G: Millaiset ovat unelmasuhteet naapureihin? Kuinka läheiset/etäiset jne.

Tervehditään ja jutellaankin. Lapsemme leikkivät yhdessä. Lapset ovat tervetulleita puolin sun toisin, toistemme lapsista huolehdimme kuin omista, heidät ruokitaan ja muutenkin katsotaan perään.

Mutta mulla on omat ystäväni. En halua kutsua naapureita kylään, enkä pitää muutakaan lähempää yhteyttä.

Mä olen ihan erakkoluonne.

Mies on ystävystynyt parinkin naapurin miehen kanssa paremmin.

He heittävät tikkaa, juttelevat, vievät lapsia uimarannalle, jalkapalloharkkoihin yhdessä.

Mä en jaksa enkä välitä nähdä ketään aikuisia.

Lapsista pidän paljonkin.

Jos olisi musta kiinni, muutettaisiin johonkin hevonmetsänperälle.

tervehditään, joskus jutellaan. Voi satunnaisesti laitata jotain työkalua tai vessapaperia hädässä.

Meillä on osaan naapureista sellaiset kyläilyvälit ja juuri hoidetaan lapsia puolin ja toisin ristiin.



Meillä ainakin iso osa tukiverkosta on juuri naapurit, ja onneksi on siis vastavuoroinen suhde.



Muihin on sellaiset välit, että on kiva jutella leikkipaikalla tms.



Helsingissä lapsiperhealue.

Hyvät naapurit ovat hiljaisia ja näkymättömiä. Kohteliaat välit riittävät vallan hyvin. En pidä ajatuksesta, että naapuri voisi tupata kylään "lainaamaan sokeria" milloin hyvänsä. Haluan olla kotona, myös kotipihalla omassa rauhassa.

heidän lapset ovat meidän lasten kavereita.



matkustellaan yhdessä ja hoidetaan toistemme kotieläimiä ja pihoja lomien aikana. jne.



mukavaa on ja pois ei tee mieli muuttaa

Mitä jos tutustut naapuriin ja hänen persoonallisuutensa ei ulkokuorta syvemmältä olekaan kovin imarteleva? Jatkatko kyläilyä vai sanotko suhteen irti, jolloin naapuri voi alkaa olemaan tosi v-mäinen naapuri?



Mä en halua naapureista ystäviä. Ilmoista voidaan puhua ja lenkillä joskus käydä, mutta that is it. Ja on mulla niitäkin naapurieta, joiden kanssa en edes lähde lenkille...

ja erityisesti niiden kanssa, joilla on suurinpiirtein samanikäiset lapset, ollaan juuri ap:n toivomissa väleissä. Ja tykkään siitä!



Minulla on toki omakin ystäväpiirini ja omat menoni, mutta usein on helppoa istua iltaa omalla pihalla tai jonkun kotona samassa talossa.



Puhumattakaan lyhyistä hoitovaihdoista tai puuttuvan tavaran lainaamisesta.

Kumpikin perhe eli omaa elämäänsä, mutta lapset oli hyviä ystäviä, pihalla oltaessa juttu luisti aikuistenkin kesken ja muutaman kerran vuodessa grillailtiin tai kahviteltiin yhdessä. Muutonkin jälkeen ollaan pidetty yhteyttä, ollaan sellaisia hyviä tuttavia.



Nykyisessä kodissa naapureihin on lähinnä sellainen suhde, että moikkaillaan postilaatikolla. Naapurin rouva on joskus käynyt lainaamassa sokeria, mutta kovin pitkiä keskusteluja ei tahdo syntyä, vaikka oltaisiin ulkosalla yhtä aikaa.

mukavia, mutta yhden naapuriperheen kanssa välimme ovat läheiset. Piipahdamme toistemme luona silloin tällöin päiväkahvilla, lainaamme toisiltamme, jos jotakin puuttuu. Käymme joskus yhdessä kaupassa, jos toisella ei ole autoa käytössä. Lapsemme ovat ystäviä keskenään. Menemme silloin tällöin yhdessä koulun tilaisuuksiin, lenkkeilemme jne. Ts. olemme ystävystyneet.

Tervehditään ja jutellaankin. Lapsemme leikkivät yhdessä. Lapset ovat tervetulleita puolin sun toisin, toistemme lapsista huolehdimme kuin omista, heidät ruokitaan ja muutenkin katsotaan perään. Mutta mulla on omat ystäväni. En halua kutsua naapureita kylään, enkä pitää muutakaan lähempää yhteyttä. Mä olen ihan erakkoluonne. Mies on ystävystynyt parinkin naapurin miehen kanssa paremmin. He heittävät tikkaa, juttelevat, vievät lapsia uimarannalle, jalkapalloharkkoihin yhdessä. Mä en jaksa enkä välitä nähdä ketään aikuisia. Lapsista pidän paljonkin. Jos olisi musta kiinni, muutettaisiin johonkin hevonmetsänperälle.

Miehesi on saanut naapuristanne oikein sydänystävän...

joihinkin naapureihin. Asutaan haja-asutusalueella, tonttinaapureita ei meillä ole ollenkaan. Muutamien naapureiden kanssa ollaan jonkin verran tekemisissä, esim. käydään kahvilla. Yhdellä naapurilla on hevosia, autan niiden hoidossa, joten sen asian tiimoilta ollaan yhteydessä.



Mulla ei ole mitään kiirettä luoda suhteita. Tutustutaan pikkuhiljaa. Täällä böndellä asuessaan tarvitsee oikeasti naapureiden apua, on kiva kun tietää, että naapurista voi mennä sitä tarvittaessa pyytämään.



Mun on helppo olla naapurien kanssa tekemisissä, kun ei tarvitse jatkuvasti tuijotella toisia, ts. välimatkaa on vähän enemmän kuin pensasaidan taakse.



Luulenpa, että nykyään varsinkin tiheästi asutuilla alueilla ihmiset haluavat kauheasti pitää oman elämänsä omanaan ja välttää tutustumista. Nykyäänhän monet ostavat keinut ja liukumäet pihalle, ettei tarvitse lasten kanssa mennä puistoonkaan. Poikkeuksiakin on, esim. eräs serkkuni asuu rivitaloyhtiössä, jossa naapurusto ovat varsin seurallista.



Mulle sopii tämä maalaismeininki, että naapurit on tuttuja.

naapuruus olisi minustakin ihan unelma.

Tällä hetkellä kuitenkin ihan hyvät "hyvää päivää" -välit naapureihin, ei sen kummempaa.

Ilmeisesti ihmiset haluavat nykyään olla omissa oloissaan.