Lue keskustelun säännöt.
Läheisriipuvainen, eikä kestä tunnetta että se toinen ei rakasta yhtä paljon tai ole yhtä investoinut
04.06.2025 |
Luulen että olen jonkin verran läheisriippuvainen. Nyt on tilanne että selvittelen minkäalinen dynamiikka meillä onkaan suhteessa. Rakastan miestäni todella paljon, mutta koen ajoittain että hän ei pysty vastaamaan kaikkeen siihen mitä minä tunnen. Eikä tavallaan ole yhtä investoitu, tätä on vaikea selittää.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette selvinneet? Vai onko niin että kumppani ei olekaan minulle niin sopiva, jota pelkään.
Kommentit (9)
Miten mittaat hänen rakkautensa? Siinä sulle avain tähän ongelmaan. Ei rakkautta voi mitata millään paitsi jos yhdistät sen joihinkin tekemisiin ja sanomisiin, mitkä todistaa sulle, että rakkautta on "yhtä paljon". Sitten voit miettiä, miksi ajattelet että sulla on NIIIN paljon enemmän rakkautta? Mitä se on? Miten se ilmenee? Onko se siis jotenkin rakkautta, että teet jotain enemmän? Tunne on vain tunnetila. Mitä siis hänessä rakastat? Mikä hänessä aiheuttaa sinussa tuon rakkauden tunteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan kyse olis siitä et toisen pitäis koko ajan vakuutella ja todistella jotain ja mikään ei riitä sulle?
Aivan niin, yleensä olen rauhallinen. Mutta välillä jokin triggeröi, on paljon kokemuksia huonoista suhteista.
Koska se oma tunne on niin suuri, tuntuu ettei toisen ole riittävä.
Tästä kaipaisin kokemuksia.
Tunteet eivät ole yhteismitallisia. Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet eivät ole yhteismitallisia. Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.
Kiitos, auttaa kuulla se joltain toiselta!
Tämä voi mennä myös niin, että toinen ryhtyy hallitsemaan tilanteita oman tahtonsa mukaan - jos rakastat minua et tee niin ja noin.
Tai "vähemmän rakastava" pitää toista kokoajan koukussa ja jännityksen alla.
Onko oikea elämä sitten Hollywood tyylistä ikuista ja tulista rakkautta jossa koko ajan vain ponnistellaan toisen eteen ja hampaat irvessä vakuutellaan kuinka täydellistä ja ihanaa meillä on aina ja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen läheisriippuvainen ja tuo tunne liittyy ainakin itselläni siihen, etten ole turvallisesti kiintynyt lapsuudessa. Minua ei ole nähty omana itsenäni, on uhattu ja satutettu, valehdeltu ja pitänyt arvailla huoltajan mielialoja.
En "tunne" toisen rakkautta. Sitä ei ole minulle olemassa kuin joinain hyvin intensiivisen yhteyden (seksi, syvällinen keskustelu, yhteinen tärkeä tekeminen, puheet tulevaisuudesta) aikana.
Et voi tietää miten paljon toinen rakastaa paitsi arvioimalla tekoja. Jos hän haluaa sinun parastasi, asioista voi puhua turvallisesti ja hän haluaa olla kanssasi eikä toisin ilmoita niin eiköhän hän rakasta.
Suurikaan rakkaus ja rakastaminen ei tarkoita että toinen ihminen voi tyydyttää aivan kaikki tarpeesi ja kokee kaikki asiat yhtä merkityksellisinä. Hänen on tarkoituskin olla oma erillinen henkilönsä, kuten sinunkin.
Haet siitä toisesta ihmisestä sitä mitä hän ei pysty sinulle antamaan, opettele rakastamaan itseäsi ensin. Loput asiat ratkeaa sen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko hänellä sellainen tapa näyttää rakkauttaan mikä on erilainen kuin sinun rakkauden kieli?
Haluaako hän auttaa jos kerrot hänelle tästä tunteesta, miten hän asian näkee?
Ettei vaan kyse olis siitä et toisen pitäis koko ajan vakuutella ja todistella jotain ja mikään ei riitä sulle?