Lue keskustelun säännöt.
ärsyttävin lapsen ikä?
18.06.2011 |
Meillä kuopus täytti viime viikolla vuoden ja täytyy sanoa, että "nyt se sitten alkaa". Ärsyttävin aika ihmislapsen elämässä 1-1.5v.
Mitään ei tajua, kiipeää joka paikkaan, huutaa kun:
a) kielletään
b) siirretään pois kielletystä paikasta
c) otetaan kielletty asia pois kädestä
d) ärsyttää kun ei saa kahta legoa irti toisistaan
e) käännettyä kirjan sivua
f) äiti käy vessassa
Olen koko mukavan vauva-ajan yrittänyt henkisesti valmistautua tähän puoleen vuoteen enkä tiedä vieläkään olenko valmis. Meinasin jättää kokonaan yrittämättä kakkosta koska alkutaaperoaika on syvältä.
Esikoinen on kohta 7 ja ollut oikein ihan tuon kamalan taaperoiän jälkeen. Mitä muilla ajatuksia?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 2-v. menee vielä monessa mukana "äänettömänä yhtiökumppanina" (vaikka siis huutaisi kurkku suorana). Selkeesti 3-vuotiaan kanssa helpottaa..
" ottanut esim. puhelimeni hänen kädestään, ettei söisi sitä piloille."
[/quote]
mulla hajos kännykästä mikrofoni kun annoin lapsen vähän imeskellä sitä. Arvaa ottiko päähän kun ihmiset soitti ja minä kuulin kaikki äänet, mutta kukaan ei kuullut mun puhetta...
se, että nukkuu (yleensä) vielä yhdet/kahdet päikkärit.
minä olen aina ollut ihan älyttömän kateellinen teille, joille tuo taaperoaika on ärsyttävää. Mulle se kertoo vain sen, että vauva-aika on ollut niin helppoa, että sen jälkeen tuo menevä taapero tuntuu vaativalta.
Mulla kun kahden lapsen kohdalla meni niin, että vauva-aika oli enemmän tai vähemmän ympärivuorokautista itkua ja kanniskelua ja äärettömän vähäistä unta. Ja sen jälkeen tuo taaperoaika on ollut aivan luksusta, kun lapsi on alkanut viihtyä muuallakin kuin sylissä.
Mutta nyt mulla on kolmas lapsi vauva, ja tää vaikuttaisi nyt vihdoin olevan sellainen normaali vauva, joka joskus jopa nukkuukin. Nyt mullakin on vauva-aika ihan nautittavaa aikaa ja sen myötä mulla on jo kykyä hellittää siitä liki vihasta, jota olen tuntenut sinunlaisiasi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla teinejä... ;-)
varsinkin kun tyttö on muutenkin sanavalmis ja temperamenttinen niin täyslaidallisia ryöpytyksiä tulee vähän väliä. Jos uhmaiässä piti laskea välillä kymmeneen ettei mene hermot niin nyt pitää laskea tuhanteen... Eikä sekään aina riitä.
.. myönnetään, että meillä on molemmat olleet kohtalaisen "perustyytyväisiä" vauvoina, joten ehkä juuri siksi tuo taaperoaika käy ärsyttämään.
nauti vauva-ajasta ;-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin myös, että 13-14. Omista vanhin vasta 8, enkä tosta taaperoajasta löydä mitään ärsyttävää, vaikka toki työlästä onkin.
1-1,5 vuotiaathan on just ihania! joskus jostain pitää sanoa, mutta muutoinhan ne on elämälle avoimia halikoneita! eiköhän niitä vaikeita ikiä tule sitten vähän myöhemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttäret 16 v. ja kohta 14 v. Täytyy sanoa, että ne vuodet 0 -2,5 olivat jotain aivan järkyttävää. Vähäunisia ja temperamenttisia....Sen jälkeen olen lapsistani nauttinut, murrosikäkään ei ole niin raskasta..
on kyllä haastanut myös 1,5v, 6v jne
ei silti mitään tähän verrattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uhmaiässä piti laskea välillä kymmeneen ettei mene hermot niin nyt pitää laskea tuhanteen... Eikä sekään aina riitä.
eikä sekään aina riittänyt. Mihinköhän asti pitää parin vuoden päästä laskea, kun se teini-ikä alkaa... Miljoonaan?
No tuskin. Mä vielä vahvasti uskon siihen teoriaan, että kun uhmaikä oli todella kova, niin teini-iässä ei tarvi sitten enää niin kovasti taistella. Ja se totuus paljastuu mulle sitten lähivuosina! ;-)
se uhmaaja jaksaa uhmata myös teininä, rauhallinen pysyy rauhallisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos uhmaiässä piti laskea välillä kymmeneen ettei mene hermot niin nyt pitää laskea tuhanteen... Eikä sekään aina riitä.
eikä sekään aina riittänyt. Mihinköhän asti pitää parin vuoden päästä laskea, kun se teini-ikä alkaa... Miljoonaan? No tuskin. Mä vielä vahvasti uskon siihen teoriaan, että kun uhmaikä oli todella kova, niin teini-iässä ei tarvi sitten enää niin kovasti taistella. Ja se totuus paljastuu mulle sitten lähivuosina! ;-)
Ja poika, kohta 15-v., oli uhmaiässä ihan kamala ja nyt tämä murkkuikä on ainakin tähän asti mennyt suht tasaisesti. Saapa nähdä millainen teini kuopuksesta tulee, hänellä oli tosi voimakas uhmaikä joka kesti noin puoli vuotta.
Meillä on 2 vuotta 3 kk vanha lapsi. Ja ne jutut, miten ihania ne onkaan. Kun selittää nukelleen, että täytyy laittaa yöpuku ennen nukkumaanmenoa ja pestä hampaat. Ja sitten tuli kysymään äidiltä, että onko tällä nukella vielä hampaita. Eilen ajattelin, ettei näin ihanaa aikaa tule enää koskaan. Ja noita tarinoitahan on vaikka kuinka.
Tähän mennessä ehdottomasti rasittavin ikä oli siinä 8-10 kk vanhana.
esikoisen vaikein aika oli 6-vuotiaana ja toisen vaikein aika oli uhma-ikäisenä eli noin 2-3-vuotiaana.
Kolmas lapseni on nyt 3v, hänen uhmaikänsä oli lastenleikkiä verrattuna kakkoseen.
Kuopus on nyt 1½v, helppo tapaus hänkin.
Omat ei oo vielä niin isoja, mutta kauhulla odotan.
Kuopuksemme oli kyllä sairas pienenä (joutui heti synnäriltä lastenklinikalla leikkauksiin jne). Vauva-ajasta on silti jäänyt ihanat muistot.
Toistaiseksi pahin aika näyttäisi olevan tuo esiteineys. Arrgh. Lapsukainen on nyt 12 ja kauhulla odotan jo tulevia vuosia.
joten siitä vanhemmasta ei henk.koht. kokemusta, mutta mitä tähän asti oon kokenut, sanoisin, että vauva-aika. Kaksi kolmesta oli tosi itkuisia vauvoina ja kyllä se oli todella raskassta.
5v. ikäkään ei mikään kovin kiva ole ollut, kaksi sen on jo ohittanut ja nyt on kuopus sen ikäinen. Huh. Kyllä jaksaa olla hankala. Mutta tuon ikäisen kanssa kun voi jo keskustella asioista jne... vauvan kanssa ei, ei auta kun kanniskella ja kuunnella sitä itkua päivästä toiseen, yöstä toiseen, ja itse koittaa selvitä todella minimaalisilla unilla. Hui. Mitenhän siitä on selvinnytkään?!
juttu meillä. lapsi tulee pian vuoden, ja samoja merkkejä ilmassa.. meillä tosin ensimmäinen, ja huojentavaa tietää että tämä on ihan normaalia. kauhea kiljuminen seuraa varsinkin kohdasta b ja c! lapsemme ei ole mikään pieniääninen, ja kimeä kiljunta melkein halkaisee korvat. tässä ollaan vasta aloiteltu, ja toistaiseksi olen jaksanut ottaa melko huumorilla. siirtänyt vain eri paikkaan tai huomaamatta (hahhah) ottanut esim. puhelimeni hänen kädestään, ettei söisi sitä piloille.