Suhde huononee lapseen kun ei jaksa hoitaa :(
Viimeisilläni raskaana, esikoinen vajaa 1,5v. Ollut äidin tyttö "aina" ja meillä ollut hyvä suhde. Nyt loppuraskaudessa olen voinut tosi huonosti ja isä on ottanut kotona ollessaan hoitovastuun.
Sillä seurauksella, ettei äiti tahdo kelvata kuin jos isä ei ole paikalla. Ihanaa, että isä kelpaa ja että on hyvä mies. Nautin katsoa, kun tyttö juoksee isän syliin. Mutta harmittaa se pikkuisen silti, kun tuntee olevansa se "toisen viulun soittaja".
Kommentit (8)
ole iloinen, että isi kelpaa nyt ja sinä voit oikeasti levätä, lapsille kuitenkin tulee ja menee kausia kun jompikumpi ei kelpaa :))ihan ok juttu! tsemppiä nyt :)
itsellä on kokemusta tosta, kun yhtäkkiä äiti ei kalpaa vaan isi!!! tulee sellainen huono äiti olo :D mutta sehän on ihanaa, että isi kelpaa ja ajattele miten ihanaa se miehestä on, että voi olla avuksi ja tyttö on välillä isin tyttö :))
sekä isi että äiti jota rakastaa! Sellaisia perheitä on ilo katsella kaupungillakin jossa aktiivisia molemmat vanhemmat. Onneksi nämä nuoret isät ovat enemmän miehisiä siinä mielessä!
Mielestäni isi ja äiti ovat erilaisia rooleissaan mutta täydentävät hyvin toisiaan. Ja isin tehtävä on nimenomaan se hulluttelu ja leikittely. Isi kun jaksaa nostaa vaikka pilviin:))
mutta ajattele asiaa miehesi kannalta. Miten hyvältä ihanaa hänelle että tyttönne vihdoinkin "kelpuuttaa" myös isin ykköshoitajaksi. Minusta on vaan hyvä juttu että mieskin saa kokea sen.
on yhtä aaltoliikettä, ja tossa iässähän laajennetaan reviiriä. Pienellä on yksi henkilö kerrallaan tärkein, joku joka viettää sen kanssa aikaa, ja joka ei vaihdu. Äidiltä saa ruokaa, ja isän kanssa huvitellaan, tossa iässä, suurin piirtein. Parhaiten elämässään menestyneet naiset on yleensä ne isän tytöt. Liza Marklund on kirjoittanut tästä aiheesta hyvän kirjan.
... täyttä soopaa, että isin tehtävä on leikittely. Kyllä se onnistuu äidiltäkin, ja isältä puuron keitto. Mieluiten siis kumpaakin molemmilta, niin ei ala työläännyttää.
taidatte olla aika hyvä ja vastuullinen perhe kun yhdessä osaatte noin onnistuneesti toimia!
Mukavaa perhe-elämää!
Kun vanhempi on niin kiintynyt isään. Vauva vie kuitenkin huomiota ja voimia vielä jonkin aikaa synnyttyään. Olisi kurjaa, jos tytöltä jäisi pois ainoa tuki. Nyt hän on riemuissaan isän kanssa ja yhtä aurinkoa.
Aina ei ole näin ollut, vaan 3-6kk vanhana olin ainoa, joka kelpasi. Alkoi itkeä hysteerisesti isän tullessa töistä. Jos olin paikalla, ei ottanut isän tarjoamaa ruokaa kuin vasta lähellä 1v ikää. Mutta sitten kaikki muuttui, kun isä alkoi ottaa enemmän hoitovastuuta, kun itse aloin väsähtää. Huono omatunto asiasta on kuitenkin.
Ap