Ahdistaa, kun painostetaan, että pitäis jättää 1v. yökylään/hoitoon :(

hoitoon/päiväkotiin, jokainen tekee omat valintansa ja lapsetkin ovat erilaisia. (työskentelen itse lasten kanssa) MINÄ vain en halua vielä jättää, ja tuntuu kurjalta, kun siihen painostetaan.



ap

mutta ei vielä. Näemme äitiäni melkein päivittäin (etenkin nyt kun hänellä on pitkä loma), tykkään kyllä kyläillä siellä yhdessä lapsen kanssa, hän myös kyläilee meillä usein. Mutta en VIELÄ halua jättää lasta sinne yksin. Kai sitten olen kiittämätön, mutta minusta se tuntuu pahalta. Mielestäni lapsi ei ole vielä valmis. Eikä mitään tarvettakaan ole.

ap

Sinuna ehdottomasti kokeilisin käydä vaikka lenkillä sen aikaa, kun lapsi on mummon hoidossa. Siinähän näette, miten se alkaa sujua eikä lyhyessä ajassa tapahdu katastrofia, jos mummolle jääminen ei sujukaan.

Muista kuitenkin itse olla varma ja rauhallinen pois lähtiessäsi. Jos lapsi aistii sinun epävarmuutesi, ihan taatusti on vaikeampaa jäädä hoitoon.

t. se kolmen lapsen äiti

Mutta joillekin riittää se kotona nyhvääminen ja vaippahuurut.

Myös minä olen aikanani juossut joka viikonloppu baareissa ja viikoillakin tuli rellestettyä ihan riittävästi. Miksi en siis saisi nt "nyhvätä" kotona jos tahdon ja se minulle tosiaan riittää. Osaan ottaa omaa aikaa muulla tavalla, jätän vauvan miehen hoitoon ja käyn kaupassa, koiran kanssa lenkillä yms. Ja ihan varmasti tulen vielä käymään illanistujaisissakin, aikanaan.

Ja sitä kahden keskistä aikaa miehen kanssa osaamme järjestää sitten kun vauva nukkuu, katsellaan elokuvia ja kuherrellaan sohvalla. Tarviiko sen yhteisenajan niin erikoista aina ollakaan.

on kaukana arasta. Enemminkin liian rohkea.

Ei ole sukulaisia, jotka ottaisit yökylään.

oli se, ettei hän halua antaa lasta yöhoitoon. Ei siis ollut kyse hoidon tarpeesta.



Päivähoidossa on paljon pieniäkin lapsia, mutta ei ole sattumaa, että nimenomaan alle 3-vuotiaista voi saada kotihoidontukea. Tosiasia on, että monien perheiden realiteetti saattaa vaatia syystä tai toisesta lasten laittamista hoitoon jopa alle 1-vuotiaina. Näitä perheitä ei ole tarpeen syyllistää, elämäntilanteet kun ovat niin erilaisia.



Silti ei ole lapsen psyykkisen kehityksen näkökulmasta katsoen perusteita "harjoitella" ilman vanhempaa pärjäämistä. Viittaan edelleen kiintymyssuhdeteoriaan.



En muuten tiedä, tuntevatko kasvatusalan ammattilaiset lapsen psyykkistä kehitystä. Toisaalta tästäkin viestiketjusta ilmenee, että aika moni palstamamma ymmärtää lapsen kehitystä - osa ehkä koulutuksen perusteella, osa varmaan siksi, että on saanut lapsena itse turvallisesti kiintyä vanhempaansa ja siksi sydämellä tietää, mikä lapselle on hyväksi.

Jos lapsi on luoneeltaan arka, niin sittenphän on, se, että kiikuttaa sitä hoitoon muualle, ei sitä arkuutta poista, saattaa peräti pahentaa.



Juurikin oli lehdessä juttu siitä, kun monet väittävät, että lapsi pitää viedä pienenä päiväkotiin, jotta reipastuu ja oppii sosiaaliseksi. Oikeasti se on paskapuhetta, lapset nimittäin ovat erilaisia. Toiset ovat sosiaalisempia, kuin toiset, ja toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa ja ikää reipastuakseen, eikä päiväkoti liity siihen mitenkään. Päinvastoin, jos lapsen laittaa liian pienenä päiväkotiin, niin kehitys saattaa kärsiä, ja lapsesta tulla entistä ujompi.

Esimerkkinä siskoni lapset, molemmat on olleet 10kuisesta asti päiväkodissa, ja edelleen (jo kouluikäsiä) ovat ujoja. Se on niiden luonne, jolle ei mitään mahda.



Musta toi pk-juttu on vähän sama asia. Lapsesi on kaikenlisäksi jo sen ikänen ja kun on vielä toi äitivaihe, että osaa ikävöidä. Ja silloin on varmasti vielä vaikeampi jättää hoitoon, kun tietää, että lapsi jää kaipaamaan äitiään.



Jos itse haluat/jaksat vaan olla lapsesi kanssa, niin älä tosiaankaan vie sitä hoitoon, ihan vaan muiden mieliksi.

Kyllä sä tiedät itse milloin lapsi on valmis yökylään.

Meillä lapsi aloitti päivähoidon kun oli 1v. 7kk , pp-hoitajalla. Minusta se on ihan eri asia kuin yökylään jättäminen, koska lapsi on jo tottunut siihen, että äiti tai iskä hakee hoidosta ja vie kotiin, ja yö nukutaan kotona.

Hän on pärjännyt hoidossa ihan hyvin, vaikka ekat muutama viikkoa jäi sinne itkemään. Mutta pärjääminen, tilanteen sietäminen on minusta ihan eri juttu kuin se ideaalitilanne. Työelämä kutsui, joten lapsi on hoidossa, mutta oikeasti minusta olis parempi ollut jatkaa hoitovapaata ainakin kaksivuotiaaksi asti.

ajattelevat sekä sinun että lapsesi hyvinvointia. Mikset voisi sitä vaikka testata jollakin superhyvällä "äidikkeellä", olemalla vaikka tunnin päästä saatavilla, jos on tarvis?

Ymmärrän, ettet koe, että tarvitset apua, mutta avuntarjoajille ei koskaan pitäisi sanoa ehdottomasti ei. Tässäkin keississä voisitte hyötyä molemmat: sinä osaisit vähän irtaantua, hetkiksi, ja toinen tuottaisi iloa siitä, että osaisit tehdä sen.

Ja ei tosiaankaan tarvitse vielä yökylään noin pientä laittaa. Varsinkin jos on eroahdistuskausi, niin en todellakaan antaisi. Höpön löpö -puhetta, että lapsesta tulee arka jos ei heti lyödä yökylään mummolaan.

nuo kasvatustieteelliset muotisanat... Että oikeen "eroahdistuskausi".

Hyvin voi viedä tuonikäisen yöksi hoitoon jo.

eli mikään lapsen kehityksessä ei mene pieleen, jos hän ei ole yökylässä tai edes hoidossa, olettaen, että perhe elää ns. normaalia elämää eli käydään kylässä, kaupassa, kerhossa, muskarissa tms. ihmisten ilmoilla. Siellä lapsi näkee erilaisia tapoja olla ja elää. Ei siis tarvita mitään erillistä hoitosuhdetta vieraisiin aikuisiin, jotta lapsesta tulisi yhtiskuntakelpoinen aikuinen. Riittää, että niitä aikuisia on muuten ympärillä.



Lapsen ei siis tarvitse olla yökylässä lainkaan. Tai edes muiden hoidossa, jos ei sille ole tarvetta. Ja jos joskus se ensimmäinen hoitotarve tulee, jää muihin ihmisiin tottunut 4v lapsi yhtä helposti muiden seuraan kuin se, joka heivattiin ulos perheestä jo 2 vko iässä.

Ja ei tosiaankaan tarvitse vielä yökylään noin pientä laittaa. Varsinkin jos on eroahdistuskausi, niin en todellakaan antaisi. Höpön löpö -puhetta, että lapsesta tulee arka jos ei heti lyödä yökylään mummolaan.

nuo kasvatustieteelliset muotisanat... Että oikeen "eroahdistuskausi". Hyvin voi viedä tuonikäisen yöksi hoitoon jo.

eri asia sitten on, onko siitä kenellekään iloa. Mutta kaikenlaista voi tehdä ilman, että se koituu onneksi.

mutta ei vielä. Näemme äitiäni melkein päivittäin (etenkin nyt kun hänellä on pitkä loma), tykkään kyllä kyläillä siellä yhdessä lapsen kanssa, hän myös kyläilee meillä usein. Mutta en VIELÄ halua jättää lasta sinne yksin. Kai sitten olen kiittämätön, mutta minusta se tuntuu pahalta. Mielestäni lapsi ei ole vielä valmis. Eikä mitään tarvettakaan ole. ap

Sinuna ehdottomasti kokeilisin käydä vaikka lenkillä sen aikaa, kun lapsi on mummon hoidossa. Siinähän näette, miten se alkaa sujua eikä lyhyessä ajassa tapahdu katastrofia, jos mummolle jääminen ei sujukaan. Muista kuitenkin itse olla varma ja rauhallinen pois lähtiessäsi. Jos lapsi aistii sinun epävarmuutesi, ihan taatusti on vaikeampaa jäädä hoitoon. t. se kolmen lapsen äiti

Jos hoidolle ei ole olemassa mitään tarvetta, niin miksi se on väkisin keksittävä? Terve 1v pärjää isän ja äidin kanssa, eri asia sitten ovat narkomaani- ja alkoholistivanhemmat, joiden lapsille on hyväksi päästä pois kotoa.

Meillä poika oli ensimmäisen kerran yökylässä mummin (=äitini) luona noin 9kk ikäisenä meidän vanhempien osallistuessa ystävien häihin, joihin ei lasta haluttu ottaa mukaan. Minulle teki todella hyvää olla ilta ja yö erossa lapsesta, vaikka hän mielessäni olikin. Luotan myös äitiini ja että hän hoitaa poikaamme hyvin. Mummi on tärkeä ja läheinen ihminen pojallemme ja hän on kovin mielellään mummin kanssa. Mummi on hoitanut poikaa myös päivän kerrallaan.

Olin viikonlopun erossa pojasta hänen ollessa noin 1v 4kk. Hän oli isän kanssa kotona ja minä naisten kanssa mökkeilemässä. Uni ja rentoutuminen teki hyvää, etenkin kun olen raskaana.

Erään tutun lapset taisivat olla vasta äskettäin ensimmäisen kerran erossa äidistään päiväaikaan ja lapset ovat jo 4- ja 5-vuotiaita. Lasten äiti ei ole tuntenut tarvetta viedä lapsia hoitoon.

Mielestäni ap:n ja muidenkin kannattaa tehdä niin kuin oma sydän sanoo. Jos ei tunne tarvetta viedä lasta hoitoon edes päivällä niin sitten ei vie. Itse tarvitsen välillä hengähdystaukoa ja omaa aikaa - en biletystä vaan rentoutumista ja hyviä unia.

Mun lapset meni yökylään vasta 5-vuotiaina!!Ja silloinkin melkein naapuriin!



Nyt aikuisia ja erittäin hyvin pärjäävät työelämässä. Ystävänsä nauraisivat tälle

´´ arkaopille´´!!

Päinvastoin pidä lapsi vieressäsi niin kauan kuin sinusta oikealta tuntuu. Kyllä lapsi itse omalla tavallaan ilmoittaa kun haluaa muita lähelleen:) Juuri tällä tavoin lapsellesi kasvaa hyvä itsetunto kun rakkain olento aina vierellä se on turvallisuutta!!



Sitäpaitsi tuo oppi on ikivanha kun äidit lypsi navetassa aamuisin. Lapsi laitettiin jalasta piirongin jalkaan kiinni ja siinähän sitte huusi ja sai tätä oppia. Ja millaisia nämä opin saaneet oli? Sen tietää kaikki kun vähän kuulostelee mummujaan ja ukkejaan ja heidän itsetuntoaan!!