miten selvitä vaikeista vanhemmista,jotka eriarvoistaneet aina sisarukset,nyt myös lapsenlapset?

rakastaa enemmän ja vähemmän. Kenelläkään ei ole lupaa vaatia, että saisi enemmän rakkautta ja välittämistä kuin saa, joten ruikutus pois ja eteenpäin elämässä.



Lastenlapsia ei tarvitse kohdella tasapuolisesti, elleivät nämä kohtele isovanhempia tismalleen samalla tavalla.

jokaista. Isovanhemmat ei saisi ainakaan näyttää toisille lapsille, että välittävät enemmän toisista.

kun ei sujunut niin ei sujunut. Ei mitä tahansa tartte sietää!

Mitä turhaan sylkykuppina roikkumaan, jos ei koeta tärkeäksi.

Kukahan urpo on sitä mieltä että ei tartte samanarvosesti!!?? Totta helvetissä tarvitsee, pyytetön rakkaus lasta kohtaan teki mitä teki, kaikilla lapsilla sama homma! Tottakai se menee niin!!



Minua ja veljeäni kohdeltu samoin ja nyt olen sen huomannut aikuisiällä vasta.en yhtään ihmettele että veljeni piikittelee välillä tyyliin "no kyllähän nyt meidän piip" kun on minusta kyse. Huomasin että isovanhemmat ja muut puhuvat aina ylistävästi meidän esikoistytöstä ja pitävät huolen että esikoinen saa paljon huomiota,mutta pikkuveli vähän niin ja näin ja hällä väliä. Tekis mieli joskus sanoa mutsille että huomaatko miksi veli on niin katkera välillä mun saavutuksista vaikka ne olemattomia onkin,mut on aina otettu paremmin huomioon ja tajusin sen nyt kun katson miten kohtelette meidän poikaa.



Tulipas pitkä ja varmasti sekava viesti, mutta en jaksa keskittyä:)

ja tuntuu,että persoonani jo ärsyttää =(.Olen aivan puhki,vaikka vältän heitä viimeiseen asti.Tänään räjähdin ja purin asiat..Oikeestaan aika helppo olo.Vittu mitä teatteria ne pitää!Isä kaikkitietävä,äiti hymisee vieressä.yäk!

Meidän lapset eivät ole saaneet hoitoapuja,me remonttiapua,siskon lapsia hoidetaan viikottain jne.

Taidan katkasta välit kokonaan

t.ap

Olin yksi kolmesta lapsesta ja joukkoon sopimaton. Toisinaan äitini suorastaan vihasi minua. Luulin, että minussa on jotain vikaa, kun hän kuritti ruumillisesti vain minua. Esimerkiksi syntymäpäivälahjoja en saanut, vaikka toiset saivat.



Valitettavasti lapsena opitut roolit vaikuttavat edelleen, vaikka olemme yli nelikymppisiä. Sisarukseni sopivat asiat keskenään ja ilmoittavat minulle miten on päätetty. Kun äitini ja sisarukseni ovat suututtaneet toisen sisaruksen, hän rähjää minulle, koska toisille ei kuulu rähjätä. Juhlaruokapöydässä naureskellaan tekemisilleni tai motkotetaan niistä. Äitini vanhentuessa hänen likapyykkinsä ja vessan siivoukset ym. olivat minun hommiani, koska muiden arvolle ne eivät sopineet. Vastaavaa kotiapua olen tehnyt sisaruksillenikin, mutta he eivät auta minua silloinkaan, kun olen vakavasti sairas.



Olen vahvasti omaksunut roolini vaatimattomana ikävien töiden tekijänä.



Minulle on paljon iloa siitä, että monet sukulaiset pitävät minua yhtä arvokkaana kuin sisaruksiani, joillekin olen jopa läheisempi kuin sisarukseni. Lähin perhe on toki tärkeä, mutta maailmassa on muitakin ihmisiä.