Mikä saa eläkeläismiehen muuttumaan sanalla sanottuna "turbosuvakiksi"?
Isäni on aina ollut vähän maailmanparantajaan kallellaan, ei siinä mitään, mutta viime vuosina meno on muuttunut aivan sietämättömäksi eikä hänen kanssaan tee juuri mieli viettää aikaa. Joka ikinen keskustelu hänen kanssaan menee luontokatoon, ilmastonmuutokseen, Trumpiin, äärioikeistohallitukseen ja milloin mihinkin maailmaa uhkaavaan katastrofiin. Tuntuu että hän ei tee enää mitään muuta kuin tappelee somessa ihmisten kanssa ja lietsoo itseään syvemmälle epätoivoon kaiken maailman katastrofiskenaarioilla. Hän on kyllä aina ollut mukana myös ihan oikeassa yhdistystoiminnassa, mutta tuntuu että siellä on nykyään vain muita samanhenkisiä ihmisiä mukana, mikä vain pahentaa tätä tilannetta. Luulen, että taustalla onkin osittain juuri tuohon toimintaan pettyminen ajan mittaan.
Viime kesänä minulla tuli erään kerran mitta täyteen kun olin joutunut koko viikonlopun taas tätä samaa levyä kuuntelemaan. Kysyin että eikö tosiaankaan tuossa iässä mies parempaa tekemistä elämälleen enää keksi kuin pyöriä epätoivossa ja tilittää lapsille ja lapsenlapsille miten heidän tulevaisuutensa on tuomittu. Että eikös meidän tässä ennemminkin pitäisi syyttää häntä siitä millaisen maailman hänen sukupolvensa on luonut, ja että onko todellakin hänen mielestään hänen ja sen myötä meidän kaikkien muidenkin elämä ollut käytännössä täysin turhaa? Tästä seurasikin sitten lähes puolen vuoden mittainen mykkäkoulu, mikä valitettavasti tuntui aluksi jopa helpottavalta. Nyt kanssakäyminen on taas hieman lisääntynyt, mutta edelleenkin sitä huomaa että hänen seuraansa ei ole mahdollista sietää määrättyä kauempaa.
Kommentit (8)
Liikaa aikaa eikä järkevää tekemistä. Ehkä yksinäisyys, ääriryhmistä voi löytyä yhteisöllisyyttä
Harmitus siitä ettei koskaan elämänsä aikana tule näkemään sitä ns. täydellistä maailmaa, vaan asiat ovat viimevuosina ottanut roimasti takapakkia ja tottakai se turhauttaa. Haluaa tuleville sukupolville paremman elämän.
Voit joko päättää ettet halua olla tekemisissä tai kunnioittaa hänen persoonaansa. Joka tapauksessa perintörahat menee varmasti sinulle ja nehän maistuu.
Entä miten näppiksellä tai kynällä kirjoitettuna? Jos kerran sanalla sanottuna.
Eläkeläisillä on liikaa aikaa seurata uutisia ja kehitellä mielipiteitään. Yleensä suunta on oikealle päin. Oma anoppini ei muuta harrastanutkaan kuin median seuraamista ja siitä raivostumista, ja sillon harvoin kun tapasi ihmisiä, ei voinut puhua muusta kuin politiikasta eli vihreiden ja vasemmiston raivostuttavuudesta. Ennen eläkkeelle jäämistä hän oli oikein mukava ihminen
Olisit kiitollinen. Oma seniili ukkini ei tee muuta kun höpisee miljoona sijoituksistaan ja bisnespöhinöistään, soittelee paikallislehtiin että haastattelisivat häntä milloin mistäkin ja sitten esittelee suvulle näitä keräämiään lehtileikkeitä (silloin kun muistaa kuka on), välillä soittelee koko suvun läpi ruinaten rahaa ja itkien että on köyhä vaikka hänellä menee paremmin kuin koko suvulla yhteensä. Kaikinpuolin surullinen tapaus, mutta sääliä vähentää reippaasti se että hän teki ennen seniiliyttään paljon pahaa, esim. hakkasi vaimojaan ja käytti suvun tyttöjä hyväksi.
Olisipa ukki joka joskus sanoisi jotain järkevää, kuten sinun isäsi.
Yleensä tuollaisia ovat alle kolmekymppiset, vanhemmat harvoin ovat ollenkaan kiinnostuneet ympäristöstä, toki toimivat luontaisesti oikein sen suhteen.