Lue keskustelun säännöt.
Tulisiko joku kaveriksi itkemään?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jep mun ihastus oli täys kusipää mulle, ja nyt ei varmaan enää nähdä, varmaankin hyvä näin kumminkin. mutta silti itkettää. ja ärsyttää kun itken sen paskiaisen vuoksi, mutta minkäs teet.
Mä tunnen tuskasi. Olen eronnut sata vuotta sitten. Lapset ovat nuoria aikuisia ja seurani ei heitä juuri kiinnosta. Olen todella yksinäinen ja tänään lenkillä pidättelin itkua ja kotona sitten padot aukesivat. Kohta on 5 vkoa kesälomaa ja siellä on kahden päivän osalta sovittua menoa. Mitä mä teen elämälläni?
Lisään vielä, että olen todella yksinäinen. Minulla ei ole yhtäkään luottoystävää, jonka kanssa voisin jutella. Vain ns. hyvän päivän tuttuja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen tuskasi. Olen eronnut sata vuotta sitten. Lapset ovat nuoria aikuisia ja seurani ei heitä juuri kiinnosta. Olen todella yksinäinen ja tänään lenkillä pidättelin itkua ja kotona sitten padot aukesivat. Kohta on 5 vkoa kesälomaa ja siellä on kahden päivän osalta sovittua menoa. Mitä mä teen elämälläni?
Kävelylenkillä on hyvä mietiskellä elämän syvempiä tarkoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ja sen vaikeus :(
Ap
Lähetäänpä ihan pienestä liikkeelle.Elämä ei ole tämän vaikeampaa, hengitä nenän kautta sisään ja puhalla suun kautta hitaasti ulos.Tätä on elämä, hengittämistä.
Elämään voi kasautua vaikeuksia ja joskus kuorma kasvaa niin isoksi ettei tahdo eteenpäin päästä.Joskus se kuorma edestä täytyy selvittää pala palalta läpi tai joskus se kuorma pitää ohittaa ja unohtaa, unohtaa ja jättää taakse jos se on sellainen jota ei voi muuttaa, ei itse mitenkäön vaikuttaa.
Mikäpä se saa kyynelkanavat vuotamaan.