Miksi tehdä lisää lapsia, jos ei edellisiäkään jaksa?
Kun on jo ennestään lapsia, ja valittaa miten raskasta on. Miksi silti lisäännytään? Lapset ovat tälle henkilölle selvästi jokin "muotisomiste", joka puetaan tietyllä tavalla ja jolta odotetaan tiettyjä harrastuksia tms., kaikkea mitä äiti haluaa ( pitää ns. sopia sisustukseen). ilmeisesti kaveripiirissä nämä "esittelylapset" ovat tietyn tason merkki, voiko kyse olla siitä? Ja sitten valitetaan, miten inhoaa raskautta, imetystä, lastenhoitoa... lapset työnnetään isovanhemmille ja hoitajille eikä heidän kanssaan vietetä aikaa.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Monesti syynä on sosiaalinen paine. Lapselle on pakko tehdä sisarus koska niin kuuluu tehdä, sitten on toki nämä jotka eivät jostain syystä osaa tai välitä käyttää ehkäisyä.
Ja tuntuu, että tietyissä "seurapiireissä" on muodikasta tehdä 3-4 lasta, ja sitten esitellään somessa perheidylliä. Päivittäisiä potretteja, lapset puettu tiettyyn tyyliin, koti lavastettu täydelliseksi. Sitten pädetään "kiireisellä arjella", luetellaan (sopivia, tavoitteellisilla) harrastuksia. Todellisuus on ihan jotain muuta kuitenkin.
Tekotapa miellyttää. Joskus vaan harjoituksissa tulee tapaturma.
Vierailija kirjoitti:
Tekotapa miellyttää. Joskus vaan harjoituksissa tulee tapaturma.
On naisia jotka haluavat vauvoja. Lapsista eivät välttämättä niin perusta mutta vauvat ovat ihania.
Kulissit, itsekkyys lasta kohtaan, välinpitämättömyys jne.....
Jos sattuu tuuri ja ei kärsi pahoista oireista, nii onhan se raskausaika ihanaa.
On miehiä, jotka eivät ole ed. Suhteesta syntyneiden lasten kanssa missään tekemisissä ja sitten uuden kumppanin kanssa hankitaan lisää lapsia.
Miksi tämä koskee vain naisia? Onhan niitä miehiäkin, jotka niitä lapsia haluavat laumallisen - jopa naista enemmän! Mutta vastuu ei jakaudu kuitenkaan tasapuolisesti...
Vierailija kirjoitti:
Jos sattuu tuuri ja ei kärsi pahoista oireista, nii onhan se raskausaika ihanaa.
Älä nyt vaan sano, että oikeasti joku tekee tänne ihmisen elämään sadaksi vuodeksi yhdeksän kuukauden takia?
Epäreilua että toisille lapsettomuus on oma valinta. Minä olisin halunnut perheen mutta naiset ei kelpuuta minua. Vakituinen työ, oma talo ja säästeliäs elämäntyyli.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä koskee vain naisia? Onhan niitä miehiäkin, jotka niitä lapsia haluavat laumallisen - jopa naista enemmän! Mutta vastuu ei jakaudu kuitenkaan tasapuolisesti...
Kyllä meillä jakautuisi jos vaimolla olisi vakituinen duuni, säännöllisesti töitä ja sama palkkataso kuin minulla. Jos minä jäisin kotiin hoitamaan lapsia niin elintaso tippuisi nopeasti. Samantyyppinen tilanne on monilla kaereillani.
Vierailija kirjoitti:
On miehiä, jotka eivät ole ed. Suhteesta syntyneiden lasten kanssa missään tekemisissä ja sitten uuden kumppanin kanssa hankitaan lisää lapsia.
On miehiä joiden katkera exä tekee kaikkensa että mies olisi mahdollisimman vähän tekemisissä lapsensa kanssa. Samoin aivopesee lasta isäänsä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sattuu tuuri ja ei kärsi pahoista oireista, nii onhan se raskausaika ihanaa.
Älä nyt vaan sano, että oikeasti joku tekee tänne ihmisen elämään sadaksi vuodeksi yhdeksän kuukauden takia?
Niin, ja sitten ei halua kuitenkaan viettää lastensa kanssa yhteistä aikaa, vaan joku muu hoitaa ja viettää lasten kanssa aikaa. Oma elämä rajoittuu vain kauniiden kuvien ottamiseen lasten kanssa?
Kaikki eivät ole veloja. Lapsi = rakkauden suurin ilmentymä
Olen valitettavasti törmännyt ilmiöön työn puolesta ja yksityiselämässä.
Osalla kyse on sokeudesta omaa jaksamista kohtaan, kun tukiverkko kannattelee. Osa on perusoptimisteja, ei ole asuntoa /rahaa/aikaa/jaksamista, ajatellaan, että elämä kantaa. Osalla on kova vauvakuume, josta täällä jo mainittiin, rakastavat vauvoja eivätkä ajattele että ne kasvaa ja edelleen pitää hoitaa. Osalla on ajatus, että vanhemmat lapset auttaa nuorempien kanssa, ovat itse joutuneet kasvattamaan sisaruksensa jne. Yksi kertoi että rakastaa olla raskaana(!!) Sitten on valitettavasti tilanteita, joissa aiemmat lapset on sijoitettuna tai sijoituksen uhka päällä, voi tulla tarve saada "tilalle" uusi lapsi. Osa ihmisistä ei myöskään käytä ehkäisyä tai ajattele perhesuunnittelua (monesti miehiä) eli tehdään niin monta lasta kuin mahdollista, ja suuri perhe on joissain piireissä myös ihanne.
Ihmiset on myös erilaisia, osaa ei haittaa oma jaksamattomuus, väsymys normalisoituu eikä sitä koeta niin pahana, kuin mitä ulospäin näyttää. Saatetaan valittaa, että on ihan poikki, en jaksa, mutta se on normaalia ränttäystä eikä asiaan edes haluta muutosta. Tai jos on kovin lapsirakas ja perheihminen, niin se onni lapsista korvaa väsymyksen ja jaksamisen puutteen. toki emme tiedä, miten lapset kokevat tilanteen. Itse muistan miettineeni joskus lapsena, että äiti ei jaksa minua. Mietin että olisi kannattanut tehdä vain kaksi lasta kolmen sijasta ja ajatus tekee vähän surulliseksi. Äitini ei tätä todennäköisesti huomannut, tai ymmärränyt. Edellisten sukupolvien lapsuus oli monille sellaista, että kunhan lapset selviää hengissä, nin se riittää. Ei silloin ajateltu että lapsille pitää antaa aikaa, rakkautta, huomiota, yhteistä tekemistä. Jos on kokenut itse tällaisen suurten ikäluokkien tapaisen lapsuuden, niin ei välttämättä odota enempää omassakaan vanhemmuudessa.
Monesti syynä on sosiaalinen paine. Lapselle on pakko tehdä sisarus koska niin kuuluu tehdä, sitten on toki nämä jotka eivät jostain syystä osaa tai välitä käyttää ehkäisyä.