viettäkää muutenkin aikaa äidilläsi. Ihan vain siksi, että sitten on helpompi myöhemmin jättää yökylään, kun sen aika tulee.



Vielä tulee sekin aika, kun haluaisit että isoäiti hoitaa lapsiasi. Nyt kannattaa rakentaa siltaa sinne päin.

Ei pikkulapsen kanssa voi "harjoitella" ilman vanhempia pärjäämistä. Turvallisesti kiinnittynyt lapsi itse kehittyessään alkaa tutkia ympäristöään kuitenkin varmistaen, että vanhempi on lähellä, turvasatamana. Jos "harjoittelun" kautta hoidetaan homma niin kuin ap:lle on ehdotettu, ei luoda reippautta ja pärjäämistä vaan turvattomuutta.

Tutustukaahan kiintymyssuhdeteorian alkeisiin, ne on helppo ymmärtää.

Kuten tuolla toisessa ketjussa sanoikin, niin tältä palstalta löytyy käsittämättömän suuri joukko kasvatustieteen tohtoreita...

Useimmat 1-vuotiaat ovat päivähoidossa, aika moni pärjää 9-tuntia hoidosssa, josta nukkuu lapsesta riippuen 3-4 tuntia.

Jos viet lapsen alkuillasta (klo 17) yökylään, lapsi valvoo noin 2-3 tuntia ja menee (klo 20.00) nukkumaan. Lapsi nukkuu 11-12 tuntia eli aamu seitsemään. Lapsi valvoo 3-4 tuntia ja menee päivä unille. Päivä unet loppuu ja vanhemmat hakevat kotiin puolen päivän jälkeen.

"Todellinen" hoitoaika siis jotakuinkin sama kuin isolla osalla lapsista normaali työpäivänä.

PS.

Mitenkä muuten päivähoito viitenäpäivänä viikossa on OK mutta yökyläily pari kolme kertaa vuodessa ei ole?

Tottakai lapsi pärjää ja selviytyy hoitoon jättämisestä, mutta en uskoe ttä siitä mitään hyötyä olisi, päinvastoin.

ei välttämättä hyötyä lapselle (muttei haittakaan), mutta ainakin itselle äitinä oli paljonkin.

Oma vapaa-aika on myös tärkeää ja yhteinen aika miehen kanssa kaksin. Aina se on eri asia olla vaikka kotonakin, kun tietää, ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Ja piristää kummasti käydä vaikka viihteelläkin:) Mutta en olekaan mikään lapsiintakertujaäiti, ja lapsetkin ihan tervejärkisiä, vaikka jo vähän taaperosta isompia.

Minä ainakin tulisin hulluksi, jos en vaikka kahteen vuoteen pääsisi kunnolla (hyvässä seurassa) ravintolaan, illanistujaisiin, grillijuhliin, teatteriin, hyvän bändin keikalle... (ja tapana on, että kyseiset tapahtuman venyvät pitkälle yöhön). Mutta joillekin riittää se kotona nyhvääminen ja vaippahuurut.

että, sitten heti yökylään mummolle ja sanoin jo silloin, että katsellaan sitten kun vähän kasvanut.

Synnytyslaitoksella sama laulu, ahdistuin ihan hirveästi, varsinkin kun takana oli vaikea synnytys, jossa lapsi meinasi kuolla.



Jankkaus jatkui muutamia kertoja kun tulivat vauvaa katsomaan, mutta sitten sain tarpeekseni ja ilmoitin selväsanaisesti, että asia ei todellakaan ole ajankohtainen.

Minä olen juoksuni ehtinyt juosta, bilettämään ei tarvetta eikä muutenkaan mitään tarvetta olla pienestä lapsestani erossa.

Lopulta poika oli ekaa kertaa yökylässä 2,5 vuotiaana minun äitini luona, kun itse halusi jäädä ja sitten n.3 vuotiaana anopilla.



Poika on nyt koululainen, todella sosiaalinen ja reipas. Saanut neuvolasta/hoitopaikoista ja koulusta aina palautetta sosiaalisuudestaan, empatiakyvystään, sekä hyvästä itsetunnosta.

Eli ei varmasti mennyt mitenkään pilalla, vaikka "äidin helmoissa nysväsikin" ;)



Kuopus oli ekan kerran yökylässä reilu yksi vuotiaana, mukana isoveli ja hyvin meni. Tämäkin tapaus sosiaalinen ja reipas. Nyt oli tarvetta hoidolle, joten en kokenut pahaksi jättää yökylään tutuille isovanhemmille, mutta tosiaan ilman hoitotarvetta en pientä yöksi pois lähettäisi.

mutta ei vielä. Näemme äitiäni melkein päivittäin (etenkin nyt kun hänellä on pitkä loma), tykkään kyllä kyläillä siellä yhdessä lapsen kanssa, hän myös kyläilee meillä usein. Mutta en VIELÄ halua jättää lasta sinne yksin. Kai sitten olen kiittämätön, mutta minusta se tuntuu pahalta. Mielestäni lapsi ei ole vielä valmis. Eikä mitään tarvettakaan ole.



ap

Siis jos et itse ole valmis eikä mielestäsi lapsikaan, niin miksi ihmeessä pitäisi jättää? Eihän lapsella varmaankaan mitään hätää olisi tutun, läheisen aikuisen hoidossa, mutta jos et itse halua antaa häntä yökylään niin ehtiihän sitä myöhemminkin. Ei se arkuus tai rohkeus 1-vuotiaan yökyläilystä määräydy, vaikka tietysti lapselle on hyväksi olla välillä erilläänkin äidistä, jotta oppii olemaan muidenkin aikuisten kanssa.

Oma tyttäreni oli ekan kerran yökylässä 1,5-vuotiaana mummolassa, sen jälkeen toisen kerran muutamaa kuukautta myöhemmin (on nyt 2-vuotias).