Masennuksen hoito
Onko muita, jotka ovat ns. Nimellisesti päässeet hoitoon psykiatrian poliklinikalle mutta eivät kuitenkaan saa tarpeellista apua?
Vuosi sitten lyhyen osastojakson jälkeen minut tipautettiin ns. Täysin tyhjän päälle. Kesällä oli yksi käynti psykiatrisella sairaanhoitajalla ja tänä vuonna olen saanut kolme käyntiä. Hoitsun asenne on, että en tarvitsisi apua. Toisaalta kuitenkin olen kuntoutustuella, joka kuitenkin osoittaa sen, että kaikki ei ole ollut kunnossa. Mutta siis luulotautinen ilmeisesti olen.
tuossa välissä oli käyntejä toimintaterapeutilla, jonka asenne ja kohtelu oli lievästi sanoen mielenkiintoista. Loppuakohden meni niin tökeröksi, että aina sieltä lähtiessä oli fiilis, että haluan vain viiltää ranteeni auki. Se mitätöimisen, ohittamisen ja syyttelyn määrä oli järkyttävä.
Mutta siis muita "hoitoa" saavia täällä? Miten usein ja millaista apua olette saaneet. Jos teitä apua saavia on, miten ihmeessä siinä onnistuitte?
Tällä hetkellä oma fiilis on, että lyön hanskat tiskiin, koska en jaksa enää yrittää. Sieltä on tehty selväksi, että minulle ei apua tipu. Kuitenkin olisi sinänsä kiva tietää miksi juuri minä olen niin paska ihminen, että minut voi jättää avutta ja vain ainoastaan lytätä minua enemmän ja enemmän maanrakoon.
omat ratkaisut häämöttävät, jotenkin kuitenkin ennen sitä haluaisin vielä saada selvyyttä asioihin.
Kommentit (45)
Millä perusteella on sanottu, että sinulle ei tipu hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella on sanottu, että sinulle ei tipu hoitoa?
Ihan sillä, että pyynnöistä huolimatta ei apua saa. Perusteluita ei saa, ainoastaan se, että ei mahdollista.
Aikalailla olotila on se, että joka aamu petyn siihen, että vielä herään tähän paskaan maailmaan. Joka iltainen toive olisi se, että aamulla ei enää heräisi. Esim. Viime viikonloppuna taas kärjistyi olotila, jonka vuoksi ensimmäistä kertaa elämässäni pyysin tuolta hoitajalta aikaa. Vastaus oli että hänen nähdäkseen ei tarvetta, ja voidaan sitten elokuussa jatkaa. Mukava vastaus ihmiselle, joka pilleripurkki kädessä miettii, että jaksaako vielä kahlata tätä paskaa läpi vai onko vihdoin aika auttaa itse itseään sillä ainoalla keinolla, joka on käytössä.
Toisaalta tuo kyllä vahvisti sen hänestä tulleen vaikutelman ja sen tiedän ettei hänen kanssaan ole edes mahdollista yrittää jatkaa vaikka sitten sitä pyydettyä "apua" hän mahdollisesti elokuussa antaisi. No toisaalta ei kai sillä ole merkitystäkään, jos ei näillä näkyminen ole enää elokuussa hänen "apuaan" tarvitsemassa.
Lähinnä nyt vielä haluaisin tietoa, että miten muut ovat apua saaneet, jos sellaisia on.
Siellä on resurssipula. Oot lievä tapaus jonossa olevista
Ap, älä tee itsellesi mitään peruuttamatonta.
Kyllä asiat vielä jotenkin selviävät. Entä vaikka tukihenkilö, olisko sulla mahdollista saada sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella on sanottu, että sinulle ei tipu hoitoa?
Ihan sillä, että pyynnöistä huolimatta ei apua saa. Perusteluita ei saa, ainoastaan se, että ei mahdollista.
Aikalailla olotila on se, että joka aamu petyn siihen, että vielä herään tähän paskaan maailmaan. Joka iltainen toive olisi se, että aamulla ei enää heräisi. Esim. Viime viikonloppuna taas kärjistyi olotila, jonka vuoksi ensimmäistä kertaa elämässäni pyysin tuolta hoitajalta aikaa. Vastaus oli että hänen nähdäkseen ei tarvetta, ja voidaan sitten elokuussa jatkaa. Mukava vastaus ihmiselle, joka pilleripurkki kädessä miettii, että jaksaako vielä kahlata tätä paskaa läpi vai onko vihdoin aika auttaa itse itseään sillä ainoalla keinolla, joka on käytössä.
Toisaalta tuo kyllä vahvisti sen hänestä tulleen vaikutelman ja sen tiedän ettei hänen kanssaan ole edes mahdollista yritt
Vastaanottoaikaako olisit halunnut? Keskustelumahdollisuutta siellä, vai jotain muuta? Katso OmaKannasta, mitä sh on kirjannut asiasta. Voit kyllä hakea apua myös akuuttinumerosta, vaikka ns. omahoitaja olisi arvioinut tilanteen omalta kannaltaan toisin kuin olisit odottanut.
Ei täysin lääkekeskeinen psykiatria sinua pysty auttamaan. Jotkut hoitajalle tms. juttelut ovat usein jopa traumatisoivia, kun eivät jaksa välittää, ammattitaidottomia, leipiintyneitä, väsyneitä, väärällä alalla. Lue/katso videoita traumojen ja mm. häpeän hoidosta, siitä voisi olla apua.
Tätä kuulee paljon. Osastopaikkoja on murto-osa siitä mitä viime vuosituhannella ja avohoidolla on kädet täynnä todella vaikeasti oireilevia, jotka eivät meinaa pärjätä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaanottoaikaako olisit halunnut? Keskustelumahdollisuutta siellä, vai jotain muuta? Katso OmaKannasta, mitä sh on kirjannut asiasta. Voit kyllä hakea apua myös akuuttinumerosta, vaikka ns. omahoitaja olisi arvioinut tilanteen omalta kannaltaan toisin kuin olisit odottanut.
En tiedä mitä apua, aluksi nyt vastaanoton kautta eteenpäin kait ajattelin asioiden edistyvän. Mutta joo ei se enää pointti. Tiedostan tilanteen ja vapautan ne minuun menneet resurssit niille oikeille avun tarvitsijoille.
Mistä sait lääkärinlausunnon kuntoutustukea varten?
Hei, epäasiallinen kohtelu ei tietenkään ole sallittua. Mitä tulee hoidon saatavuuteen, sille ei valitettavasti henkilökunta mahda mitään, jos resurssit ovat olemattomat. He joutuvat tekemään työtään niillä työkaluilla mitä on, eivät pysty muuttumaan lisäkäsiksi tai vastaanottoajoiksi. Eli ei siis ole kyse siitä ettei henkilökunta haluaisi sinua auttaa tai ettet ansaitsisi apua.
Taitaa olla vähän muutakin vaivaa kuin masennusta.
Mulla sama tilanne. Ilman mitään selityksiä ylilääkäri katkaisi hoidon.( eikä se ollut mitään hoitoa, lääkäri piirsi havaintokuvia ruutupaperille miten masennuslääke toimii aivoissa).Jäin täysin tyhjän päälle. Nyt olen pari kertaa käynyt yksityisellä psykiatrilla lääkettä uusimassa .
Vierailija kirjoitti:
Hei, epäasiallinen kohtelu ei tietenkään ole sallittua. Mitä tulee hoidon saatavuuteen, sille ei valitettavasti henkilökunta mahda mitään, jos resurssit ovat olemattomat. He joutuvat tekemään työtään niillä työkaluilla mitä on, eivät pysty muuttumaan lisäkäsiksi tai vastaanottoajoiksi. Eli ei siis ole kyse siitä ettei henkilökunta haluaisi sinua auttaa tai ettet ansaitsisi apua.
Jatkan vielä. Kyse ei siis myöskään ole siitä ettet sinä tarvitsisi apua. Ehdottomasti tarvitset ja sinun pitäisi sitä saada. Vika on riittämättömissä palveluissa, tähän taas syylliset löytyvät ylemmiltä tahoilta.
Voin lohduttaa sinua AP seuraavilla sanoilla:
Eipä se suht asiallinen hoitokaan välttämättä mikään autuaaksitekevä asia ole. Toki jotkut onnekkaat voivat hyvän hoidon ansiosta kuntoutua takaisin työelämään, en minä sillä.
Itse olin kymmenisen vuotta kotikaupunkini psykiatrian poliklinikan aktiiviasiakkaana. Sen kymmenen vuoden aikana sain lähes kaiken mahdollisen avun mitä sieltä on saatavana ja siltikin lopulta päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt tällä hetkellä minulla ei ole säännöllisiä käyntejä siellä, eli olen kyllä kirjoilla ja jos tilanteeni menisi oikein pahaksi voisin ottaa sinne yhteyttä ja ehkä voisin jotain apua sieltä yhä saada.
Kävin yhteensä useamman vuoden psykologin vastaanotolla terapianomaisesti, kerran kahdessa viikossa ja aluksi jopa kaksi kertaa viikossa parin vuoden ajan. Erilaiset ryhmäterapiamuodot kuten SKIT ja DKT tulivat tutuiksi, kävin niitä useamman jakson. Toimintaterapiaa, taideterapiaa ja psykofyysistä fysioterapiaakin kävin pidemmät hoitojaksot. Perheneuvolan puolella minulle ja lapselleni oli myös paljon erilaista apua tarjolla.
Toki voidaan spekuloida sillä, että panostettiinko minuun resursseja sen takia paljon enemmän koska minulla ei ollut aiempaa hoitohistoriaa ennen lapseni syntymää 32-vuotiaana. Lisäksi voidaan spekuloida sillä, että nähtiinkö minut arvokkaampana kuntoutuksen kannalta koska olin tuore äiti ja korkeakoulutettu.
Kelan tukemaan kuntouttavaan traumapsykoterapiaan asti en valitettavasti koskaan päässyt. Se olisi ollut oikea hoitomuoto itseni mielestä.
On tosiaan resurssipulaa, mutta myös muuta kyseenalaista systeemissä ja joukkoon mahtuu myös huonoja työntekijöitä.
Olen ollut pitkään mt-palvelujen piirissä ja on paljon huonoja kokemuksia, en nyt avaa niitä huonoimpia enempää. Hoidon saannista sen verran, että olen tosiaan myös kuntoutustuella psykoosisairauden ja masennuksen/ahdistuksen vuoksi. Olen saanut tietyssä mielessä kyllä apua, mutta kohtelu ei aina ole ollut asianmukaista (henkistä väkivaltaa) ja olen kohdannut myös huomattavaa vähättelyä sekä sanomisteni vääristelyä. Kun muutin toiseen kaupunkiin, odotin 3kk hoidon alkamista, minulla oli satunnaisia hallusinaatioita ja toimintakykyni oli surkea. Pärjäsin kyllä ihan hyvin, kun ei ollut sillä hetkellä vakavia itsemurhasuunnitelmia ja olen mielellään mahdollisimman vähän sen ns. hoidon piirissä. Kun olin ensimmäistä kertaa psykoosissa, olin kuukausia avohoidossa. Lääkitystä kyllä tehostettiin ja kävin kuntouttavissa ryhmissä 3x/vko.. hieman huvittaa jälkikäteen, että meinasin tosissani mennä kysymään kahdelta kuntoutujalta, että ovatko he erään sarjan hahmoja. Kävin vapaa-ajalla kyselemässä vierailta ihmisiltä outoja asioita, koska uskoin esim. sanan kissa olevan jonkinlainen koodi. Olisin kuulunut osastolle, vaikka olinkin harmiton muissa maailmoissa elävä tyyppi.
Lääkäriaikoja on saanut aina vähän odottaa silloin kun en ole ollut psykoosissa. On niin paljon akuutteja tapauksia. Kokemukseni mukaan ei herkästi ole akuutti tapaus jos ei ole psykoottinen/maaninen tai jotenkin muuten todella sekaisin. Tunteensa ja impulssinsa hallitseva saattaa joutua vähätellyksi masennus-/ahdistusoireiden tai jopa psykoosin kanssa, en tiedä onko näin yleisesti vai onko vain oma kokemukseni.
Ikävää on myös se, että resurssipula johtaa helposti uupuneisiin työntekijöihin, koska työtä on ihan liikaa ja ihmisiä ei pysty auttamaan sillä tavalla kun haluaisi. Työntekijöiden uupumus taas voi näkyä työssä mm. kiireen tuntuna ja epäempaattisuutena kohtaamisissa. Tosi ikävä noidankehä. Ap, suosittelisin sinua kuitenkin hakeutumaan vielä esim. lääkärille ja kertomaan tilanteesi vielä tuolla tavalla kuin tänne kirjoitit. Onko psykoterapiaa mietitty?
Psykiatrialla on joitain työntekijöitä, jotka ovat _todella_ sairaita. Kannattaa yrittää muistaa se, jos tuntuu, että vika on itsessä.
Oletko siis erikoissairaanhoidossa? Sinulla kuuluu olla lakisääteinen hoitosuunnitelma, johon on kirjattu hoitosi tavoitteet ja miten hoitoasi toteutetaan. Sinun kuuluu itse osallistua sen laatimiseen. Pyydä hoitosuunnitelma, jos sellaista ei ole. Huom! Pari lausetta ei riitä. Googlaa terveydenhuollon hoitosuunnitelma, niin tiedät mitä sen kuuluu sisältää.
Onko sinulle tarjottu mahdollisuutta hakeutua psykoterapiaan? Onko sinulla lääkehoito, joka toimii ainakin jossain määrin. Olisiko lääkitystä tarpeen tehostaa tai muuttaa? Mitä itse toivoisit hoidoltasi?
Teet valituksen paikkojen johdolle järkyttävästä kohtelusta ! Et varmaan ole ainoa, mutta jokaisen pitää valittaa huonosta kohtelusta että asiat muuttuvat.
Älä oli noita käsityksiä itsellesi, ihan rikollista toimintaa tuollainen kohtelu. Hae netistä Aku Kopakkala ja hakeudu hänelle hoitoon.