Täysin erilaiset taustat. Onko suhteen elättely toivotonta?

En ole ennemmin ajatellut näin, mutta nyt kun osuisi ihan kohdalle niin mietityttää vahvastikkin. Eli itse olen 50+ nainen, lapseton, asunut viimeiset 27 vuotta yksin. Mitkään perheleikit ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Olin pitkään suhteessa miehen kanssa, jolla oli tavatessani alle kouluikäiset lapset, eli uusperhe-elämä (helvetti) on jossain mielessä tuttua. Ei olisi tullut mieleenkään muuttaa yhteen tämän miehen kanssa ja alkaa elämään kunnon äitipuolena. Se suhde oikeastaan tappoi lapsihaaveenikin aikanaan. Nyt olen rakastuneempi kuin koskaan mieheen, jolla on 5 lasta. Yksi enää on alaikäinen, mutta jokatapauksessa heitä on 5. Tällaista ei tietenkään saisi sanoa, mutta edellisessä suhteessa en kyennyt kehittämään mitään rakkaudellisia tunteita miehen lapsia kohtaan. En, vaikka näin heidän kasvavan n.3 vuotiaasta -> 20 vuotiaaksi. Nythän on oletettavaa, että miehen lapset alkavat lähivuosina lisääntymään vauhdilla. Tämä mun kirjoitus kuulostaa ihan hirveältä. Onko tämä normaalia pelkoa, vai kannattaako vain suosista perääntyä? Kokemuksia?