Onko täällä ketään korkeakoulutettua, jolla amismies?

Mies on kyllä ihana, hyvä isä, kätevä käsistään jne. mutta hävettää ja ärsyttää kun kaikki muut tutut asuu hienoissa omakotitaloissa, käy ulkomaan matkoilla väh. joka toinen vuosi, on hienot autot jne. mut ei meillä... Joskus myös miehen sivistymättömyys ärsyttää seurassa, mut minkäs teet... Jotenkin olen ajatellut että tärkeintä on (kai) että lapsilla on hyvä ja osallistuva isä (vrt. tuttavaperheen akateeminen isä, joka työpäivät on usein klo 8-19).

nää on taas av mamma sekoiluja. Ammattikorkeeseen pääsee amitsun kautta. AMK:ssa EI OPETETA yleissivistäviä aineita, joten ei se insinööri tai sairaanhoitaja ole yhtään sen yleissivistyneempi koulutuksensa vuoksi kuin amitsusta valmistunutkaan. Yleissivistys on puhtaasti itsestä kiinni, paljonko lukee esim. sanomalehtiä.

Palkka on toinen asia. Itse oon insinööri ja mun palkka on sama kun pikkuveljellä, joka on valmistunut amiksesta ja on nyt CNC-koneistaja. Esimerkiksi putkimiehet tienaa jo sitten enemmän. Koulutus ei mitenkään takaa parempaa palkkaa.

Av-mammoilla vaan on joku käsittämätön tarve yrittää saada suomesta luokkayhteiskuntaa.

monelle miehelle on ongelma, jos vaimo on korkeammin koulutettu, varakkaampi, tai tienaa enemmän. Tämä pätee kaikilla yhteiskunnan tasoilla.



Miehellä pitää olla siis aidosti hyvä itsetunto. Ei sellainen uhoaja-itsetunto, jonka alla onkin oikeasti häpeää.



Muuten liittoon alkaa tulla pikku hiljaa miehen puolelta vaimon vähättelyä ja nokittelua.

Ex-mieheni oli koulutukseltaan automaalari. Itse en ollut silloin vielä valmistunut, mutta nykyisin minulla on ylempi korkeakoulututkinto. Ihan hyvä mies, mutta en kehdannut koskaan sanoa kenellekään ääneen mieheni ammattia. Miestä ei voinut myöskään ottaa mihinkään illanviettoihin, kun status, sivistymättömyys ja etiketin hallinta olivat nyt mitä olivat. Tällä hetkellä nykyisellä miehelläni on tohtorintutkinto. Tuntuu, että meillä on paljon enemmän yhteistä, pystymme keskustelemaan järkevistäkin asioista ja olemme myös seksuaalisesti lähempänä toistemme tasoa.

Minulla on yliopistotutkinto ja työskentelen asiantuntijatehtävissä, mies on tehdasduunari. Kummankaan palkka ei päätä huimaa, mutta minä tienaan muutaman satasen kuussa enemmän. Eikä hävetä yhtään. Kerron kyllä mieheni työstä jos aiheesta puhutaan, tärkeämpää tai hyödyllisempää hänen työnsä on kuin minun, vaikka oma tittelini onkin "hienompi". Hän on hyvä siinä mitä tekee, hyvä aviomies ja loistava isä. Joskus ihmettelen, mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni hänet.



Rahaa nyt ei tule niin paljon kuin joillain muilla, mutta mitä sitten? Ihan riittävän hyvin tullaan kuitenkin toimeen.

Ja joka ei ole saannut mitään ihmeellistä aikaan. Tunnetko alemmuudentunnetta, jos muilla ihmillä joiden kanssa joudut olemaan jne. on korkeakoulutet miehet? Itse tunnen.

Mieheni ei ole edes rakennusmies. Itseasiassa ollut nyt muutaman kk. työtön ja sekin hävettää.

esim. tilanteissa joissa muut puhuu mitä heidän miehensä tekevät ja muuta mitä työhön kuuluu. Olen vaan hiljaa. Tekisi mieli sanoa, että hyvä että meillä mies pystyy olemaan kotona.

ap

amish mies. Ajelee hevoskärryillä, ei aja partaa, käyttää vanhanaikaisia vaatteita. Joo tosiaan hävettää kulkee hänen kanssaan tai yleensä edes ajatella häntä työpaikalla,jossa kaikilla muilla on koulutetut miehet.

amish mies. Ajelee hevoskärryillä, ei aja partaa, käyttää vanhanaikaisia vaatteita. Joo tosiaan hävettää kulkee hänen kanssaan tai yleensä edes ajatella häntä työpaikalla,jossa kaikilla muilla on koulutetut miehet.

Tarkoitin lähinnä, että ajattelevatkohan muut jotain pahaa, jos mies ei ole korkeakoulutettu...Että mikshän tuo on ottanut tuollaisen köyhän luuserin. ap

Ollakseni rehellinen: kyllä joskus. Kaikilla muilla tuntuu olevan insinöörimiehet ja minun on käynyt yhden lyhyen työllistämiskurssin. Edennyt kuitenkin urallaan ja tekee insinöörin töitä. Kaikki työpaikan perusteella automaattisesti olettavat näin olevan. JOskus joku asiaa kysyy, itse en sitä koskaan tuo esille. Valitettavasti miehen "siviystymättömyys" tuli välillä esille arkielämässä mm. pukeutumisessa tai kyvyssä analyyttiseen keskusteluun.

Itse olen akateemisesti koulutettu, ja mies käynyt amiksen aikoinaan. Mutta ei haittaa ollenkaan! Miehellä vielä niiiiin pienipalkkainen työkin, mutta on vaan aivan loistava perheenisä, komea, sporttinen, huolehtiva, asiallinen (ei polta eikä "rellestä") ym. että kyllä siinä muut inssimiehet jää kakkoseksi. Usein juuri kaverit puhuvat niistä korkeapalkkaisiosti inssimiehistään, jotka tekee sitä ja sitä, mutta eivätkä sitten kuitenkaan ole sellaisia perheenisejä kuten meillä...Kyllä se onnellisuus on aivan muusta kiinni.

myös mies amis, itse korkeakoulutettu, mutta mitä väliä? Rakastan sitä renttua ja voin ihan hyvin sanoa sen ammatin inssien vaimojen kuullen. Kuinka pinnallisia te ootte...

ei hävetä miehen nollastatus, mutta harmittaa rahattomuus!Jos olis perusamis nii tienais edes jotain!Paitsi että nehän tienaa enemmän kuin minä, akateeminen hörhö.

Armeija olis sen halunnut, mutta se ei. Se on upean näköinen ja käyttäytyy kuin herrasmies. Koulut sillä on ollut ihan rempallaan ja kuljettajatutkinto sillä vaan on.



Yritän saada sitä koulunpenkille, koska on niin fiksu, mutta se sanoo vaan, että ei halua naamaansa näyttää missään koulussa.



Se on mies, jolla on alkuvoimaa. On vain sääli, että nyky-yhteiskunta vaatii kaikenlaista muodollista koulutusta. Lapsia se kyllä osaa tehdä ja kohtelee naista tosi ihanasti. Se aina imuroi ja aina vie roskat. Mä olen kuin prinsessa, jota se pitää kuin kukkaa kämmenellä!



Mitäs tässä tilanteessa sitten tekisin?

amish mies. Ajelee hevoskärryillä, ei aja partaa, käyttää vanhanaikaisia vaatteita. Joo tosiaan hävettää kulkee hänen kanssaan tai yleensä edes ajatella häntä työpaikalla,jossa kaikilla muilla on koulutetut miehet.

Mulla on vähän tuollainen, ajelee tosin enimmäkseen ravikärryillä. Vaatteet ovat kieltämättä aika 'vanhanaikaisia', eli useammin kirppareilta ja alennusmyynneistä kuin muotiputiikeista.

Minä en häpeä mitään, mutta ehkä mies häpeää jotain ,sillä hän vähättelee koulutustani. sen suhteen hän on tosin vähän 'jälkeenjäänyt', sillä sen kohteena on aikaisempi opistoinsinöörin koulutukseni. Akateemisen tutkinnon suoritin vanhempana, jolloin meille oli jo muodostunut sellainen yhteinen tuttavapiiri, jossa on hyvin kirjavaa porukkaa ja koulutus on merkityksetön.

mutta minua ei kauheasti kiinnosta mitä muut minusta tai meistä ajattelevat. Miksi se on niin kiinnostavaa?

Kai ap ja hänen miehensä ovat yhdessä joistakin muista syistä kuin jonkun sosiaalisen arvostuksen takia? Ainakin toivon niin.

Jos ap nyt häpeää miestään siksi, että tämä on työtön, hän tod. näk. häpeäisi miestään jostakin muusta syystä jos tämä olisi töissä. Eli vika on parisuhteessa, ei koulutuksessa.

amish mies. Ajelee hevoskärryillä, ei aja partaa, käyttää vanhanaikaisia vaatteita. Joo tosiaan hävettää kulkee hänen kanssaan tai yleensä edes ajatella häntä työpaikalla,jossa kaikilla muilla on koulutetut miehet.

Tarkoitin lähinnä, että ajattelevatkohan muut jotain pahaa, jos mies ei ole korkeakoulutettu...Että mikshän tuo on ottanut tuollaisen köyhän luuserin. ap

minulla koulutus ns. sisäsiisti "jakkupuku"työ.

Mies käynyt amiksen ja on yrittäjä.

Mies kylläkin tienaa erittäin hyvin, paljon paremmin kuin minä keskipalkkaisessa asiantuntijatyössä.

Lisäksi mieheni on älykäs ja hänellä hyvä yleissivistys, lukee paljon ja muutoinkin valveutunut. Ei vaan viihtynyt koulunpenkillä ja siksi meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun.



Mutta en todellakaan häpeäisi jos hän olisi normi duunari tai vaikka jäisi työttömäksi.

Sitten häpeäisin, jos tahallaan lonnisi kotona tukien varassa, eikä haluaisi tehdä töitä.

En muutenkaan hyväksy yhteiskunnan elättinä makaavia laiskureita. Mutta tästä ei pelkoa, koska ajatusmaailmamme tästä asiasta samanlainen.

En häpeä, mutten mainostakaan. Eksä oli akateemisesti koulutettu ja ääliö... Vaikka koulutus usein korreloi sivistystä, niin mun mies on valveutunut ja sivistynyt ihminen verrattuna useisiin akateemisesti koulutettuihin työkavereihini. Häntä ei tosiaan tarvi hävetä ja kaveripiirini tykkää hänestä vilpittömästi. Ei kukaan sitä noki, että on kekkereiden ainoa ei-akateeminen vaan siellä sujahtaa muiden porukkaan ihan hyvin ja juttua riittää. Juttelevat työasioista, politiikasta ja vaikka pihatöistä. Mieheni on ehkä duunareiden tapaan käytännöllisempi kuin muiden miehet, mutta sitä pikemminkin ihaillaan kuin pidetään sivistymättömyyden merkkinä. Kateellisia nuo kaverit joskus on, kun meillä hommat korjataan ja fiksataan verrattuna omiin miehiinsä, jotka suu auki tuijottavat irronnutta lautaa terassilla.



Se hyvä puoli myös duunarimiehessä on, että hänellä on paljon duunarikavereita ja se tarkoittaa sitä, että kaikki aina järjestyy kätevästi. Jos meillä vaikka putki alkaa vuotaa, niin samana iltana joku kaveri tulee fiksaamaan sen pullapalkalla. Kaveriperheissä taas tilataan jostain sikahintaista putkimiestä...:)

Minulla on kolme eri ammattitutkintoa, joista tosin vain yksi on korkeakoulutasoinen. Mieheni ainoa koulutus on peruskoulu. Hän on kuitenkin itseäni paremmin palkatussa it-alan työssä.



Minua ei häiritse, on ehkä jopa hauska tuoda esiin tätä erikoisuutta. Todistaahan sekin sitä paitsi jotain ihmisestä, että pystyy tekemään päällikkötason hommia joihin oikeastaan vaadittaisiin korkeakoulututkinto (meni ensin sijaistamaan ja siitä sitten vain jäi...), ihan itseoppineena.



Luulen, että aiemmin elämässäni minulle olisi ollut enemmän väliä, mikä 'status' kumppanillani on, mutta nykyään ei. Vähän outoakin... Oma statukseni on minulle tärkeää (eli minulle on väliä sillä miltä vaikutan muiden silmissä), mutta mies saa olla mitä haluaa. Ehkä se johtuu siitä, että hän on niin hiomaton timantti, että ulkopuoliset eivät hänen arvoaan todellakaan helposti pysty näkemään, joten turha edes yrittää millään ulkoisella elvistellä.

Että mikshän tuo on ottanut tuollaisen köyhän luuserin. ap

Aaah, mutta siinäpä heille juuri onkin miettimistä, että tuossa miehessä täytyy olla jotain mahtavaa jota me muut emme heti näe (enkä nyt tarkoita kalun kokoa). Juuri sellainen on oma rakkaani (tuossa aiemmassa viestissä viittasin hiomattomaan timanttiin).

Ehkä tällä on tekemistä oman itsetunnon kanssa. Ajatteletko ehkä, että muut ajattelevat sinusta, että SINUSSA on jotain vikaa koska et ole SAANUT muuta kuin "tuon luuserin"? Minä tiedän, että minussa ei ole sellaista vikaa :-) Vaikka minulla on ollut hyvin vähän kumppaneita elämässä, eikä heistä kukaan ole ollut mikään huikea alfauros, niin tiedän kyllä että olen itse ihan hyvä tyyppi ja hyvän kumppanine arvoinen.

Mies on kyllä ihana, hyvä isä, kätevä käsistään jne. mutta hävettää ja ärsyttää kun kaikki muut tutut asuu hienoissa omakotitaloissa, käy ulkomaan matkoilla väh. joka toinen vuosi, on hienot autot jne. mut ei meillä... Joskus myös miehen sivistymättömyys ärsyttää seurassa, mut minkäs teet... Jotenkin olen ajatellut että tärkeintä on (kai) että lapsilla on hyvä ja osallistuva isä (vrt. tuttavaperheen akateeminen isä, joka työpäivät on usein klo 8-19).

Mutta niitä amislaisia ja sairaanhoitajia ihan helvetisti, joilla on korkeasti koulutettu mies.