Millaista on olla maanviljelijän vaimo?

Heh, itselle ei tullut mieleenkään ruveta kyselemään keneltäkään mielipiteitä. Tiesin, ettei herkkua ole. Mutta kaikki muuttuu toiseksi yhtäkkiä.

Lähinnä tietysti töiden ja työmäärän kannalta.

Ihan sama, jos kysyisit, millaista on olla yrittäjän vaimo.



Maatiloja ja maanviljelijöitä on kovin erilaisia. Työmäärät ja työajat vaihtelevat tuotantosuunnan ja tilan koon mukaan rajusikin. Ja samatkin työt voi tehdä niin monella tapaa.



Jos et ole täysin kaupunkilainen asfalttiviidakon kasvatti pystyt itse hahmottamaan parhaiten oman tilanteenne.

erityisesti siitä, miten jaatte töitä keskenänne. Helposti silti ihan solidaarisuudesta puolisoa kohtaan sitä menee vielä oman työpäivän jälkeen ja viikonloppuina auttamaan, vaikka toinen ei sitä minulta odottaisikaan.



Ja lasten kanssa, toisaalta jossain kevyemmissä askareissa lapset menevät isänsä mukana tämän jutustellessa ja näyttäessä, miten asioita tehdään ja miten kasvit lähtevät siemenestä kasvamaan jne. Toisaalta taas kiireisenä aikana, esim. sadonkorjuussa, sitä on aika yksin lasten kanssa, kun toinen on kiinni töissä aamusta iltaan.



Kyllä silti edelleen vaatii aika vahvan tahtotilan tähän. Lasten kanssa toki on helpottanut sitä mukaa kun he kasvavat, ja lasten määrä jäi kahteen ja jälkikäteen olen siihen ihan tyytyväinen.



Myös välimatkat kaupunkiin tekevät paljon, jos tila on jossain ei-minkään keskellä, niin kaikki palvelut, verkostot ja ihan ihmissuhteetkin ovat erilaisia, kuin jos tila on vähän lähempänä.

Sehän riippuu paljon siitä tekeekö hommia yhdessä, osan yhdessä vai onko vaimo kodin ulkopuolella töissä.

Esim äitini on navetalla kyllä apuna, muttei osallistu koneilla tehtäviin hommiin. Kevällä, kesällä ja syksylläkin päivät voivat pellolla mennä hyvinkin pitkiksi. Velan määrä hirvittää, kun sitä menoerää voi yllättäen tulla paljon. Ei omista ajokorttia, joten melko yksinäistä vaikka lähin naapuri kohtalaisen lähellä.

Lomia pitää anoa, eikä automaattisesti saa lomittajaa molemmille tai tulee peruutus.